Nyt aika on se suuren
kaipauksen, jo levottomat
tuulet sielussani vallan saa.
Minä vielä tahtoisin vielä
niin kovin paljon rakastaa.
Ehkä aika saa rakkauden
luokseni lentämään.
Niin muurattiin minun
silmäni kyyneliin,
rakastavaisten tie edestäni
pois suljettiin.
Evättiin pois tie
paratiisiin.
Nyt minua kutsuu se
suuri avaruus,
ajatukseni lentää
päälle atmosfäärin.
En onneton ole,
vain sisälläni sammui
loiste sen suuren auringon.
Nyt odotan, kai tuuli
joskus kohdalleni
eksyy. Kekäleeseen
hiukan hehkuvaan
puhaltaa, saako se
joskus vielä
sisältäni tuhkan alta
sen liekin rakkauden
liekkiin syttymään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti