SAMMAKON JA KISSAN LOVE STORY
Nukkuu maan, ja nukkuu
meren syli.
Sen pienen nanosekunnin,
minkä silmänräpäys
vie. Niin kivinen on
kuokkia kaipauksen
kasvimaa. Hän onneton,
ja siltä lukossa on,
joka vuosisadan
prinssiänsä sammakoksi
lumottua vain rakastaa.
Sammakko laulaa,
mikkiä lujasti puristaa.
On ääni sen falsetissa,
ja rakkautta onnetonta
mikkiin kurnuttaa.
Kohde sen onnettoman
rakkauden
on villikissa,
ei sammakko ja kissa
alttarille astua koskaan saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti