Kuuleeko kapteeni, kuuleeko yö

Ilta on jo myöhäinen,

minä matkassa siskojen

kuljen tiellä yön varjojen,

yön tummuessa kumartamaan.

Katulamppujen suudellessa

maanpintaa , valokeilojen

leikatessa tietä yksinäisten.

Tänään minä en laula,

olen hiljaa,

istun puistossa yksinäisten.

Joukossa itsepäisten hahmojen,

haaksirikkoisten satamassa

on lunta puistonpenkeillä.

Minä kylmästä väristen,

on poissa minun suojelusenkelini,

se lensi kapakan ikkunaan.

Siipensä taittoi matkallaan,

minä joukossa taas laulan,

joku toinen lauantai.

Tänään olen hiljaa,

niin vaikenen, joukossa

yksinäisten.

Kotiin puistosta kävelen, suljen silmäni,

uneen hiljenen.

Yöni onko se surullinen,

kulkeeko hän saatossa

enkelten. Isääni muistelen,

isänpäivää päin,

kuljen unessani eteenpäin.