TUULIAJOLLA

Tuuliajolla, tunnistamattomissa,

en tiedä onko, vai elänkö

horroksessa, ja olenko missä.

Näen päivänvalon, läpi

pimeyden, sekä unelmien.

Löydä minut, ole etsijä,

tahdon tulla löydetyksi,

tulla kiintymyksen sitein

sinuun köytetyksi.

Tunnen tunnetta niin sinistä,

utuista, kaipausta samettista.

Elämä, se pystyyn kuolleiden

haamujen hautausmaa.

Sitä poltanko kuin kynttilää

yhtä aikaa päästä kummastakin.

On joskus sellainen aika,

milloin leikkiä voi uhrilammastakin.

Purra tiukasti, leukojaan yhteen,

voi kiristää hammastakin.

Elämäni on nippu palaneita

hiiltyneitä rakkauskirjeitä.

Niitä paidan alla povellani

piilottelen, ne ainoastaan

nokeavat minun särkyneen sydämen.