Translate

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Jotkut päivät loppuvat kyyneliin

 Jotkut päivät loppuvat kyyneliin

toiset päivät onnen sirpaleisiin
Sinä olet minulle ihme valtava
Niin sen on aina oltava
Yö painaa päälle painajaisten hehkun
pois sen
luotasi puhallan
luon rauhan seesteisen unimaahan sataman
Tuhlattu on liikaa hyviä hetkiä
kuljettu kamalia kyykäärmeiden
reunustamia polkuja pahuuden
lähettiläiden ansoittamia retkiä
Laskettu kallista aikaa läpi sormien
tuhlattu valonmagiaa yli normien
laskettu rakkautta pellit avoimin
läpi hormien
Nyt minä kirjoitan pahuuden pois
huominen meille uusi turvapaikka olla vois
Maagista mustetta kynälläni
sanoillani levitän
Kirjoitan niin kauan kunnes täältä
pois lähden toiseen aikakauteen
luokse Siriuksen kiintotähden
Sillä olenhan universumin Taivaan vaeltaja punainen
ja puolisoni on yön ritari sininen.(c)satu tanninen 25.11.2022




Kuulen oudon musiikin

 


Kuulen oudon musiikin

se on omantunnon äänikin.
Pääni sisällä vuosisatojen déjà vu
kiirii ontto äänimaljojen kaiku
Tiibetissä Yungbulakangin palatsissa
sekä munkkiluostarissa oli eli
symboliikan papitar.
Sitten syntyi toinen Ajatar
sekä Yön Sininen ritari
soittimena sitari.
Gongia munkki soittaa
joku suuri tapahtuma koittaa
mieli vaeltaa muilla mailla.
Vuosisatojen verran kuluu aikaa
odottaen uutta taikaa.
Maailman palo riistäytyy
pahuus valtaa maan
en saanut sammutettua sitä alkuunkaan.
Emme varoneet vaaraa suurta
rakastumisen mahdollisuutta
me Taivaan vaeltaja punainen
sekä Yön ritari Sininen
On raskasta elää tällä lailla
pahuuden pauhatessa
Universumin alla
tähtien tuikkiessa yhdessä
valvoen mitä näkyykään taivaalla.
Tahdon palata päiviin noihin
missä liika kipu on poissa ja
rakkaus kuorruttaa päivää
arkista.
Pinta ihon ei ole silkkiä
milloinkaan eikä rakkautemme
sisin julkista.
Sinulta on avain sydämeni porttiin
nimesi kirjoitan maailman
Pandoran lippaaseen säilöttyyn
korttiin.
Joskus koittaa sekin aika
että olemme ainoita
maailmassa loistavia valon pisaroita.
© satu tanninen 27.11.2022

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

UNIVERSUMIN VIHITYT



Universium iskee valonnmiekalla

kaksoislielkit palavat .

Taivas sekä maa yhdistyvät.

Yksi liekki on kaksi voimakasta

jotka palavat rintarinnan.

Vuorten sisällä kallioissa

on salaiset silmiltä suljetut 

tarinat.


Silloin kun taivas sataa valuu 

enkelten kyyneliä.

Yksi taika on kuolematon

ja pilvien sisältä kasvavat

valon ritareiden kristallimiekat.

Ihminen on rakkaudessaan

haavoittuvainen

universumin alamainen.


Kun kuu hohtaa yllä maan

syntyy näkynä hopeinen

riemukaari .Sen alla


meidät kaksi vihitään

vanhan perinteen mukaan.

Hyppäämme luudan yli

toiseen ulottuvuuteen

erilaiseen maailmaan(c)tanninen satu 5.10.2022

lauantai 1. lokakuuta 2022

Pahuuden pasuunat

 Siviilipalvelumies

rauhankyyhky kämmenellä

seisoo eduskuntatalon portailla.

Moskovan toreilta kaikuu

pahuuden pasuunat.


Maailman torien armeijat 

jatkuva saappaiden äänien kaiku

ilkeä ääni rummuttaa

korvieni tärykalvoja.

Ei enää yhtäkään askelta 

lähemmäksi maailman

areenojen suurtapaloa.


Kaikki on kerran nähty 

Hitlerin hirmuteot.


Tämä kaaos ei rauhoita

sanat tahtovat koodata

ainoastaan rakkautta

bittiavaruuteen numeroiden mukaan.


Kestämättömyyden kehä saartaa

yön unien joukkomarssin.

En tahdo uniiniini enää

yhtään saappaiden ääniä

En marssin kaikuja

kun oppii elämään elämää pelon

varjoissa sitten vasta saavuttaako

rauhan tunteen,kun

kuolee ?

1.10.2022(c) tanninen satu

Lokakuun alku

Muistan sen kun tähän kaupungiin synnyin uudestaan

se joutsen laulun saa kalpenemaan

minä uudet laulut meille teen niiden soinnut

kantaa saavat huomiseen uuden ajan luomiseen

menneisyydestä noudan ainoastaan jotain

nostalgiaa joka  tunteet suuret kasvattaa

Joensuu sen väljä suu suurta lyrikkaa lausuu

aika lentää ohitsein ja lapsi nauraa saa

kun aika nuoruuden hellin käsin turvataan

kesken keski-ikää viisautta anotaan me lisää

muistellen esi-isää sen ajan patinoita

on huolta maailmasta sen jatkunnasta

valo taistelee pimeyttä vastaan 

ja äiti suree lastaan saa hyvyys nousta

pahaa vastaan me rauhaa toivomme ainoastaan

1.10.2022


 (c) tanninen satu <3 

torstai 29. syyskuuta 2022

Katuvaloissa syksyllä hehkuu

 Katuvaloissa syksyllä hehkuu

katumus, satu saa onnellisen
lopun. Pakolla unohdan kaiken
tärkeän, kiireen sekä hopun.
Pahuus on
nurkkaan ahdistettu, sydän
rikki revittynä kipu lyö
nauloja läpi keuhkojen.
Silti minä hengitän, tätä
syksyn maatuvaa homeista
ilmaa. Joku outo persoona
sisälläni Tuulen viemän
kaltaista suurta romanttista
elokuvaa filmaa. Pimeä
taittaa pois valolta vapaana
kulkevan kujan, minä tunnen
sisälläni iskun lujan.
Se tuntuu kipuna uumaa vasten,
ei tämä paikka ole turvallinen
elää lasten. Viellä hetken
syksyn sylissä viihtyy aamukaste.
Aikaa on vielä pysyvän roudan
tulla, sydän sisälläni se
kohmeessa silti jo on.
Synkkä, pimeä tie ei saa olla kohtalon.

tiistai 27. syyskuuta 2022

Omistan tuskan

Minä omistan tuskan
sitä mukanani kuskaan
luonto on lokakuun kynnyksellä
se on vaipunut utuiseen ruskaan
aamu tulee ja heittää taas
meidät tähän maailmaan
minä rummuttaa haluaisin ainoastaan
tehdä uuden laulun rakkaudesta
suuresta maestrosta lahjakkaasta ihmisestä
syyskyyn kyy ryömii jo piiloon
raunioiden väliin 
lokakuu vaanii nurkan takana
Rafaelin enkelin piilottaa
narulla ulkona kuivuva lakana
ystävä vieressä kysyy olenko 
uskovainen vai pakana
armoa anon mikä sammuttaa
tämän elämän virran janon ?
Sinä olet maailman parasta kipulääkettä
se sinulle aina suoraan sanon.
Tahdon neonsadetta ylle maailman
sekä valonkantajan viittaani kantamaan.
27.09.2022 (c) tanninen satu <3

Oodi rakkaudelle




Keskellä syysyön kuu
paistaa kauniin kirkkaana,
ja villit tähdet tanssivat taivaalla.
Silloin olemme me ,
ja humallumme rakkaudesta
maailman pyörimisen tahtiin.
Silloin on hetki jolloin
uskon rakkauden mahtiin.
Se aika on kuutamoissa
niissä rakkauden jatkumoissa.
Vielä joskus, kun kuljen kanssasi
puistossa, kuu tanssiin tähdet
kumartaa, ja halla hiuksilleni
kruunun ojentaa. Silloin
kuiskaan nimesi Peter Pan
toivon ajan pysähtyvän
siihen hetkeen kanssasi jäädä
saanhan? Nyt
on syyskuu, jo syksyn harsot
ilmassa keinuvat. Kohta
on lokakuu, ja ympyrään
kiertyy vuoden kierto
sekä kohtalo. Niin kuin
bumerangi palaan aina luoksesi
uudestaan, ja uuden merkityksen
rakkaus saa.
 

 

lauantai 10. syyskuuta 2022

Love me yet

 Love me yet


Love yet, when the time is black the blackest,it 

gets dark early in the evening and into the arms of the night.

Love yet, the granules in the winter

angrily hit the window boxes.

Do not be the voice of reason in the dark,

I'm looking for a blind myself in here.

Let's go into the dark alone,

under the covers, cool lacquer less.

Carry me there with you I'll stay.

Your are to me is the rightman

I need you now.

You be it a unique,

the faces once in a lifetime.

In your arms i forget  badthings.

If your name in my heart

tattooed inside of me i am never alone.


I once heard an invitation to a twin soul,

It is a unique of this life,you are

the other half of my soul, I love you.

So I will follow you to the moon or on the sun,

or waves on the sea of white.

You are my sea

you are my light @ tanninen satu 10.9.2022

Säkeiden sitoja

 Sateen äänet

puun lehdet

syksyn alle jääneet

tunnet hänet

säkeiden sitojan 

hermeettiset runot

niitä kirjoitit 

tässä ajassa eniten

melodiset tahdikkaat

lauseet Seidan

rumpukalvojen värinää

maapallon akselien tärinää

Saturnuksen sirppien

leikkaavaa ääntä


niität mitä kylvät

silmissäni unenmaassa

tanssivat kadonneet

Atlantiksen pylväät

nyt vaikenen olen

hetken hiljaa

unohdan hermeettiset

sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

Vähän aikaa

 Silloin kun aika on pimeyttä mustempaa ajatar ruoskan kanssa piiskaa kansaa joka allikossa vaeltaa.Minä kirjoitan uuden laulun lyriikan sen joskus sävellän.Syyskuun kyy horrokseen vaipuu. Vähän aikaa kerään voimaa eikä.aika meitä sen jälkeen enää soimaa. Kaadan maahan sen maljan katkeran jonka huulillemme nosti päättäjät tämän maan.Se on ainoastaan sade joka piirtää poskilleni kyyneleet. On hallitus tämän maan niin katala se kantaa kyyn eleet matkalaukussaan.Syyskuu silmistämme harhakuvat pois riisuu. Silloin kun saapuu lokakuu se lohdutuksen kaipuu sisälläni kasvattaa hedelmää. Marraskuun routa silloin kuristaa kaulaa se jalkojemme alle pikkuhiljaa talven palkkeja naulaa.Nainen sekä mies he ovat keskenään onnellinen pari .Se on suuri salaisuus jota kerrota ei maailmalle. Se on harva kuka sen ties. Joulukuuhun polkumme milloin  käy.Silloin vielä.ei tiernapoikia Joensuun kadulla näy.Laitan vauhtia valtateihin matkustan sinne ja tänne etsin sitä kultaista ajatusten jyvää joka on salainen Graalin malja tai avain Pandodan laatikkoon. Mitä sainkaan minä Äiti maan tytär ja mitä saikaan hän Isä maan poika . Me saimmeko vain vuoden vaihtuessa 2023 meen hallituksen päätöksiä jotka ovat kuin mätiä omenoita?(c)tanninen satu 10.09.2022

keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Sateen äänet

 Sateen äänet

puun lehdet
syksyn alle jääneet
tunnet hänet
säkeiden sitojan
hermeettiset runot
niitä kirjoitit
tässä ajassa eniten
melodiset tahdikkaat
lauseet Seidan
rumpukalvojen värinää
maapallon akselien tärinää
Saturnuksen sirppien
leikkaavaa ääntä
niität mitä kylvät
silmissäni unenmaassa
tanssivat kadonneet
Atlantiksen pylväät
nyt vaikenen olen
hetken hiljaa
unohdan hermeettiset
sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Ajan kosketus

 


Liian hiljaa lipuu aika elokuun

ikävä sinua 

naulaa ajatukseni

kiinni ahdistuksen silmukkaan

Universumin helläkosketus

sitä lohdutusta kaipaan

Sinun ajatuksesi hipaisee 

sieluni suojaavaa nukkaa

tunsin sen. 


Tunsin samalla lämmön

rajattoman rakkauden

Ikävä tuntuu luissa asti. 


Me kaksi levotonta ihmislasta

samaan satamaan saapumassa.

Ankkurin samaan kohtaan 

viimeinkin jos laskisimme. 


En tiedä tulevasta.

Menneellä ei merkitystä.

Nyt on tässä  tämä aika,

kuin universumin 

kosketus ihollani.


-(c)satu tanninen 6.8.2022

perjantai 6. toukokuuta 2022

Elämän ympyrän fiilis

 Kuinka lapsen elämä alkaa kohdusta

Pieni kuolevainen, päättyykö kaikki
tuulimunaan vai syttyykö elämän
hopealankaan liekki palamaan.
Kädestä pitäen iho oppii tuntemaan rakkauden
helliä silityksiä, lempeitä kosketuksia.
Ihminen yrittää aina hakea toisen huomiota
jokainen ikäkausi on kilpailua hellyydestä.
Keräämme kokemuksia kasvaessamme
Materialistisia asioita ei niistä löydy onnen
tunnetta joka kauas kantaa saa.
Myöhemmin ymmärrämme turhuuden
elämän ympyrän tuulimyllyjä vastaan
taistellen.
Olemme olleet osa maailman kulkua,
juoksua orvana pyörässä.
Vain palatakseen luonnon kiertokulkuun
uudestaan
Kaikki saavutuksemme katoavat ajan myötä,
ja kaikki ponnistuksemme olivatko turhaa työrä.
Lapselle tarvitaan hyvin pieni tila
Samoin tarvitsee iäkäs ihminen, elämän täyttämä
Se on elämän ympyrän todellisuus,tunne fiilis!!

Sade


Pilvien pihoilla tanssivat itkevät lampaat.
Sinä kaljua päälakeasi ajatuksissa kampaat.
Niin ovat joskus helmiä nuoren hampaat.
Ajasta alkaen, aikaan loppuen,
ovat hetket kiinni pitämisten, ja irtiottojen.
Nyt itkee avaruus, ja vuotaa pilviharsot.
Sade maata raikastaa, ja niin kuin
viisas tamma sinä hiljennyt, ja nuoruutta varsot.
Ajan alttarilla suo kosteutta huokaa,
ja uhrialttarille elämän suitsuketta tuokaa.
Vahvan antakaa lujuuttaan näyttää,
ja heikon etuoikeus on armoa anoa,
kyyneleitä aseenaan käyttää.
Nyt uhrilahjaksi suolle kaikkein
kauneimmat niittyvillat tuokaa.
Niin muuramiaan palkaksi se ahkeralle ojentaa.
Sateen rummuttaessa lumpeen lehteen,
sammakko tanssii iloisena, lempeästi kurnuttaa.

Käenpesän yli lentäneitä

 Missä on niitä ihmisiä

käenpesän yli lentäneitä
niissä asuu luovuuden kyy
se on usein taiteellisuuden syy
tunnen kuinka sisälläni
tarinat vauhdikkaasti kypsyy
tahtosin niin jälleen
lentää yli sen kynnyksen
mikä vie Mikä Mikä maahan
mitään kysyen
itsenäisyys itsepäisyys
joskus se aivan liikaa on
silloin liian synkkää on tie kohtalon
Tunnen viehkeän palsamin tuoksun
kesäisen virran auringon kaihoisan juoksun
minä odotan ihmettä kuin
puhdistavaa virkistävää sadetta
sen jälkeen on aika päivänsäteiden.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Sähkökitara

 Minä olen kuin viritetty sähkökitara elon humisevassa ja värisevässä virrassa

Hän teki sielustani levottoman sävelmän ,nyt olen osa iskelmän
Tunnen villejä Vibroja tunnen sisälläni oudon värinän,
maapallon akseleiden tärinän.
Yhä vähemmän tästä elämästä tänään ymmärrän
Kohdata tahtoisin ystävän ,joka on muita enemmän elämää suurempi mies, kukaties.
Kuohuu mieleni kuin aallot kesäöiseen rantaan yli aaltojen sisäinen ääni kitarastani kantaa
Soita sormillasi minä käsissäsi soin villein vibroin salamoin
Värisevät viillot, jotka tunnen sisälläni ovat vain rakkauden tuskaa.© tanninen satu

torstai 24. maaliskuuta 2022

Kevät

 Silloin on kevät,

kun utopian taika silmukkaan
minut lassoaa
sinun hahmosi silmiäni
polttaa aivan liikaa
häikäistyn
Joensuun hienot paikat
ne ovat kuin Satumaa
kierrän täällä kehää,
ympyrää.
Haluan elää tässä ja nyt
vaikka aika on yli
laitojen myrskynnyt.
Olen valmista viljaa
keinun tuulessa hiljaa,
kun liekeillä leikkii
mitään ei jäljelle
jää , jos tuli tuulen
mukana leviää.
Varjot vierelläni kovalla tiellä
tuntuvat niin läheisiltä
imaisten minut mukaansa
millainen onkaan tulevaisuus
sitä tietää voi en.
Aika on kuin tokajin viini
minä uppoan unelmiini
olen liian tunteellinen.
Silloin kun aamu nousee
luovin Marsin sekstiilin tuella
Universumin myrkyissä
elämän ruoria tiukasti puristaen.
Päivän auringon paiste
on kuin silmien loiste
kaipaamieni ihmisten.
Illan saapuessa yksinäisyys
vuoteelleni viereeni laskeutuu.
© tanninen satu
❤
24.03.2021

torstai 3. maaliskuuta 2022

Striptease nainen


Synkät varjot yllä kadun nään
saapuu takaa matkain
nainen notkea kuin käärme hän on
luotu tanssimaan
striptease nainen
aika on armoton
leipä perheelle hankittava on
apunaan vain tanssitanko mahdoton
tunteeton maailman rattaan
liike on
Ajatar maahan iskee lekallaan mannerlaatat
saako hän murtumaan?
Striptease nainen mistä saavuit
minne seuraavaksi meet?
Maanjäristyksen
kourissa mannerlaatat murenee
lainsuojaton Ajatat
ruoskii selkänahkoja ihmisten.
Liian tunteeton joskus on
ihminen. Ajan tunneskaalat pelkoa
kohtalon. Striptease nainen tanssii
jähmettynyt ilme kasvoillaan .
Rakkaus sekä tuska se on samaa
joskus käytti hän kovaa kamaa.
Hänen rakkautensa maailmaa
kohti vaatiiko sankaruutta?
Sitä häneltä kerran kysyin
ennen aamu kuutta, kun
hymystänsä hetkeksi häikäistyin.
© tanninen satu
❤
3.3.2022

Presidentti rukoilee

Presidentti rukoilee
lastensa puolesta
on otsa kurtussa
surusta huolesta.
Minä kuuntelen kuinka
mannerlaatat valittavat
maan ihmisten tyhmyyden myötä.
Taiteilija elämä sekin
voi olla raskasta työtä
ajatusten tsunamien tulva
rakkauden arinan polttava vulva.
Toivon rauhaa rakkautta
vaikka pelkään pahaa
karhua sekä sutta
onko maailmallamme
enää mitään tulevaisuutta.
Herään aina aamuisin
ennen kuutta
toivon uutta sodatonta päivää
uutta tulevaisuutta
tahtoisin joskus kuolla
ihan rauhassa ilman
sodan uhkaa
ja ruumiini päälle
lentävää kranaattitulta
sekä poltettujen
raunioiden tuhkaa.
Auttaako se meitä,
että presidentti rukoilee ?

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Tyhjää tilaa

 Tyhjää tilaa vierelläni on

kiemurainen polku kohtalon
aamun nousen päivän
show minua kutsuu taas
ehkä sydämiä tänäänkin
turhaan särjetään
olen tänään sydämellisempi
kuin koskaan aiemmin
vaikka tanssin särkevin
balleriinan askelin
tunnen sydämen tuskaa
kyynelten surua
elämän alas ajoa
silti odotan jokaista
aamun kajoa
niin kauan kuin ne
edessäni nousta saa
ja ajatar Tuonen hevosella
ratsastaa se ajattaren
ruoskan iskuja selkäänsä
liian monta kertaa täällä
surraan, iloitaan häitä
tanssitaan morsian
yli kynnyksen kannetaan
valoja vannotaan yhä
uudestaan ja uudestaan
ehkä jotain tästä elämästä
opinkin ja otan Amorin
nuolesta kopinkin
niin kauan kunnes
arkkuni viimeisen
kerran kirkosta
ulos kannetaan.
© satu tanninen

Tykkää
Kommentti
Jaa

lauantai 5. helmikuuta 2022

Ikävä Tallinnaan


Aamu on avartuva kuva
silmien verkkokalvoilla
mitenkä aika voi tanssia
yli lumen hautaaman
Suomen maan
jotenkin on päästävä
taikaisin lyriikan
alkukehdon keinuntaan
sisältäni lähtee
lyriikka virtaamaan
helmikuun hangille
kiiltämään
minun ei tarvitse
todistaa maailmalle
mitään
niin pitkiä loruni
ovat kuin taivaalla
seilaavat pilvien reunat
odotan milloin sula on maa
silloin sisälläni kipinöi
ikävä Tallinnaan
Olde Hansaan pihvistä
nauttimaan
ei minua juna vie
ei kuljeta oma auto
ei takapenkki taxin
minä matkustan
mielikuvissani
lautalla Tallinnan.
© satu tanninen 5.2.2022

torstai 3. helmikuuta 2022

Kertakäyttölempi

 Kertakäyttölempi on katoavaa

kuin suussa nopeasti sulava marenki
olenko elämän isäntä vai sen renki
sitä yhdessä kissan kanssa tuumitaan
minä virtuaaliaalloille jaan tarinaa
Suomen lumitalven alla
maan valittavaa narinaa
taas päivä ihmeellisempi
jää jäännösenergiaksi
muistoksi eiliseen
minä tahtoisin luottaa ihmiseen
sekä jonkilaiseen huomiseen
niin on moraaliltaan ylväs
Suomen hallitus pääministeri
onko sen luotettava tukipylväs?
Torstai se on toivomusten päivä
vaikka poissa olisi kaikki
järjenhäivä
kirjailija sanoillaan
luo ajatuksia jotka
lyövät filosofin tainnoksiin
© satu tanninen 3.2.2022

Aamulla

 Hämärä hoi herätyskellot

päristen karkeloi soi soi soi
yö kestääkö se aamu kuuteen?
Minä heräsin jo
vielä nukkui aurinko
uupumista vielä jäsenet
kipunoi kuka
kaiken kahvin pannusta joi ?
Olo väsyneempi
se vaihdetaanko kofeenihuumaan
vai ihmekukkateehen kuumaan
vielä unisena en usko
mihinkään humaan
Hetken vielä tuumaan
menenkö toimistolle
töihin vaan jäänkö
etätyöhön
jalat levottomat
tahtoisivat hypätä
kenkiin niin kiireisiin.
Pääni kuin riimien
pääkonttori on ja pian
hämärä pakenee jonnekin
ehkä piiloon ikuisuuteen.
© satu tanninen 3.2.2022

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto