Jotkut päivät loppuvat kyyneliin

 Jotkut päivät loppuvat kyyneliin

toiset päivät onnen sirpaleisiin

Sinä olet minulle ihme valtava

Niin sen on aina oltava

Yö painaa päälle painajaisten hehkun

pois sen

luotasi puhallan

luon rauhan seesteisen unimaahan sataman

Tuhlattu on liikaa hyviä hetkiä

kuljettu kamalia kyykäärmeiden

reunustamia polkuja pahuuden

lähettiläiden ansoittamia retkiä

Laskettu kallista aikaa läpi sormien

tuhlattu valonmagiaa yli normien

laskettu rakkautta pellit avoimin

läpi hormien

Nyt minä kirjoitan pahuuden pois

huominen meille uusi turvapaikka olla vois

Maagista mustetta kynälläni

sanoillani levitän

Kirjoitan niin kauan kunnes täältä

pois lähden toiseen aikakauteen

luokse Siriuksen kiintotähden

Sillä olenhan universumin Taivaan vaeltaja punainen

ja puolisoni on yön ritari sininen.(c)satu tanninen 25.11.2022

Kuulen oudon musiikin

 

Kuulen oudon musiikin

se on omantunnon äänikin.

Pääni sisällä vuosisatojen déjà vu

kiirii ontto äänimaljojen kaiku

Tiibetissä Yungbulakangin palatsissa

sekä munkkiluostarissa oli eli

symboliikan papitar.

Sitten syntyi toinen Ajatar

sekä Yön Sininen ritari

soittimena sitari.

Gongia munkki soittaa

joku suuri tapahtuma koittaa

mieli vaeltaa muilla mailla.

Vuosisatojen verran kuluu aikaa

odottaen uutta taikaa.

Maailman palo riistäytyy

pahuus valtaa maan

en saanut sammutettua sitä alkuunkaan.

Emme varoneet vaaraa suurta

rakastumisen mahdollisuutta

me Taivaan vaeltaja punainen

sekä Yön ritari Sininen

On raskasta elää tällä lailla

pahuuden pauhatessa

Universumin alla

tähtien tuikkiessa yhdessä

valvoen mitä näkyykään taivaalla.

Tahdon palata päiviin noihin

missä liika kipu on poissa ja

rakkaus kuorruttaa päivää

arkista.

Pinta ihon ei ole silkkiä

milloinkaan eikä rakkautemme

sisin julkista.

Sinulta on avain sydämeni porttiin

nimesi kirjoitan maailman

Pandoran lippaaseen säilöttyyn

korttiin.

Joskus koittaa sekin aika

että olemme ainoita

maailmassa loistavia valon pisaroita.

© satu tanninen 27.11.2022

UNIVERSUMIN VIHITYT

Universium iskee valonnmiekalla

kaksoislielkit palavat .

Taivas sekä maa yhdistyvät.

Yksi liekki on kaksi voimakasta

jotka palavat rintarinnan.

Vuorten sisällä kallioissa

on salaiset silmiltä suljetut 

tarinat.

Silloin kun taivas sataa valuu 

enkelten kyyneliä.

Yksi taika on kuolematon

ja pilvien sisältä kasvavat

valon ritareiden kristallimiekat.

Ihminen on rakkaudessaan

haavoittuvainen

universumin alamainen.

Kun kuu hohtaa yllä maan

syntyy näkynä hopeinen

riemukaari .Sen alla

meidät kaksi vihitään

vanhan perinteen mukaan.

Hyppäämme luudan yli

toiseen ulottuvuuteen

erilaiseen maailmaan(c)tanninen satu 5.10.2022

Pahuuden pasuunat

 Siviilipalvelumies

rauhankyyhky kämmenellä

seisoo eduskuntatalon portailla.

Moskovan toreilta kaikuu

pahuuden pasuunat.

Maailman torien armeijat 

jatkuva saappaiden äänien kaiku

ilkeä ääni rummuttaa

korvieni tärykalvoja.

Ei enää yhtäkään askelta 

lähemmäksi maailman

areenojen suurtapaloa.

Kaikki on kerran nähty 

Hitlerin hirmuteot.

Tämä kaaos ei rauhoita

sanat tahtovat koodata

ainoastaan rakkautta

bittiavaruuteen numeroiden mukaan.

Kestämättömyyden kehä saartaa

yön unien joukkomarssin.

En tahdo uniiniini enää

yhtään saappaiden ääniä

En marssin kaikuja

kun oppii elämään elämää pelon

varjoissa sitten vasta saavuttaako

rauhan tunteen,kun

kuolee ?

1.10.2022(c) tanninen satu

Lokakuun alku

Muistan sen kun tähän kaupungiin synnyin uudestaan

se joutsen laulun saa kalpenemaan

minä uudet laulut meille teen niiden soinnut

kantaa saavat huomiseen uuden ajan luomiseen

menneisyydestä noudan ainoastaan jotain

nostalgiaa joka  tunteet suuret kasvattaa

Joensuu sen väljä suu suurta lyrikkaa lausuu

aika lentää ohitsein ja lapsi nauraa saa

kun aika nuoruuden hellin käsin turvataan

kesken keski-ikää viisautta anotaan me lisää

muistellen esi-isää sen ajan patinoita

on huolta maailmasta sen jatkunnasta

valo taistelee pimeyttä vastaan 

ja äiti suree lastaan saa hyvyys nousta

pahaa vastaan me rauhaa toivomme ainoastaan

1.10.2022

 (c) tanninen satu <3 

Katuvaloissa syksyllä hehkuu

 Katuvaloissa syksyllä hehkuu

katumus, satu saa onnellisen

lopun. Pakolla unohdan kaiken

tärkeän, kiireen sekä hopun.

Pahuus on

nurkkaan ahdistettu, sydän

rikki revittynä kipu lyö

nauloja läpi keuhkojen.

Silti minä hengitän, tätä

syksyn maatuvaa homeista

ilmaa. Joku outo persoona

sisälläni Tuulen viemän

kaltaista suurta romanttista

elokuvaa filmaa. Pimeä

taittaa pois valolta vapaana

kulkevan kujan, minä tunnen

sisälläni iskun lujan.

Se tuntuu kipuna uumaa vasten,

ei tämä paikka ole turvallinen

elää lasten. Viellä hetken

syksyn sylissä viihtyy aamukaste.

Aikaa on vielä pysyvän roudan

tulla, sydän sisälläni se

kohmeessa silti jo on.

Synkkä, pimeä tie ei saa olla kohtalon.

Omistan tuskan

Minä omistan tuskan

sitä mukanani kuskaan

luonto on lokakuun kynnyksellä

se on vaipunut utuiseen ruskaan

aamu tulee ja heittää taas

meidät tähän maailmaan

minä rummuttaa haluaisin ainoastaan

tehdä uuden laulun rakkaudesta

suuresta maestrosta lahjakkaasta ihmisestä

syyskyyn kyy ryömii jo piiloon

raunioiden väliin 

lokakuu vaanii nurkan takana

Rafaelin enkelin piilottaa

narulla ulkona kuivuva lakana

ystävä vieressä kysyy olenko 

uskovainen vai pakana

armoa anon mikä sammuttaa

tämän elämän virran janon ?

Sinä olet maailman parasta kipulääkettä

se sinulle aina suoraan sanon.

Tahdon neonsadetta ylle maailman

sekä valonkantajan viittaani kantamaan.

27.09.2022 (c) tanninen satu <3

Oodi rakkaudelle

Keskellä syysyön kuu

paistaa kauniin kirkkaana,

ja villit tähdet tanssivat taivaalla.

Silloin olemme me ,

ja humallumme rakkaudesta

maailman pyörimisen tahtiin.

Silloin on hetki jolloin

uskon rakkauden mahtiin.

Se aika on kuutamoissa

niissä rakkauden jatkumoissa.

Vielä joskus, kun kuljen kanssasi

puistossa, kuu tanssiin tähdet

kumartaa, ja halla hiuksilleni

kruunun ojentaa. Silloin

kuiskaan nimesi Peter Pan

toivon ajan pysähtyvän

siihen hetkeen kanssasi jäädä

saanhan? Nyt

on syyskuu, jo syksyn harsot

ilmassa keinuvat. Kohta

on lokakuu, ja ympyrään

kiertyy vuoden kierto

sekä kohtalo. Niin kuin

bumerangi palaan aina luoksesi

uudestaan, ja uuden merkityksen

rakkaus saa.

 

 

Love me yet

 Love me yet

Love yet, when the time is black the blackest,it 

gets dark early in the evening and into the arms of the night.

Love yet, the granules in the winter

angrily hit the window boxes.

Do not be the voice of reason in the dark,

I'm looking for a blind myself in here.

Let's go into the dark alone,

under the covers, cool lacquer less.

Carry me there with you I'll stay.

Your are to me is the rightman

I need you now.

You be it a unique,

the faces once in a lifetime.

In your arms i forget  badthings.

If your name in my heart

tattooed inside of me i am never alone.

I once heard an invitation to a twin soul,

It is a unique of this life,you are

the other half of my soul, I love you.

So I will follow you to the moon or on the sun,

or waves on the sea of white.

You are my sea

you are my light @ tanninen satu 10.9.2022

Säkeiden sitoja

 Sateen äänet

puun lehdet

syksyn alle jääneet

tunnet hänet

säkeiden sitojan 

hermeettiset runot

niitä kirjoitit 

tässä ajassa eniten

melodiset tahdikkaat

lauseet Seidan

rumpukalvojen värinää

maapallon akselien tärinää

Saturnuksen sirppien

leikkaavaa ääntä

niität mitä kylvät

silmissäni unenmaassa

tanssivat kadonneet

Atlantiksen pylväät

nyt vaikenen olen

hetken hiljaa

unohdan hermeettiset

sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

Vähän aikaa

 Silloin kun aika on pimeyttä mustempaa ajatar ruoskan kanssa piiskaa kansaa joka allikossa vaeltaa.Minä kirjoitan uuden laulun lyriikan sen joskus sävellän.Syyskuun kyy horrokseen vaipuu. Vähän aikaa kerään voimaa eikä.aika meitä sen jälkeen enää soimaa. Kaadan maahan sen maljan katkeran jonka huulillemme nosti päättäjät tämän maan.Se on ainoastaan sade joka piirtää poskilleni kyyneleet. On hallitus tämän maan niin katala se kantaa kyyn eleet matkalaukussaan.Syyskuu silmistämme harhakuvat pois riisuu. Silloin kun saapuu lokakuu se lohdutuksen kaipuu sisälläni kasvattaa hedelmää. Marraskuun routa silloin kuristaa kaulaa se jalkojemme alle pikkuhiljaa talven palkkeja naulaa.Nainen sekä mies he ovat keskenään onnellinen pari .Se on suuri salaisuus jota kerrota ei maailmalle. Se on harva kuka sen ties. Joulukuuhun polkumme milloin  käy.Silloin vielä.ei tiernapoikia Joensuun kadulla näy.Laitan vauhtia valtateihin matkustan sinne ja tänne etsin sitä kultaista ajatusten jyvää joka on salainen Graalin malja tai avain Pandodan laatikkoon. Mitä sainkaan minä Äiti maan tytär ja mitä saikaan hän Isä maan poika . Me saimmeko vain vuoden vaihtuessa 2023 meen hallituksen päätöksiä jotka ovat kuin mätiä omenoita?(c)tanninen satu 10.09.2022

Sateen äänet

 Sateen äänet

puun lehdet
syksyn alle jääneet
tunnet hänet
säkeiden sitojan
hermeettiset runot
niitä kirjoitit
tässä ajassa eniten
melodiset tahdikkaat
lauseet Seidan
rumpukalvojen värinää
maapallon akselien tärinää
Saturnuksen sirppien
leikkaavaa ääntä
niität mitä kylvät
silmissäni unenmaassa
tanssivat kadonneet
Atlantiksen pylväät
nyt vaikenen olen
hetken hiljaa
unohdan hermeettiset
sanat kovin ylväät.

(c)tanninen satu 3.9.2022

Ajan kosketus

 

Liian hiljaa lipuu aika elokuun

ikävä sinua 

naulaa ajatukseni

kiinni ahdistuksen silmukkaan

Universumin helläkosketus

sitä lohdutusta kaipaan

Sinun ajatuksesi hipaisee 

sieluni suojaavaa nukkaa

tunsin sen. 

Tunsin samalla lämmön

rajattoman rakkauden

Ikävä tuntuu luissa asti. 

Me kaksi levotonta ihmislasta

samaan satamaan saapumassa.

Ankkurin samaan kohtaan 

viimeinkin jos laskisimme. 

En tiedä tulevasta.

Menneellä ei merkitystä.

Nyt on tässä  tämä aika,

kuin universumin 

kosketus ihollani.

-(c)satu tanninen 6.8.2022

Elämän ympyrän fiilis

 Kuinka lapsen elämä alkaa kohdusta

Pieni kuolevainen, päättyykö kaikki

tuulimunaan vai syttyykö elämän

hopealankaan liekki palamaan.

Kädestä pitäen iho oppii tuntemaan rakkauden

helliä silityksiä, lempeitä kosketuksia.

Ihminen yrittää aina hakea toisen huomiota

jokainen ikäkausi on kilpailua hellyydestä.

Keräämme kokemuksia kasvaessamme

Materialistisia asioita ei niistä löydy onnen

tunnetta joka kauas kantaa saa.

Myöhemmin ymmärrämme turhuuden

elämän ympyrän tuulimyllyjä vastaan

taistellen.

Olemme olleet osa maailman kulkua,

juoksua orvana pyörässä.

Vain palatakseen luonnon kiertokulkuun

uudestaan

Kaikki saavutuksemme katoavat ajan myötä,

ja kaikki ponnistuksemme olivatko turhaa työrä.

Lapselle tarvitaan hyvin pieni tila

Samoin tarvitsee iäkäs ihminen, elämän täyttämä

Se on elämän ympyrän todellisuus,tunne fiilis!!

Sade

Pilvien pihoilla tanssivat itkevät lampaat.

Sinä kaljua päälakeasi ajatuksissa kampaat.

Niin ovat joskus helmiä nuoren hampaat.

Ajasta alkaen, aikaan loppuen,

ovat hetket kiinni pitämisten, ja irtiottojen.

Nyt itkee avaruus, ja vuotaa pilviharsot.

Sade maata raikastaa, ja niin kuin

viisas tamma sinä hiljennyt, ja nuoruutta varsot.

Ajan alttarilla suo kosteutta huokaa,

ja uhrialttarille elämän suitsuketta tuokaa.

Vahvan antakaa lujuuttaan näyttää,

ja heikon etuoikeus on armoa anoa,

kyyneleitä aseenaan käyttää.

Nyt uhrilahjaksi suolle kaikkein

kauneimmat niittyvillat tuokaa.

Niin muuramiaan palkaksi se ahkeralle ojentaa.

Sateen rummuttaessa lumpeen lehteen,

sammakko tanssii iloisena, lempeästi kurnuttaa.

Käenpesän yli lentäneitä

 Missä on niitä ihmisiä

käenpesän yli lentäneitä

niissä asuu luovuuden kyy

se on usein taiteellisuuden syy

tunnen kuinka sisälläni

tarinat vauhdikkaasti kypsyy

tahtosin niin jälleen

lentää yli sen kynnyksen

mikä vie Mikä Mikä maahan

mitään kysyen

itsenäisyys itsepäisyys

joskus se aivan liikaa on

silloin liian synkkää on tie kohtalon

Tunnen viehkeän palsamin tuoksun

kesäisen virran auringon kaihoisan juoksun

minä odotan ihmettä kuin

puhdistavaa virkistävää sadetta

sen jälkeen on aika päivänsäteiden.

Sähkökitara

 Minä olen kuin viritetty sähkökitara elon humisevassa ja värisevässä virrassa

Hän teki sielustani levottoman sävelmän ,nyt olen osa iskelmän

Tunnen villejä Vibroja tunnen sisälläni oudon värinän,

maapallon akseleiden tärinän.

Yhä vähemmän tästä elämästä tänään ymmärrän

Kohdata tahtoisin ystävän ,joka on muita enemmän elämää suurempi mies, kukaties.

Kuohuu mieleni kuin aallot kesäöiseen rantaan yli aaltojen sisäinen ääni kitarastani kantaa

Soita sormillasi minä käsissäsi soin villein vibroin salamoin

Värisevät viillot, jotka tunnen sisälläni ovat vain rakkauden tuskaa.© tanninen satu

Kevät

 Silloin on kevät,

kun utopian taika silmukkaan

minut lassoaa

sinun hahmosi silmiäni

polttaa aivan liikaa

häikäistyn

Joensuun hienot paikat

ne ovat kuin Satumaa

kierrän täällä kehää,

ympyrää.

Haluan elää tässä ja nyt

vaikka aika on yli

laitojen myrskynnyt.

Olen valmista viljaa

keinun tuulessa hiljaa,

kun liekeillä leikkii

mitään ei jäljelle

jää , jos tuli tuulen

mukana leviää.

Varjot vierelläni kovalla tiellä

tuntuvat niin läheisiltä

imaisten minut mukaansa

millainen onkaan tulevaisuus

sitä tietää voi en.

Aika on kuin tokajin viini

minä uppoan unelmiini

olen liian tunteellinen.

Silloin kun aamu nousee

luovin Marsin sekstiilin tuella

Universumin myrkyissä

elämän ruoria tiukasti puristaen.

Päivän auringon paiste

on kuin silmien loiste

kaipaamieni ihmisten.

Illan saapuessa yksinäisyys

vuoteelleni viereeni laskeutuu.

© tanninen satu

24.03.2021

Striptease nainen

Synkät varjot yllä kadun nään

saapuu takaa matkain

nainen notkea kuin käärme hän on

luotu tanssimaan

striptease nainen

aika on armoton

leipä perheelle hankittava on

apunaan vain tanssitanko mahdoton

tunteeton maailman rattaan

liike on

Ajatar maahan iskee lekallaan mannerlaatat

saako hän murtumaan?

Striptease nainen mistä saavuit

minne seuraavaksi meet?

Maanjäristyksen

kourissa mannerlaatat murenee

lainsuojaton Ajatat

ruoskii selkänahkoja ihmisten.

Liian tunteeton joskus on

ihminen. Ajan tunneskaalat pelkoa

kohtalon. Striptease nainen tanssii

jähmettynyt ilme kasvoillaan .

Rakkaus sekä tuska se on samaa

joskus käytti hän kovaa kamaa.

Hänen rakkautensa maailmaa

kohti vaatiiko sankaruutta?

Sitä häneltä kerran kysyin

ennen aamu kuutta, kun

hymystänsä hetkeksi häikäistyin.

© tanninen satu

3.3.2022

Presidentti rukoilee

Presidentti rukoilee

lastensa puolesta

on otsa kurtussa

surusta huolesta.

Minä kuuntelen kuinka

mannerlaatat valittavat

maan ihmisten tyhmyyden myötä.

Taiteilija elämä sekin

voi olla raskasta työtä

ajatusten tsunamien tulva

rakkauden arinan polttava vulva.

Toivon rauhaa rakkautta

vaikka pelkään pahaa

karhua sekä sutta

onko maailmallamme

enää mitään tulevaisuutta.

Herään aina aamuisin

ennen kuutta

toivon uutta sodatonta päivää

uutta tulevaisuutta

tahtoisin joskus kuolla

ihan rauhassa ilman

sodan uhkaa

ja ruumiini päälle

lentävää kranaattitulta

sekä poltettujen

raunioiden tuhkaa.

Auttaako se meitä,

että presidentti rukoilee ?

Tyhjää tilaa

 Tyhjää tilaa vierelläni on

kiemurainen polku kohtalon

aamun nousen päivän

show minua kutsuu taas

ehkä sydämiä tänäänkin

turhaan särjetään

olen tänään sydämellisempi

kuin koskaan aiemmin

vaikka tanssin särkevin

balleriinan askelin

tunnen sydämen tuskaa

kyynelten surua

elämän alas ajoa

silti odotan jokaista

aamun kajoa

niin kauan kuin ne

edessäni nousta saa

ja ajatar Tuonen hevosella

ratsastaa se ajattaren

ruoskan iskuja selkäänsä

liian monta kertaa täällä

surraan, iloitaan häitä

tanssitaan morsian

yli kynnyksen kannetaan

valoja vannotaan yhä

uudestaan ja uudestaan

ehkä jotain tästä elämästä

opinkin ja otan Amorin

nuolesta kopinkin

niin kauan kunnes

arkkuni viimeisen

kerran kirkosta

ulos kannetaan.

© satu tanninen

Tykkää

Kommentti

Jaa

Ikävä Tallinnaan

Aamu on avartuva kuva

silmien verkkokalvoilla

mitenkä aika voi tanssia

yli lumen hautaaman

Suomen maan

jotenkin on päästävä

taikaisin lyriikan

alkukehdon keinuntaan

sisältäni lähtee

lyriikka virtaamaan

helmikuun hangille

kiiltämään

minun ei tarvitse

todistaa maailmalle

mitään

niin pitkiä loruni

ovat kuin taivaalla

seilaavat pilvien reunat

odotan milloin sula on maa

silloin sisälläni kipinöi

ikävä Tallinnaan

Olde Hansaan pihvistä

nauttimaan

ei minua juna vie

ei kuljeta oma auto

ei takapenkki taxin

minä matkustan

mielikuvissani

lautalla Tallinnan.

© satu tanninen 5.2.2022

Kertakäyttölempi

 Kertakäyttölempi on katoavaa

kuin suussa nopeasti sulava marenki

olenko elämän isäntä vai sen renki

sitä yhdessä kissan kanssa tuumitaan

minä virtuaaliaalloille jaan tarinaa

Suomen lumitalven alla

maan valittavaa narinaa

taas päivä ihmeellisempi

jää jäännösenergiaksi

muistoksi eiliseen

minä tahtoisin luottaa ihmiseen

sekä jonkilaiseen huomiseen

niin on moraaliltaan ylväs

Suomen hallitus pääministeri

onko sen luotettava tukipylväs?

Torstai se on toivomusten päivä

vaikka poissa olisi kaikki

järjenhäivä

kirjailija sanoillaan

luo ajatuksia jotka

lyövät filosofin tainnoksiin

© satu tanninen 3.2.2022

Aamulla

 Hämärä hoi herätyskellot

päristen karkeloi soi soi soi

yö kestääkö se aamu kuuteen?

Minä heräsin jo

vielä nukkui aurinko

uupumista vielä jäsenet

kipunoi kuka

kaiken kahvin pannusta joi ?

Olo väsyneempi

se vaihdetaanko kofeenihuumaan

vai ihmekukkateehen kuumaan

vielä unisena en usko

mihinkään humaan

Hetken vielä tuumaan

menenkö toimistolle

töihin vaan jäänkö

etätyöhön

jalat levottomat

tahtoisivat hypätä

kenkiin niin kiireisiin.

Pääni kuin riimien

pääkonttori on ja pian

hämärä pakenee jonnekin

ehkä piiloon ikuisuuteen.

© satu tanninen 3.2.2022