Translate

perjantai 6. toukokuuta 2022

Elämän ympyrän fiilis

 Kuinka lapsen elämä alkaa kohdusta

Pieni kuolevainen, päättyykö kaikki
tuulimunaan vai syttyykö elämän
hopealankaan liekki palamaan.
Kädestä pitäen iho oppii tuntemaan rakkauden
helliä silityksiä, lempeitä kosketuksia.
Ihminen yrittää aina hakea toisen huomiota
jokainen ikäkausi on kilpailua hellyydestä.
Keräämme kokemuksia kasvaessamme
Materialistisia asioita ei niistä löydy onnen
tunnetta joka kauas kantaa saa.
Myöhemmin ymmärrämme turhuuden
elämän ympyrän tuulimyllyjä vastaan
taistellen.
Olemme olleet osa maailman kulkua,
juoksua orvana pyörässä.
Vain palatakseen luonnon kiertokulkuun
uudestaan
Kaikki saavutuksemme katoavat ajan myötä,
ja kaikki ponnistuksemme olivatko turhaa työrä.
Lapselle tarvitaan hyvin pieni tila
Samoin tarvitsee iäkäs ihminen, elämän täyttämä
Se on elämän ympyrän todellisuus,tunne fiilis!!

Sade


Pilvien pihoilla tanssivat itkevät lampaat.
Sinä kaljua päälakeasi ajatuksissa kampaat.
Niin ovat joskus helmiä nuoren hampaat.
Ajasta alkaen, aikaan loppuen,
ovat hetket kiinni pitämisten, ja irtiottojen.
Nyt itkee avaruus, ja vuotaa pilviharsot.
Sade maata raikastaa, ja niin kuin
viisas tamma sinä hiljennyt, ja nuoruutta varsot.
Ajan alttarilla suo kosteutta huokaa,
ja uhrialttarille elämän suitsuketta tuokaa.
Vahvan antakaa lujuuttaan näyttää,
ja heikon etuoikeus on armoa anoa,
kyyneleitä aseenaan käyttää.
Nyt uhrilahjaksi suolle kaikkein
kauneimmat niittyvillat tuokaa.
Niin muuramiaan palkaksi se ahkeralle ojentaa.
Sateen rummuttaessa lumpeen lehteen,
sammakko tanssii iloisena, lempeästi kurnuttaa.

Käenpesän yli lentäneitä

 Missä on niitä ihmisiä

käenpesän yli lentäneitä
niissä asuu luovuuden kyy
se on usein taiteellisuuden syy
tunnen kuinka sisälläni
tarinat vauhdikkaasti kypsyy
tahtosin niin jälleen
lentää yli sen kynnyksen
mikä vie Mikä Mikä maahan
mitään kysyen
itsenäisyys itsepäisyys
joskus se aivan liikaa on
silloin liian synkkää on tie kohtalon
Tunnen viehkeän palsamin tuoksun
kesäisen virran auringon kaihoisan juoksun
minä odotan ihmettä kuin
puhdistavaa virkistävää sadetta
sen jälkeen on aika päivänsäteiden.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Sähkökitara

 Minä olen kuin viritetty sähkökitara elon humisevassa ja värisevässä virrassa

Hän teki sielustani levottoman sävelmän ,nyt olen osa iskelmän
Tunnen villejä Vibroja tunnen sisälläni oudon värinän,
maapallon akseleiden tärinän.
Yhä vähemmän tästä elämästä tänään ymmärrän
Kohdata tahtoisin ystävän ,joka on muita enemmän elämää suurempi mies, kukaties.
Kuohuu mieleni kuin aallot kesäöiseen rantaan yli aaltojen sisäinen ääni kitarastani kantaa
Soita sormillasi minä käsissäsi soin villein vibroin salamoin
Värisevät viillot, jotka tunnen sisälläni ovat vain rakkauden tuskaa.© tanninen satu

torstai 24. maaliskuuta 2022

Kevät

 Silloin on kevät,

kun utopian taika silmukkaan
minut lassoaa
sinun hahmosi silmiäni
polttaa aivan liikaa
häikäistyn
Joensuun hienot paikat
ne ovat kuin Satumaa
kierrän täällä kehää,
ympyrää.
Haluan elää tässä ja nyt
vaikka aika on yli
laitojen myrskynnyt.
Olen valmista viljaa
keinun tuulessa hiljaa,
kun liekeillä leikkii
mitään ei jäljelle
jää , jos tuli tuulen
mukana leviää.
Varjot vierelläni kovalla tiellä
tuntuvat niin läheisiltä
imaisten minut mukaansa
millainen onkaan tulevaisuus
sitä tietää voi en.
Aika on kuin tokajin viini
minä uppoan unelmiini
olen liian tunteellinen.
Silloin kun aamu nousee
luovin Marsin sekstiilin tuella
Universumin myrkyissä
elämän ruoria tiukasti puristaen.
Päivän auringon paiste
on kuin silmien loiste
kaipaamieni ihmisten.
Illan saapuessa yksinäisyys
vuoteelleni viereeni laskeutuu.
© tanninen satu
❤
24.03.2021

torstai 3. maaliskuuta 2022

Striptease nainen


Synkät varjot yllä kadun nään
saapuu takaa matkain
nainen notkea kuin käärme hän on
luotu tanssimaan
striptease nainen
aika on armoton
leipä perheelle hankittava on
apunaan vain tanssitanko mahdoton
tunteeton maailman rattaan
liike on
Ajatar maahan iskee lekallaan mannerlaatat
saako hän murtumaan?
Striptease nainen mistä saavuit
minne seuraavaksi meet?
Maanjäristyksen
kourissa mannerlaatat murenee
lainsuojaton Ajatat
ruoskii selkänahkoja ihmisten.
Liian tunteeton joskus on
ihminen. Ajan tunneskaalat pelkoa
kohtalon. Striptease nainen tanssii
jähmettynyt ilme kasvoillaan .
Rakkaus sekä tuska se on samaa
joskus käytti hän kovaa kamaa.
Hänen rakkautensa maailmaa
kohti vaatiiko sankaruutta?
Sitä häneltä kerran kysyin
ennen aamu kuutta, kun
hymystänsä hetkeksi häikäistyin.
© tanninen satu
❤
3.3.2022

Presidentti rukoilee

Presidentti rukoilee
lastensa puolesta
on otsa kurtussa
surusta huolesta.
Minä kuuntelen kuinka
mannerlaatat valittavat
maan ihmisten tyhmyyden myötä.
Taiteilija elämä sekin
voi olla raskasta työtä
ajatusten tsunamien tulva
rakkauden arinan polttava vulva.
Toivon rauhaa rakkautta
vaikka pelkään pahaa
karhua sekä sutta
onko maailmallamme
enää mitään tulevaisuutta.
Herään aina aamuisin
ennen kuutta
toivon uutta sodatonta päivää
uutta tulevaisuutta
tahtoisin joskus kuolla
ihan rauhassa ilman
sodan uhkaa
ja ruumiini päälle
lentävää kranaattitulta
sekä poltettujen
raunioiden tuhkaa.
Auttaako se meitä,
että presidentti rukoilee ?

keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Tyhjää tilaa

 Tyhjää tilaa vierelläni on

kiemurainen polku kohtalon
aamun nousen päivän
show minua kutsuu taas
ehkä sydämiä tänäänkin
turhaan särjetään
olen tänään sydämellisempi
kuin koskaan aiemmin
vaikka tanssin särkevin
balleriinan askelin
tunnen sydämen tuskaa
kyynelten surua
elämän alas ajoa
silti odotan jokaista
aamun kajoa
niin kauan kuin ne
edessäni nousta saa
ja ajatar Tuonen hevosella
ratsastaa se ajattaren
ruoskan iskuja selkäänsä
liian monta kertaa täällä
surraan, iloitaan häitä
tanssitaan morsian
yli kynnyksen kannetaan
valoja vannotaan yhä
uudestaan ja uudestaan
ehkä jotain tästä elämästä
opinkin ja otan Amorin
nuolesta kopinkin
niin kauan kunnes
arkkuni viimeisen
kerran kirkosta
ulos kannetaan.
© satu tanninen

Tykkää
Kommentti
Jaa

lauantai 5. helmikuuta 2022

Ikävä Tallinnaan


Aamu on avartuva kuva
silmien verkkokalvoilla
mitenkä aika voi tanssia
yli lumen hautaaman
Suomen maan
jotenkin on päästävä
taikaisin lyriikan
alkukehdon keinuntaan
sisältäni lähtee
lyriikka virtaamaan
helmikuun hangille
kiiltämään
minun ei tarvitse
todistaa maailmalle
mitään
niin pitkiä loruni
ovat kuin taivaalla
seilaavat pilvien reunat
odotan milloin sula on maa
silloin sisälläni kipinöi
ikävä Tallinnaan
Olde Hansaan pihvistä
nauttimaan
ei minua juna vie
ei kuljeta oma auto
ei takapenkki taxin
minä matkustan
mielikuvissani
lautalla Tallinnan.
© satu tanninen 5.2.2022

torstai 3. helmikuuta 2022

Kertakäyttölempi

 Kertakäyttölempi on katoavaa

kuin suussa nopeasti sulava marenki
olenko elämän isäntä vai sen renki
sitä yhdessä kissan kanssa tuumitaan
minä virtuaaliaalloille jaan tarinaa
Suomen lumitalven alla
maan valittavaa narinaa
taas päivä ihmeellisempi
jää jäännösenergiaksi
muistoksi eiliseen
minä tahtoisin luottaa ihmiseen
sekä jonkilaiseen huomiseen
niin on moraaliltaan ylväs
Suomen hallitus pääministeri
onko sen luotettava tukipylväs?
Torstai se on toivomusten päivä
vaikka poissa olisi kaikki
järjenhäivä
kirjailija sanoillaan
luo ajatuksia jotka
lyövät filosofin tainnoksiin
© satu tanninen 3.2.2022

Aamulla

 Hämärä hoi herätyskellot

päristen karkeloi soi soi soi
yö kestääkö se aamu kuuteen?
Minä heräsin jo
vielä nukkui aurinko
uupumista vielä jäsenet
kipunoi kuka
kaiken kahvin pannusta joi ?
Olo väsyneempi
se vaihdetaanko kofeenihuumaan
vai ihmekukkateehen kuumaan
vielä unisena en usko
mihinkään humaan
Hetken vielä tuumaan
menenkö toimistolle
töihin vaan jäänkö
etätyöhön
jalat levottomat
tahtoisivat hypätä
kenkiin niin kiireisiin.
Pääni kuin riimien
pääkonttori on ja pian
hämärä pakenee jonnekin
ehkä piiloon ikuisuuteen.
© satu tanninen 3.2.2022

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Muuttuvat ajat

 Hei nää kun tuuli hyväilee heinää

punamarjainen pihlaja takapihalla
laulaa kauneinta lauluaan
en muistele enää mennyttä
kaivaten en vihalla
hui hoi sanoo huominen
ihmiset kyykäärmekieliset
puhuvat toiset ristille nauliten
joskus katoan tästä maailmasta
ei voittanut minua vielä korona
pahat enteet tahdon puhaltaa
kauas kesä luonamme olla vois
niin kuin kuolioon joutuneet
raajat leikataan pois
tuskaiset hetket säilyvät
muistoissa liian kauan
tahdon kieltää itseltäni
armon laupean hetken
miksi itket taas
kun siivet hetken vielä kantaa saa
joskus aika arvet parantaa
niin hiljaa aivan kuiskaten
minä huudan avaruuteen
sen huomisen kaipauksen
aikaan muuttuvaan aikaan
hohtavan lumoavan kuun
olen täällä sinua odottaen
vielä odotan hetkisen
liian kauan jos viivyt
tuuli vie mukanaan kaipauksen
tavaataanko me enää
koskaan silmät loistaen
merkeissä polttavan rakkauden ?
Ajat muuttuvat toiveet harhaiset
pois katoavat monet murheet
pian pois haihtuvat rakkaat
ihmiset viereltäsi puuttuvat.
© satu tanninen 23.01.2021

lauantai 22. tammikuuta 2022

Korona aikaan

 Minä fantasian kirjoitan

sinne luon portin joka
vie jokaisen joskus Narniaan
olen oinas joka teroittaa
lyriikan sarviaan
istun sakaralla Saturnuksen
tunnen sisälläni aidon katumuksen
on löydettävä ajasta pois eksyneet
saatava ajan taajuuden paikalleen
juoksen aikaa vastaan itseni näännyksiin
en usko kliseisiin en utopian kulissiin
voin joskus maahan kaatua
ylös nouseminen se on vasta laatua
kiihkeästi ajan rummut soi
koronaa hoitavat nuuhkivat kuolemaa
minä valveunia huomisesta nään maailman
nälkä sisälläni joskus kurinaksi laskeutuu
linnun siivet tahtoisin pois lentää Narniaan
ketkä istuvat piiloissaan ja pesevät toistuvasti
käsiään uskovat osaa erakon
kotona silloin turvapaikka on
et luokseni sä tulla saa
silloin korona saalistaa
seuraavaa uhriaan

lauantai 8. tammikuuta 2022

HELLIÄ HAAMUJA


Yö oli täynnä helliä haamuja
vihaan noita kiireisiä
hektisiä aamuja
elän maailmassa jossa
on liikaa kovanaamoja
lainsuojattomia
puolimieltä hajalla
poltergeist vaanii huoneissain
kotiini pelkoa luo
oma emoni on jo
poissa manan majalla
hän saapui Tuonen lautturin luo
minä kiikun kaakun
liikun menneisyyden
sekä tulevaisuuden rajalla
raivoavat tuulet magian
tunnen kuinka
hellät haamut leijuvat
tyhjiin huoneisiin
uuden tarinan yön
oudot äänet synnyttää
minä niskaani kylmän
hien saan
kotini sielu sekä sydän on
täynnä jäännösenergiaa
elämän kuristusotteessa
selkään puukottajat
minut näännyttää.
© satu tanninen 

Sovussa

 Pikkuveli missä sinä tänään

polkujasi kuljet,
illan tullen silmäsi lepoon suljet ?
Tänä päivänä minä aion todistaa
sanojen suussa sulavien mahdin
määrään seinäkello oman tahdin.
Tammikuu takoo jäänauloja pakkasarkkuun
jotenkin on pysyteltävä pinnalla,
koronan koskien kuohuessa
yli Suomen routaisen mantereen.
Pidän hymyn herkästi syttyvän
lähellä sieluni hopeista lankaa.
Kudon riimeistä iloisen
elämän makuisen tarinan.
Millaisia sinun unesi on ?
Soiko niissä luokseni
kaipaus kohtalon ?
En ole vielä lähdössä pois
näen ikkunasta lumisen
taipuneen puun, puun
joka kantaa raskasta taakkaa
harteilla. Samaa taakkaa
kantaa Äiti maa koronan
kauhuja lanteillaan.
Emme riidellä keskenämme
kansalaisina saa
on aika sopuun nöyrtyä
saada tasainen tyyni mieli.

SYDÄNPUUN LEHTIEN KARISMAA

 


Käsien iholla juoksu

rakkauden kiimainen tuoksu

suon mättäiden upottava voima

kesäöiden hullun huudon

kaiunääni ilman impien

kasteeksi kesäyöhön ankkuroima

lukkinaaras se pyydystää sen verkkoon

kiinni tiukasti jää

sinä näytit minulle padotun

rakkauden joen voiman

ei vuodet haalista aitoa

sydänpuunlehtien karismaa

imen puun voimaa koivun mahlaa

hiuksiini kiinni jää

minulla on vanhan vaahteran

nöyryys nuoren koivun

norjuus vanhojen jäsenten

sisällä viisaus hulluuden

kaltainen kuin esi-isällä.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto