Translate

keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Matkalla / en route

Hengittävä maisema
sykkivä syvä suo
pitkospuut jotka
vievät hetteen alkulähteen
luo. Roihu nuotion
se tuho kelopuunkin on.
Olen matkalla taas
palaan juurille alkuihmisen
mikä on matkan pää
se on tie kohtalon.


En route

Breathable landscape
pulsating deep mire
causeway that
take up the source of a swamp
round. The blaze campfire
it is the destruction of deadwood.
I am on the road again
I will come back to the roots of early man
which is the end of the journey
it is the way of destiny.

tiistai 27. syyskuuta 2016

Here am I




Here am I, a lifetime away from you .
The blood of love, or the beat of my heart .
My love wears forbidden sounds of silence .
My life is over control.

Senseless years thunder by .
Millions not willing to give their lives for you.
Does nothing matter?
I will go walk on the water like Jesus do.
My love is like a religion.


Learning to cope with feelings aroused in me .
My hands in the pocket, buried inside of myself
My love wears forbidden colours .
My life believes in you once again.

My soul go walking in circles million year about after I died.
While doubting the very ground beneath me .
Trying to show unquestioning faith in everything.
Here am I, a lifetime away from you .
The blood of my, or a change of heart.

My love wears forbidden sounds.
My life believes to you.
My love wears forbidden colours.
My life believes in you once again,
my soul is not sad and cold.

The story will change


Street lamps in the autumn glows
Repentance, a fairy tale may be unhappy
at the end. Forcibly forget everything
importance, urgency and action into.
Silent School valedictorian is
corner distressed heart
torn up the pain strikes
nails through the lungs.
Still, I breathe, this
autumn decomposable mold
air. Someone strange personality
I live like Gone with the Wind movie
new filming.

Dark fold away from the light free
passing the alleyway, I know
inside a strong shock.
It feels as pain against the webs,
not this place is not safe
lives of children. For a while
autumn thrives in the lap of the morning dew.
We still have a permanent ground frost
to come, the heart inside of it
still numb with cold already.
Dark, dark road of destiny.


Satu muuttuu

Katuvaloissa syksyllä hehkuu
katumus, satu saa onnettoman
lopun. Pakolla unohdan kaiken
tärkeän, kiireen sekä hopun.
Mykkäkoulun priimus on
nurkkaan ahdistettu, sydän
rikki revittynä kipu lyö
nauloja läpi keuhkojen.
Silti minä hengitän, tätä
syksyn maatuvaa homeista
ilmaa. Joku outo persoona
sisälläni Tuulen viemän
kaltaista suurta synkkää
elokuvaa filmaa. Pimeä
taittaa pois valolta vapaana
kulkevan kujan, minä tunnen
sisälläni iskun lujan.
Se tuntuu kipuna uumaa vasten,
ei tämä paikka ole turvallinen
elää lasten. Viellä hetken
syksyn sylissä viihtyy aamukaste.
Aikaa on vielä pysyvän roudan
tulla, sydän sisälläni se
kohmeessa silti jo on.
Synkkä, pimeä tie kohtalon.



TÄSSÄ NYT

Vaikeat vuodet rakensivat
maailman ympärille titaanikuoret.
Pahat päivät puukon iskuin
kalvavat sisintäin, kipu se
on jotain mihin sanat eivät riitä.
Rikkinäiset ihmiset sokeina
maailman teillä koettavat
taluttaa toisiaan. Syksy on
täällä taas, ja vaahteran lehdistä
teen haudalle seppeleen.
Aina yksin matkaa teen
kaaos yllättää, kylmää
kosteaa hämärää.
Jossain sisälläni se on kirjoittava
ihminen, alla ajan vibraaton.
Musta avaruus huutaa
missä sydämen syrjään tie
ystävälle on ?
Hetkeen en puhu huomiseta mitään
olen tässä nyt, ajan raskaiden

rattaiden alle alistunut.


maanantai 26. syyskuuta 2016

Bad person


Your stupidity is nestled inside
Wisdom in a hurry scurry
a long time ago off.
You do not feel emotions, you good luck,
you longing, sadness sad you are.
Your heart is rough
steel, made of strong slag lot.
You hit without mercy non- compliance, Defame
unhappy, pedal nails a friend,
when I ask you for mercy.

Paha ihminen

Sinun sisälläsi lepää tyhmyys
viisaus vilisti kiireellä
aikoja sitten pois.
Et tunne tunteita, et onnea,
et kaipuuta, ikävää et surua.
Sinun sydän on rosoista
terästä, tehty vahvasta kuona erästä.
Lyöt säälittä lyötyä, parjaat
onnetonta, poljet kynsille ystävän,
kun armoa sinulta pyydän.


Rush into the unknown



More than the sand of the beach dewy
passes traces of yesterday's
they are sunk deep into the
stick in the sand,
and the relentless pain of a knife
hit in the groin.
Mother of the skirt hem
towards the edge of space
flutter. Now, in a hurry unknown
night to blow up the northern lights glowing
the sky dance. Moon
invites you to dance and stars,
You came back for a moment
I will create, as quickly
you left off. you are afraid
drowning in love to the river.
Always more broken resistance
you get when you want something
the broken piece together.
I can not stand this crazy screaming
time I do not wear darn word.
Joensuu is one of fiddling place
than in Helsinki. The best thing
all have friends who
always dragging behind him
suitcases to arrive
come to us again.


Kiire tuntemattomaan

Yli rannan kasteisen sannan
kulkee jäljet eilisen
ne ovat uponneet syvälle
hiekkaan kiinni,
ja armoton tuska puukolla
lyö nivusiini.
Äiti maan hameen helma
avaruuden reunaa kohden
lepattaa. Nyt on kiire tuntemattomaan
yö räjäyttää hehkuvat revontulet
taivaalle tanssimaan. Kuu
kutsuu tanssiin tähdetkin,
sinä hetkeksi palasit
minun luo, yhtä nopeasti
pois lähditkin. Pelkäät
hukkumista rakkauden koskeen.
Aina enemmän rikki rintaa
ruhjot, kun tahdot jotain
särkynyttä kokoon karsia.
En kestä tätä hullua huutavaa
aikaa en kuluneita sanan parsia.
Joensuu on yhtä joutava paikka
kuin on Helsinki. Parasta
kaikessa ovat ystävät jotka
aina perässään raahaavat
matka laukkua saapuakseen
luoksemme uudelleen.


Too many lonely



The smell of a life of death
smells somewhere,
please rate your shoes off
legs, and rushed away
Run musky scented
tomorrow.
Too many lonely
the arms of the night position to give
of man to take root stick
a cycle of pain.
I watch a little
I write a story,
Night screw threads
closed circuit pain in the back
side. I at night
often I dress Eve
configuration, or a cold strikes
attached to the skin of the Moomin shirt.
Longing pounds of coffin
nails, and a man's aging
prematurely hurt too much.
Joensuu poetry night
states, forgetfulness whispers
its mouth. Street lamp under
light moths calls.
Butterflies are sleeping
obediently somewhere warm.
I was as ripe grain crops
I would like to cry quietly,
but the grief is dried
  big pieces on top of the breast
sore throat snack.
Now reverse the goat circuit
gone with the time and
the future of dance calls.




Liian monta yksinäistä

Kalman hajuinen elämä
tuoksuu jossakin,
ota korko kengät pois
jaloista, ja kiireellä karkuun
juokse myskin tuoksuiseen
huomiseen.
Liian monta yksinäistä
sylissä yö kantaa antaa
ihmisen juurtua kiinni
kivun kierteeseen.
Minä valvon pienen
tarinan kirjoitan,
yö ruuvaa kierteet
kiinni kivun kääntö piirin
laitaan. Minä öisin
pukeudun usein Eevan
asuun tai kylmän iskiessä
horkan ihoon muumi paitaan.
Kaipaus naulaa ruumis arkkuun
nauloja, ja miehen vanheneminen
ennen aikojaan liikaa satuttaa.
Joensuu lyriikkaa öisin
lausuu, unohdusta kuiskaa
sen suu. Katu lampun alle
valo yöperhosia kutsuu.
Päivä perhoset nukkuvat
kiltisti jossain lämpimässä.
Minä olen kuin valmista viljaa
itkeä tahtoisin hiljaa,
mutta kuivunut suru on
möhkäleeksi rinnan päälle
kipeäksi palaksi kurkkuun.
Nyt kauriin kääntö piirin
kanssa mennyt aika sekä
tulevaisuus tanssiin kutsuu.







lauantai 24. syyskuuta 2016

Sanan sekunnit

Kalman hajuinen elämä
tuosuu suo , ja vanha
lahoava kelo hongisto.
Huohottaa maisema
sykkivää syvää suota on,
ja pitkospuut 
vievät hetteen alkulähteen
luo. Roihu nuotion
se tuho kelo puunkin on.
Pesän teen oksaan
unohduksen satupuun.
Sanan sekunnit
liian nopein syklein
pyrkivät eteenpäin
minä yöllä suopöllön
hiiri nokassa lentävän
kuutamossa näin.
Avaruus se kantaa jäätä
harteilla, se on
paikka revon tulien
ne syöpyivät jo lapsuudessa
mieli kuvaksi päähän ihmisen.
Olen niin kuin sokea
yöperhonen valoa kohden

lennän siivet polttaen.




perjantai 23. syyskuuta 2016

In autumn


I got a gift to write
a flexible language, sometimes darkly
mind. The philosopher's way of thinking
rotating around the earth
the navel. Now the man inside
reason stands, the time when
rowan berries deep color
blushes. Natural colors of fall colors
tables of the world painting.
Melancholia is bathed in a quagmire
person, over the landscape
winter white refers to the expectation.

Syksyllä

Minä sain lahjaksi lyrikkaan
taipuvan kielen, joskus synkän
mielen. Filosofin ajattelu tavan
maapallon ympärillä pyörivän
navan. Nyt ihmisen sisällä
järki seisoo, aikaan jolloin
pihlajanmarjat syvään väriin
punastuu. Luonto ruskaväreillä
maailmasta taulua maalaa.
Melankolian suossa kylpee
ihminen, maiseman ylle
talven valkoista viittaa odottaen.


torstai 22. syyskuuta 2016

Kalevalan uutiset

Luvaton hämäryys iltaisin
minut sänkyyn peittelee
alusta loppuun asti
elämän kaaren päähän.
Syyskuu sykkii kylmänä
sinusrytminä sisällä ihmisen.
Lokakuu lohduta jo
häntä ken jäi vangiksi
kesän kaipuun.
Vielä varteni vanheneva
vetreänä virvakoivua
halaamaan taipuu.
Lekaan tarttuu Lemminkäinen
takoo Suomen kalliota
kunnes on maa jäinen.
Routaa tarvitaan naulitsemaan
mies mielityn kylkeen kiinni
viellä jossain joskus kynnetään
kyinen pelto. Missä Kyllikki
kapiosi on, Tellervo metsän tytär
sienillä kiire säilöön vikkelään.
Vielä minun sisälläni virtaavat
itkijä naisen geenit vaikka
itkin silmäni kuiviksi kaivoiksi.
Väinämöinen miksi maasi möit
Venäjälle virtuaalialtojen paikat?
Vielä jossain taas kesän
tullen Shemeikka laulaa soittaa
balalaikkaa, etsii talon tyttären
aittaa. Aino kirjoittaa, kirjoja
jo ainakin seitsemän valmiiksi
saanut on. Marjatan huulet
yhä punaisena hehkuvat,
liikaa houkuttelevat houkkia
muilta mailta pakolaisia
Palestiinasta asti.
Valittavat ilman immet tanssivat
routaan suot, sekä rimmet.
Miksi maatamme raiskataan,
natsit , rasisti, suvakin koko
konkkaronkka. Näitä uutisia
Kalevalan kankaalta kirjoitti Aino,
ja ehkä jälleen huomenna
alkaa uusi noita vaino.


Hui (poem Thursday's challenge)


Hui said the raindrop,
once fell down to the ground
vibrating in the wind
aspen leaf.
Hui, Hui said the other
the same wonderful,
How have you found the poor guy?
Asked whether it is from a friend,
Wait until the rain
we've run out of time
somewhere far away from here
a chain of droplets
with a swim in the river
perhaps the small soot our noses.

Hui (runotorstain haaste)

Hui sanoi sadepisara,
kun putosi alas maahan
tuulessa tärisevältä
haavan lehdeltä.
Hui, hui sanoi toinen
saman moinen,
kuinka sinulle kävi poloinen?
Kysyi se kaveriltaan,
odota kunnes sade
loppuu silloin olemme
jossain kaukana täällä
ketjuna muiden pisaroiden
kanssa kellumme joessa
ehkä pienet nenämme noessa.

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Arki näyttää ikävältä

Kertokaa se miksi aika
laahaa morsiushuntua
missä on vuosien kellastumisen
tuntua. Pelolla myydään
pippurisumutetta, ostaa
kuka, ja ken.
Sukua jatkoin omalta osalta
tein mitä täytyi sitten
sielu tyhjyyden illuusiossa
liikaa räytyi.
Häiriintyi naaraan mieli
puolisonsa lukin yhdellä
hotkaisulla suihinsa nieli.
Sammuneita ihmisiä
vaeltaa katua edes takaisin
laahustaen.
Minä järkytyin sielun
valon tylsyydelle myin
tein sen typerin syin.
Syyskuun puhuri vahvistuu
kaulahuiviin ihminen kietoutuu.
Miksi , miksi Helsinki
ei hetkeksi muutu Pariisiksi?
Raahen rannat, tuulet
lumituiskut, rakkaudesta
annetut suukot, muiskut.
Sisälläni jossain aivo lohkossa
merirorvokaupunki herää
eloon vuosi satojen jälkeen.
Kirjoitan oodin Raahen
rannikolle, siellä olin
hetken onnellinen.
Minun valoni se on lähellä
sammumista, enkä tiedä
mistä löydän sielun lataajan ?
Missä on se koiras
koillisen mies, jolla
virtaa muille jakaa.
Tehtäisiin se lataus edestä
ja takaa, niin petaa kuin makaa.


tiistai 20. syyskuuta 2016

Cosmic moment


From sunrise to sunset
cosmic lights up and goes out.
Fight with the person's internal battle
weary sleepless clouds of sheep
empty pads somewhere hidden in the air is.
Where is my home? In a world where
we live as in the jungle.
At the junction there, and the cloak here
the passage of advising there, and over here
the relentless rush of time, and whether the stroke
the only friend?
Cosmic inflation emptiness full of
in the middle of the heart too big a hole
the love of the wind breaking,
Poor thing can be a small human Poor old.
FLAMMABLE STEPS will go the way of the ark,
In no sense, does not in any view.
Still, the battle will be sufficient to
what you get in front of them to sow them, with.
From sometimes mocking laugh.
Sometimes I tear my hair I cry,
and rage. One moment is here,
and now that all would like to thank.
A friend costly that thoughts
warm hand paste into your hand.

Kosminen hetki

Auringon noususta auringon laskuun
kosminen valo syttyy, ja sammuu .
Taistele ihminen sisäinen taisto
uuvu uneton pilvien lampailla
tyhjiä tyynyjä jossain ilmassa piilossa on.
Missä on kotini ? Maailmassa jossa
elämme niin kuin viidakossa.
Risteys siellä, ja viitta täällä
neuvoen kulkua sinne, ja tänne
ajan armoton kiire, ja tahti onko
ainoa ystävänne ?
Kosminen inflaatio tyhjyyttä täynnä
sydämen keskellä liian suuri reikä
rakkaus siitä tuuleen karkaa,
voi raukkaa kapista ihmis parkaa.
Arkana kuljen arkista tietä,
ei missään järkeä, ei missään mieltä.
Silti taistelutahtoa joskus riittää
sitä mitä eteensä kylvää saa niitää .
Ajalle joskus pilkaten nauran .
Toisinaan tukkaani revin itken,
ja raivoan. Pieni hetki on tässä ,
ja nyt joka kaikesta kiittää.
Ystävä kallis joka ajatuksin
lämpimin käden käteesi liittää.


sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Philosophy



Who weaves wool scarf
against the cold autumn ?
Who's hot
my heart to appreciate.
Sometimes, when I
It's cold ,
fear of coverage
hurls my shoulders.

A million dreams,
wandering in the wind
the air flow are exporting.
Without encountering ever
actual desire.
In my mind swaying
the mother of the child in the water,
restlessly
space waves
the beginning of the world ocean.

philosophy sway
dormant soul,
rotating it,
as the earth
rotates around its axis.

I, as well as the universe,
both equally mysterious.
We do not know where we came from,
and where are we going?


Filosofia



Kuka kutoo villahuivin
syksyn kylmää vastaan?
Kuka lämmintä
sydäntäni arvostaa.
Joskus, kun minulla
on kylmä ,
pelko peiton
hartioilleni viskaa.

Miljoona unelmaa,
tuulessa vaeltaa
ilmavirran vietävänä.
Kohtaamatta koskaan
toteutunutta toivetta.
Sieluni keinuu
äiti maan lapsivedessä,
levottomana
avaruuden aalloilla
maailman alkumeressä.

Filosofia keinuttaa
uinuvaa sieluani,
pyörittäen sitä,
niin kuin maa
pyörii akselinsa ympäri.

Minä , sekä maailmankaikkeus,
yhtä mystisiä kumpikin.
Emme tiedä mistä tulimme,
ja minne olemme menossa?

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto