Se on
syvältä sen, kun
tajuaa
nostaa syvältä
sen
ihmisyyden.
Kokea
humaanin helinän
sielujenkelloissa.
Panhuilun
heleän äänen,
keskellä
talvea.
Tarvitaan
taidetta
pakkasen
keskelle.
Muitakin
elämyksiä,
kuin ahavaa
tuulta,
puremassa
poskia,
alahuulta.
Minä
vielä villinä
vikisen
keskellä pakkasen.
Jo joutuu
jouluaika,
kuuman totin
lämmittävä
taika. Piparin
tuoksua,
vaniljanhajua.
Keskellä
kaamoksen,
tarvitaan
suurta huumorintajua.
Marssimaan
barrikadeille
Jokelan
puolesta,
puolesta
taiteen,
ja kulttuurin.
©
satu tanninen 28.11.2012
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti