Translate

lauantai 10. marraskuuta 2012

Surullisen hahmon prinsessa


Sanojen tulvaan heräsin,
riimit ilmassa riippuvat
aivoistani soinnuiksi keräsin.
Elin hetken sen,
pienen uuden luomisen.
Sinun äänesi korvissani
soi vain, luo melodiat
minun elämääni.
Koukussa melankolian
soinnuissa,
ne ui sisälläni minussa.

Hitti, se on hän, melodia
soi kohta joka luurissa.
Melankolinen on mun
oma melodia,
siinä sisällä soi se
sama sun sinfonia.

Nostan ääneni mollista pois,
duuri se särkee korvani,
niin kuin myrskyävä meri.
Vallaton sisälläni kuohuaa veri.
Niin taas Meeri huokaa,
lisää unohdusta minulle tuokaa.
Minä viskaan niille hyeenoille
luun, ne saa uutta ruokaa.
On meillä useinkin suunta
kadoksissa, emme tiedä
purtemme ui missä.
Väylällä eksyneiden,
hän katsoi kirkkain silmin
meihin. Luuli meitä
pariksi, meitä toisistamme
eksyneitä.

Minä rakensin rakkaalleni,
lasisen vankilan.
Se vangitsi hänet vain
pienen hetken.
Minä lupasin rakkaalleni
perinnön paratiisin maan.
Me törmäsimme vain kyykäärmeeseen
katalaan. Nyt sisälläni asuu hahmo
surullisen prinsessan.
Hirviöt on ainoita, joita
hetkisen rakastan.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto