Translate

torstai 29. marraskuuta 2012

Nuolen haavojani


Nyt minä nuolen minun haavojani,
katkeran suloisia.
Ystävyyden kruunustamme sammui
yksi kirkkain kynttilä.
Niin paljon minä häntä kaipaan,
niin paljon häntä rakastin.
Kokoan tänään sirpaleeni,
mustanlesken harson
vaihdan kynän pistävään tikariin.

Laulun sävelasteikoilla kirkas
ääneni soutaa, tuonen virran lautturin
käsissä lohduttavia säveliä noutaa.
Niin vähän me yhdessä aikaan
saimmekaan. Ne jäljet kyynelten
kuivua tänään poskilleni saa.
Niin karu, kylmä routainen on tänään
sydämeni, sieluni laaksojen maa.

Meidän yhteinen tiemme jäi kesken,
ennen kuin se alkoikaan.
Lasken sieluuni tänään vain
sen lohduttavan mustan suruharson.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto