Alitajunnassani tanssii rakkaus,
ystävyys. Ei haittaa pimeys, ei
kylmyys.
On auki mun, silmät ja sielu.
Olen sisältäni särkynyt,
sieluni kivitettiin.
Pois lensivät jo enkelitkin,
minä sinua rakastan.
Maailmalta sen piilotan,
en myönnä edes itsellenikään.
Se niin turhaan minua
satuttaa.
Alitajuntani öisin hiljaa
kuiskailee, ei rakkaus
sisälleni pesää tee.
Tuuleen päästän sen
karkaamaan,
silti tuuli taas sen
luokseni kuljettaa.
Suojelusenkelini on suuri
ja voimallinen.
Lensin sylissä hänen,
kun olin lapsi viidenvuoden.
Nyt höyheniä palaneita
pihalta korjailen.
Polttiko siipensä enkelini
rohkea? Olisi työtä nyt
huudan sinua, tule taluta
minua
tarvitsen sinua matkalle
viimeiselle.
Tahdon sinne missä voin olla
villi, ja vapaa, tahdon tulla
rakastetuksi, ja rakastaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti