Huomenlahja

Muistan kiihkon suuren sen,

kun rakkautemme oli nuori niin.

Vartaloihimme toistemme

vain pukeuduttiin.

Toisimme niin usein kietouduttiin.

Niin aika kulki kulkuaan,

vuoden vieri tiuhaan tahtiin pois.

Sinä kuihduit niin kuin kaktus

erämaan, olit liian sairas elämään.

Ollessasi viidenkymmenen,

tuli vastaasi se nainen kanssa

suuren viikatteen.

Niin lähdit sinä silloin pois.

En sitä silloin voinut tietää

kuinka yksinäinen tieni

täällä olla vois.

Minulla on huomenlahjana saatu

cameekoru, en voi sitä kaulallani

kantaa vuoksi kyynelten.