Hän vielä tunsi huulillaan maun
hunajaisen teen, ja kiire
kantapäillä ajoi häntä sekaan
meluisan aamu liikenteen.
Se tee oli jumalaista Kiinalaista,
hän ystävälleen sitä suositteli maista.
Sitä joisi keisarikin, ja niin hyväntuulisena
muistaisi hellin ajatuksin jokaista alamaista.
Silloin kun aamun lapset heräävät,
ja rakkaudesta riutuvat, niin silloin
keitetään me tee. Sisällä surullisten,
vain lämpö, sekä aromit hiljaa heräilee.
Minä tämän runon kirjoitin,
silloin ystävääni
muistelin: näen hänet aina palmikoin
niin punaisin. Niin lämmintä voi
olla ystävyys, kuin hunaja ja tee.
Se sisälläni rauhoittaa ,silloin kuin
maailma ihmismieltä murjoo;
ajan rattaat surusta, tuskasta liikaa narisee.
Divine Chinese
He still felt his lips to taste
the sweet tea, and in a hurry
heels and drove him to the heathen
noisy morning traffic.
It was to make a god of Chinese,
he recommended it to his friend countries.
It would drink the Emperor, and so cheerful
remember the gentle thoughts
of each of the doldrums.
When the children wake up the morning,
and love languish, then
boil we do. Within the sad,
only heat, as well as aromas quietly wakes up.
I wrote this poem, then my friend
I reflected: I see him always with plaits
so red. So warm can
not friendship, as honey and tea.
It calms the inside, then the
world of the human mind to discipline,
time stroller grief, pain, too much creaks.
© satu tanninen
.jpg)
