Translate

sunnuntai 27. marraskuuta 2022

Jotkut päivät loppuvat kyyneliin

 Jotkut päivät loppuvat kyyneliin

toiset päivät onnen sirpaleisiin
Sinä olet minulle ihme valtava
Niin sen on aina oltava
Yö painaa päälle painajaisten hehkun
pois sen
luotasi puhallan
luon rauhan seesteisen unimaahan sataman
Tuhlattu on liikaa hyviä hetkiä
kuljettu kamalia kyykäärmeiden
reunustamia polkuja pahuuden
lähettiläiden ansoittamia retkiä
Laskettu kallista aikaa läpi sormien
tuhlattu valonmagiaa yli normien
laskettu rakkautta pellit avoimin
läpi hormien
Nyt minä kirjoitan pahuuden pois
huominen meille uusi turvapaikka olla vois
Maagista mustetta kynälläni
sanoillani levitän
Kirjoitan niin kauan kunnes täältä
pois lähden toiseen aikakauteen
luokse Siriuksen kiintotähden
Sillä olenhan universumin Taivaan vaeltaja punainen
ja puolisoni on yön ritari sininen.(c)satu tanninen 25.11.2022




Kuulen oudon musiikin

 


Kuulen oudon musiikin

se on omantunnon äänikin.
Pääni sisällä vuosisatojen déjà vu
kiirii ontto äänimaljojen kaiku
Tiibetissä Yungbulakangin palatsissa
sekä munkkiluostarissa oli eli
symboliikan papitar.
Sitten syntyi toinen Ajatar
sekä Yön Sininen ritari
soittimena sitari.
Gongia munkki soittaa
joku suuri tapahtuma koittaa
mieli vaeltaa muilla mailla.
Vuosisatojen verran kuluu aikaa
odottaen uutta taikaa.
Maailman palo riistäytyy
pahuus valtaa maan
en saanut sammutettua sitä alkuunkaan.
Emme varoneet vaaraa suurta
rakastumisen mahdollisuutta
me Taivaan vaeltaja punainen
sekä Yön ritari Sininen
On raskasta elää tällä lailla
pahuuden pauhatessa
Universumin alla
tähtien tuikkiessa yhdessä
valvoen mitä näkyykään taivaalla.
Tahdon palata päiviin noihin
missä liika kipu on poissa ja
rakkaus kuorruttaa päivää
arkista.
Pinta ihon ei ole silkkiä
milloinkaan eikä rakkautemme
sisin julkista.
Sinulta on avain sydämeni porttiin
nimesi kirjoitan maailman
Pandoran lippaaseen säilöttyyn
korttiin.
Joskus koittaa sekin aika
että olemme ainoita
maailmassa loistavia valon pisaroita.
© satu tanninen 27.11.2022

keskiviikko 5. lokakuuta 2022

UNIVERSUMIN VIHITYT



Universium iskee valonnmiekalla

kaksoislielkit palavat .

Taivas sekä maa yhdistyvät.

Yksi liekki on kaksi voimakasta

jotka palavat rintarinnan.

Vuorten sisällä kallioissa

on salaiset silmiltä suljetut 

tarinat.


Silloin kun taivas sataa valuu 

enkelten kyyneliä.

Yksi taika on kuolematon

ja pilvien sisältä kasvavat

valon ritareiden kristallimiekat.

Ihminen on rakkaudessaan

haavoittuvainen

universumin alamainen.


Kun kuu hohtaa yllä maan

syntyy näkynä hopeinen

riemukaari .Sen alla


meidät kaksi vihitään

vanhan perinteen mukaan.

Hyppäämme luudan yli

toiseen ulottuvuuteen

erilaiseen maailmaan(c)tanninen satu 5.10.2022

lauantai 1. lokakuuta 2022

Pahuuden pasuunat

 Siviilipalvelumies

rauhankyyhky kämmenellä

seisoo eduskuntatalon portailla.

Moskovan toreilta kaikuu

pahuuden pasuunat.


Maailman torien armeijat 

jatkuva saappaiden äänien kaiku

ilkeä ääni rummuttaa

korvieni tärykalvoja.

Ei enää yhtäkään askelta 

lähemmäksi maailman

areenojen suurtapaloa.


Kaikki on kerran nähty 

Hitlerin hirmuteot.


Tämä kaaos ei rauhoita

sanat tahtovat koodata

ainoastaan rakkautta

bittiavaruuteen numeroiden mukaan.


Kestämättömyyden kehä saartaa

yön unien joukkomarssin.

En tahdo uniiniini enää

yhtään saappaiden ääniä

En marssin kaikuja

kun oppii elämään elämää pelon

varjoissa sitten vasta saavuttaako

rauhan tunteen,kun

kuolee ?

1.10.2022(c) tanninen satu

Lokakuun alku

Muistan sen kun tähän kaupungiin synnyin uudestaan

se joutsen laulun saa kalpenemaan

minä uudet laulut meille teen niiden soinnut

kantaa saavat huomiseen uuden ajan luomiseen

menneisyydestä noudan ainoastaan jotain

nostalgiaa joka  tunteet suuret kasvattaa

Joensuu sen väljä suu suurta lyrikkaa lausuu

aika lentää ohitsein ja lapsi nauraa saa

kun aika nuoruuden hellin käsin turvataan

kesken keski-ikää viisautta anotaan me lisää

muistellen esi-isää sen ajan patinoita

on huolta maailmasta sen jatkunnasta

valo taistelee pimeyttä vastaan 

ja äiti suree lastaan saa hyvyys nousta

pahaa vastaan me rauhaa toivomme ainoastaan

1.10.2022


 (c) tanninen satu <3 

torstai 29. syyskuuta 2022

Katuvaloissa syksyllä hehkuu

 Katuvaloissa syksyllä hehkuu

katumus, satu saa onnellisen
lopun. Pakolla unohdan kaiken
tärkeän, kiireen sekä hopun.
Pahuus on
nurkkaan ahdistettu, sydän
rikki revittynä kipu lyö
nauloja läpi keuhkojen.
Silti minä hengitän, tätä
syksyn maatuvaa homeista
ilmaa. Joku outo persoona
sisälläni Tuulen viemän
kaltaista suurta romanttista
elokuvaa filmaa. Pimeä
taittaa pois valolta vapaana
kulkevan kujan, minä tunnen
sisälläni iskun lujan.
Se tuntuu kipuna uumaa vasten,
ei tämä paikka ole turvallinen
elää lasten. Viellä hetken
syksyn sylissä viihtyy aamukaste.
Aikaa on vielä pysyvän roudan
tulla, sydän sisälläni se
kohmeessa silti jo on.
Synkkä, pimeä tie ei saa olla kohtalon.

tiistai 27. syyskuuta 2022

Omistan tuskan

Minä omistan tuskan
sitä mukanani kuskaan
luonto on lokakuun kynnyksellä
se on vaipunut utuiseen ruskaan
aamu tulee ja heittää taas
meidät tähän maailmaan
minä rummuttaa haluaisin ainoastaan
tehdä uuden laulun rakkaudesta
suuresta maestrosta lahjakkaasta ihmisestä
syyskyyn kyy ryömii jo piiloon
raunioiden väliin 
lokakuu vaanii nurkan takana
Rafaelin enkelin piilottaa
narulla ulkona kuivuva lakana
ystävä vieressä kysyy olenko 
uskovainen vai pakana
armoa anon mikä sammuttaa
tämän elämän virran janon ?
Sinä olet maailman parasta kipulääkettä
se sinulle aina suoraan sanon.
Tahdon neonsadetta ylle maailman
sekä valonkantajan viittaani kantamaan.
27.09.2022 (c) tanninen satu <3

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto