Translate

tiistai 13. helmikuuta 2024

Pääasiaa


Pääasian, ja sivupoluille eksymisen välillä ei ole iso kynnys. On hyvin helppoa eksyä ajatuksesta pois mistä on alkanut kirjoittamaan. Kirjailijan ajatukset lentävät maan, ja taivaan välillä.
Voi kuvitella piirrettynä, tai ommeltuna sik- sakkina ajatusten aiheuttamat kuviot. Mikään ei ole niin epämääräinen, ja epäluotettava, kuin kirjailijan ajatusten juoksu. Se hyppää sivupoluille pääasiasta, tai pomppii ilman päämäärää kuin kumipallo. Jokainen meistä etsii onnea elämäänsä, mutta asettaa usein itse esteet sille. Kallonsisäinen vankila, omien ajatusten rankentama häkki. Voimavarojen vähättely, Suomalainen
heikko itsetunto. Jostain olisi löydettävä sisäinen Jussi kuokkineen, ja soineen. Niskavuoren Heta joustamattomin moraalikäsityksineen se ajattelutapa joutaa romukoppaan.
Kärjistynyt maailmantilanne, se aiheuttaa lisää harmaita hiuksia. Toisille kaljuuntumista, kun pyörittää synkissä ajatuksissa viimeisiä harventuvia hiussuortuviaan. Lakot ja mielenosoitukset, onko niistä apua tässä maailmantilanteessa?
Putin mielestäni muistuttaa Simpson piirroselokuvan ydinvoimalan johtaja Charles Montgomeryä. Arvoituksia, ja aivojumppaa aiheuttaa tulevaisuus monen pääasiaa pohtijan aivojen poimujen sokkeloissa. Kirjailijan aivot ne ovat kuin muurahaispesä täynnä pieniä, vilkkaita kuhisevia muurahaisia. Ne kuljettavat, tietoa, ja ajatuksia sinne tänne. Eivät ehkä löydä mistään järjellistä paikkaa, minne kasata samanlaiset yhteenkuuluvat sanat lauseiksi välimerkkeineen. Pääasiaa se on päänsärkykin, johtuu ehkä
aivojen sisällä möyrivistä kuvitteellisista muurahaisista. Kusiaisista, niin kuvittelisin Veikko Huovisen niitä nimittävän. Ei ole ihme, että kusipäisiä ihmisiä on olemassa, se ajatus sikseen ja piste lauseen loppuun. Nyt tarvitaan joku asia, joka on hienosti sanottu, hyvä henki , ja sielu pakinalle.
Meillä jokaisella on erilainen katsontakanta eriasioihin, saman katsontakannan edustajat yleensä hakeutuvat toisten samankaltaisten joukkoon. Joukkovoima se on mikä saa asiat jollain tavalla rullaamaan eteenpäin. Etiäpäin, sanoi mummo lumessa. Murresanat ja niiden ymmärtäminen sekin on päänsisäinen ukemi. Sivistyssanat ne ovat kummittelevia haamuja
suomenkieleen, suomalaisten kiusaksi heitetty. Maailman myrskyjen mukana Suomen kamaralle.
Koululaisia nykyaikanakin kiusaavat monet erilaiset pääasiat. Ilkeimmät niistä ovat ehkä täit. Televisiossa mainoksessa prinsessakin kärsii täiongelmasta, kunnes prinssi täi shampoo pelastaa prinsessan pulasta. Ennen kuin ilkeä äitipuoli leikkaa pitkät hiukset lyhyiksi. Sekin on tärkeä virka pääministeri, hallituksen pää. Siihen virkaan
pitäisi aina osata valita hyvin pätevä mies. Uutisissa vilisee aina, pääministeri teki sitä, ja tätä. Pääministeri on usein uutisissa pääaihe. Hallituksen touhuissa usein ole kyllä päätä, eikä häntää. Joukko ministereitä pyörii oman häntänsä perässä, ja naiset kamppailevat paikasta valokeilassa miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Pääasiassa tuli mielen yksi vanha hullu juttu korjata lämmön eristystä. Tällä tavoin saatiin paljon pahaa aikaan. Ainakin yksi tuollainen tuote tulee mieleeni joskus 1960-luvun loppuvuosilta. Yrittäjät kiersivät tankkiautolla vanhoja puutaloalueita, ja vaahdottivat kai pääasiassa ulkoseiniä. UF-Eriste nimellä tuotetta myytiin. Saattoi toki olla muitakin tuotemerkkejä, mutta tuo oli ainakin meilläpäin yleinen. Homma toimi niin, että ulkovuoriin porattiin 20 mm:n reikiä noin 0,5 metrin jaolla, ja niistä sitten ruiskutettiin rakenteeseen vettä, johon oli sekoitettu jotain pulverimaista kemikaaliyhdistettä. Tämä sitten vaahtosi voimakkaasti, mutta ei sillä ollut sellaista voimaa kuin nykyajan vaahdoissa. Jos seinässä oli aivan tyhjää, niin kyllä se jollakin tavalla saattoi täyttyä. Purujen sekaan muodostui vain nyrkin kokoinen klimppi sitä helposti murenevaa vaahtoa. Kyllä tuohon vaahtoon vieläkin satunnaisesti törmää korjausneuvontaa tehdessä. Suurin osa alkaa kyllä olla jo jälkeenpäin korjattuja.
Silloin 1960-luvulla jäi jossain päin Suomea sitten kiinni vähän nokkelampikin vaahdotusporukka. Olivat sekoittaneet veteen jotain pyykkipulveria ja kyllähän vaahtoa piisasi. Kun ulkovuorissa oleva reikä oli tulpattu, niin vaahdolla oli aikaa laskeutua. Niissä seinissä eristeestä ei sitten myöhemmin ole löytynyt jälkeäkään. Päävoiman, ja ajatusten valjastaminen hyötykäyttöön. Sen, jos joku taitavasti hallitsisi, niin kaikki olisi valtakunnassa
hyvin. Kurkistus aivopoimujen monimuotoisiin väleihin, on tiedemiehille kuin matka avaruuteen, kohti uusia seikkailuja. Pään sisällä joku stressaantunut kuulee ääniä, kirjailija kuulee kuinka puut kasvavat humisten. Ajan äänien rattaiden kilinää. Kirjailija käyttää päävoimaansa kirjoittamiseen, ajatustensa ulos tuottamiseen.
Siirrytään takaisin sivupoluilta pääasiaan. Siis kumpi? Sattuu sitä näköjään paremmissakin piireissä. Aivan lopuksi on syytä puuttua yhteen ajankohtaiseen juttuun ennen kuin on liian myöhäistä. Ihmiset ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan puolet työpaikkojen ihmisistä voidaan korvata roboteilla parissa kymmenessä vuodessa. Tiettävästi kehitteillä on myös robotti, joka korvaa eläkeläisen.
Meikäläinenkin onnistui pääsemään mukaan Kotikartanon Osaaminen näkyväksi projektiin, jossa opetellaan työnhakemisen
uusia taitoja. Eli paiskataanpa tähän pakinan päätteeksi pientä maistiaisia siitä, mitä uusi teknologia tuo tullessaan.
Pilvipalvelimet ovat kohta täynnä kirjailijoiden ilmassa
roikkuvia epätoivoisesti lukijoita kaipaavia pakinoita.
© satu tanninen

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Song

 This is a song that I wrote for you, when I wanted you to hang my picture on your wall. It is a picture where I am happy and peaceful, with a flower wreath on my head and a white lace nightgown on me. I close my eyes and dream of you, of how you hold me in your arms and whisper words of love in my ear. This is a song that tells you how much I miss you and how much I want to be with you. This is a song that hopes that you feel the same way and that we will see each other again soon.



sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaraan painaa koko maailma
silloin sydämeni voima minua soimaa
bluesin tahtiin tanssii Äiti maa
melankoliani tähden kyynel vierii
poskellaan pieni sadekuuro
sademetsiä silloin hellästi ravistaa
mitä onkaan rinnakkaistodellisuus
se onko sitä että maapallo
on elollinen olio
ja isämerta vaivaa muovisaasteiden
takia polio
virtuaalisaasteilta suojautumiseen
riittääkö pelkkä alumiinifolio ?
Joskus mietin liikaa turhia
ei siihen ole täysin viisasta selitystä
miksi terroristit tekevät pommeilla
väkijoukoissa itsemurhia
filosofia juuret minuun kasvattaa
maailma se on jotain mikä
salaa näkymättömyydessä ratsastaa
kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi
osaa katsastaa
minä liikaa aina pohdin ramadan kestää
iltayöstä aamuaurinkoon
Lauri Viita kuolleista nousee runoineen
taas Pispalassa taivaanranta punottaa
aamurusko maalaa päivään nousevaa
maailmaa
sanon tillin tallin muistan Joensuusta
edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen
anomassa vekseliä luona hevostallin
kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin
niin maailman tyhmimmästä miehestä
ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen
tyhmyys sukupolville huomiseen
© satu tanninen
Kaikki r

perjantai 26. tammikuuta 2024

Luonnonlapsi


Yö aina vierelläni valvoo,
kansakunta sanojeni lentoa
hetken pimeydessä palvoo.
Sanojenvirta se on lahja tähtien?
Tunnen voiman sisälläni
se kasvaa, kerää voimiaan,
kunnes keväänpajut puhkeavat kukkimaan.
Annan elämälle uuden tilaisuuden,
näen sydämellä, kuulen nöyryydellä
äänet ajanrattaiden.
Katso kuinka taivaantähdet voi silmistäni loistaa.
Katso kuinka kukkahaurain
kevään puhjetessa taas syntyy, kasvaa, versoaa.
Se on niin kuin nuori neito, joka
naiseksi kasvaa, kukkaan pikkuhiljaa puhkeaa.
Taas sydämeni yli myrsky kulkee,
saa uuden kevään joskus uudestaan syntymään.
(c) satu tanninen
Tykkää
Kommentti
Jaa

Joskus

 Kun joskus kirjoitan viimeisen lauseen

tai maalaan viimeisen taulun
niin toivon että niissä olisi viimeinen maailman
kauneus ja joku outo haikeus,
ja sinä hetkenä pois katoaisi maailman vaikeus.
Joskus minua liikaa tämä elämän karma
väsyttää sekä talvinen harmaa aika.
Toisinaan ilmassa leijuu outo elämän
lumoava taika, ja helisee ilmassa kauneimmat
musiikin äänet , silloin kanssani
kitaran sointuihin kiinni jäänet ?(c) tanninen satu

Kun aika on


Kun aika on soi taika sammumaton
läpi lumisen kaupungin kulkee
askeleet ihmisten
tasangot jäivät talojen alle
joen kosket valjastettin
ihmisen vallan alle
jollain on paikka sydämessään
kaikkeuden Jumallalle
olen silloin tällöin levoton
missä järjen ääni silloin on ?
Tänään tunnen ilman kosketuksen
puiden kuiskaukset sylissä
tuulen kylmän värinä on
minä palaan sanojen syliin
kun aika on.(c) tanninen satu ❤
Tykkää
Kommentti
Jaa

Valo tulee pohjolasta

 Valo tulee pohjolasta

poika pohjan poluilta
pelko väistyy mailmasta
korona kolkkona väsähtää
ajan ylipappi voittaa
paholaisen energian
maljojen kuningas
valjastaa joukkonsa
hyvyyden puolelle
maan henki vakaana
pikkuhiljaa
sulattaa hangien
valkoisen harmonian
kesän rytminen poljento
kohoaa sammaleisesta
maasta Äiti maan maadoittava
elämä juuruttaa tulevaisuuden
turvalliseen alustaan
aika valmistautumista
on luotava vakautta
ei ole kiire minekkään
voiman on aika kasvaa
olet turvassa
Maan henki tarjoaa
meille kasvun
siemenet kylvettävä
uusien alkujen vaalimiseen.
26.01. © satu Tanninen

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto