Translate

sunnuntai 7. elokuuta 2022

Ajan kosketus

 


Liian hiljaa lipuu aika elokuun

ikävä sinua 

naulaa ajatukseni

kiinni ahdistuksen silmukkaan

Universumin helläkosketus

sitä lohdutusta kaipaan

Sinun ajatuksesi hipaisee 

sieluni suojaavaa nukkaa

tunsin sen. 


Tunsin samalla lämmön

rajattoman rakkauden

Ikävä tuntuu luissa asti. 


Me kaksi levotonta ihmislasta

samaan satamaan saapumassa.

Ankkurin samaan kohtaan 

viimeinkin jos laskisimme. 


En tiedä tulevasta.

Menneellä ei merkitystä.

Nyt on tässä  tämä aika,

kuin universumin 

kosketus ihollani.


-(c)satu tanninen 6.8.2022

perjantai 6. toukokuuta 2022

Elämän ympyrän fiilis

 Kuinka lapsen elämä alkaa kohdusta

Pieni kuolevainen, päättyykö kaikki
tuulimunaan vai syttyykö elämän
hopealankaan liekki palamaan.
Kädestä pitäen iho oppii tuntemaan rakkauden
helliä silityksiä, lempeitä kosketuksia.
Ihminen yrittää aina hakea toisen huomiota
jokainen ikäkausi on kilpailua hellyydestä.
Keräämme kokemuksia kasvaessamme
Materialistisia asioita ei niistä löydy onnen
tunnetta joka kauas kantaa saa.
Myöhemmin ymmärrämme turhuuden
elämän ympyrän tuulimyllyjä vastaan
taistellen.
Olemme olleet osa maailman kulkua,
juoksua orvana pyörässä.
Vain palatakseen luonnon kiertokulkuun
uudestaan
Kaikki saavutuksemme katoavat ajan myötä,
ja kaikki ponnistuksemme olivatko turhaa työrä.
Lapselle tarvitaan hyvin pieni tila
Samoin tarvitsee iäkäs ihminen, elämän täyttämä
Se on elämän ympyrän todellisuus,tunne fiilis!!

Sade


Pilvien pihoilla tanssivat itkevät lampaat.
Sinä kaljua päälakeasi ajatuksissa kampaat.
Niin ovat joskus helmiä nuoren hampaat.
Ajasta alkaen, aikaan loppuen,
ovat hetket kiinni pitämisten, ja irtiottojen.
Nyt itkee avaruus, ja vuotaa pilviharsot.
Sade maata raikastaa, ja niin kuin
viisas tamma sinä hiljennyt, ja nuoruutta varsot.
Ajan alttarilla suo kosteutta huokaa,
ja uhrialttarille elämän suitsuketta tuokaa.
Vahvan antakaa lujuuttaan näyttää,
ja heikon etuoikeus on armoa anoa,
kyyneleitä aseenaan käyttää.
Nyt uhrilahjaksi suolle kaikkein
kauneimmat niittyvillat tuokaa.
Niin muuramiaan palkaksi se ahkeralle ojentaa.
Sateen rummuttaessa lumpeen lehteen,
sammakko tanssii iloisena, lempeästi kurnuttaa.

Käenpesän yli lentäneitä

 Missä on niitä ihmisiä

käenpesän yli lentäneitä
niissä asuu luovuuden kyy
se on usein taiteellisuuden syy
tunnen kuinka sisälläni
tarinat vauhdikkaasti kypsyy
tahtosin niin jälleen
lentää yli sen kynnyksen
mikä vie Mikä Mikä maahan
mitään kysyen
itsenäisyys itsepäisyys
joskus se aivan liikaa on
silloin liian synkkää on tie kohtalon
Tunnen viehkeän palsamin tuoksun
kesäisen virran auringon kaihoisan juoksun
minä odotan ihmettä kuin
puhdistavaa virkistävää sadetta
sen jälkeen on aika päivänsäteiden.

tiistai 5. huhtikuuta 2022

Sähkökitara

 Minä olen kuin viritetty sähkökitara elon humisevassa ja värisevässä virrassa

Hän teki sielustani levottoman sävelmän ,nyt olen osa iskelmän
Tunnen villejä Vibroja tunnen sisälläni oudon värinän,
maapallon akseleiden tärinän.
Yhä vähemmän tästä elämästä tänään ymmärrän
Kohdata tahtoisin ystävän ,joka on muita enemmän elämää suurempi mies, kukaties.
Kuohuu mieleni kuin aallot kesäöiseen rantaan yli aaltojen sisäinen ääni kitarastani kantaa
Soita sormillasi minä käsissäsi soin villein vibroin salamoin
Värisevät viillot, jotka tunnen sisälläni ovat vain rakkauden tuskaa.© tanninen satu

torstai 24. maaliskuuta 2022

Kevät

 Silloin on kevät,

kun utopian taika silmukkaan
minut lassoaa
sinun hahmosi silmiäni
polttaa aivan liikaa
häikäistyn
Joensuun hienot paikat
ne ovat kuin Satumaa
kierrän täällä kehää,
ympyrää.
Haluan elää tässä ja nyt
vaikka aika on yli
laitojen myrskynnyt.
Olen valmista viljaa
keinun tuulessa hiljaa,
kun liekeillä leikkii
mitään ei jäljelle
jää , jos tuli tuulen
mukana leviää.
Varjot vierelläni kovalla tiellä
tuntuvat niin läheisiltä
imaisten minut mukaansa
millainen onkaan tulevaisuus
sitä tietää voi en.
Aika on kuin tokajin viini
minä uppoan unelmiini
olen liian tunteellinen.
Silloin kun aamu nousee
luovin Marsin sekstiilin tuella
Universumin myrkyissä
elämän ruoria tiukasti puristaen.
Päivän auringon paiste
on kuin silmien loiste
kaipaamieni ihmisten.
Illan saapuessa yksinäisyys
vuoteelleni viereeni laskeutuu.
© tanninen satu
❤
24.03.2021

torstai 3. maaliskuuta 2022

Striptease nainen


Synkät varjot yllä kadun nään
saapuu takaa matkain
nainen notkea kuin käärme hän on
luotu tanssimaan
striptease nainen
aika on armoton
leipä perheelle hankittava on
apunaan vain tanssitanko mahdoton
tunteeton maailman rattaan
liike on
Ajatar maahan iskee lekallaan mannerlaatat
saako hän murtumaan?
Striptease nainen mistä saavuit
minne seuraavaksi meet?
Maanjäristyksen
kourissa mannerlaatat murenee
lainsuojaton Ajatat
ruoskii selkänahkoja ihmisten.
Liian tunteeton joskus on
ihminen. Ajan tunneskaalat pelkoa
kohtalon. Striptease nainen tanssii
jähmettynyt ilme kasvoillaan .
Rakkaus sekä tuska se on samaa
joskus käytti hän kovaa kamaa.
Hänen rakkautensa maailmaa
kohti vaatiiko sankaruutta?
Sitä häneltä kerran kysyin
ennen aamu kuutta, kun
hymystänsä hetkeksi häikäistyin.
© tanninen satu
❤
3.3.2022

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto