Translate

perjantai 26. marraskuuta 2021

Uusi aamu

 Uusi aamu sarastaa rakkaus on niin turvaton

lupaukset liian usein rikotaan
kaupungin äänet kurkkua kuristaa
rauhaa en saa taas joudun ajasta kanssasi
luopumaan sitä sieleluni odottaa
tuomion kätilöt uutta elämää odottaa
vanhuuden tuskat ajasta ilon kadottaa
ihminen ihmistä tahtoo koskettaa
taas pian lähden matkaan
määräänpää jossain odotaa
verenikuohu elämän pauhu
yksinäisyyden kauhu
liian tiukka aikataulu
sitä tahdo en minä
hetken maailmaa vielä
pakoilen.© satu tanninen

torstai 12. elokuuta 2021

Päivänkorennon tanssi



Se hetki , kun kesä ei laula
enää lauluja niin silti
sisälleni kesän saan säilymään
kuljen huomiseen häilyvään.
Sinä teet maailmasta kauniimman
sen värit sävyt elän paremmin,
ja huomiseen kuljen askelin
aremmin. Tänään vielä
päivänkorento tanssii
päällä neliapiloiden nurmikon,
ja minä koen sisäisen
hurmion, se vaikka voi
olla alku oudon turmion.
Sisälläni soi häämarssi
yksinäisten ihmisten
yltiöpäisten. Rakkaus se voi
niin lyhyt hetki kuin tähdenlento
halki avaruuden suuren.
Syksyyn kasvatan sisälleni
jonkun toivon siemenen
missä yhteinen tiemme on
löydänkö sen jostakin ?
Tunnen sisälläni suuntaa
antavan huomiseen kasvavan
tukevan juuren.

Niin kauan

 Niin kauan kun on

maailmassa rakkautta
kuka silloin pelkää
sadun pahaa sutta
jokainen päivä olla
voi erilainen ei haittaa
oletko mies vai nainen
tai sekoitus molempia.
Voi olla hetkiä jolloin
olet valmis kaiken
luovuttamaan, ja
yllätten saapuukin
elämän myyntimies.
Hän sinun ovellesi
koputtaa kukaties ?

torstai 29. huhtikuuta 2021

Naisen silmin

Nainen odottaa sairaalassa,

uutta elämää
lapsen sydämenlyönnit ovat Seita rummun ääntä,
joka unessa muuttuu hullun huuhkajan huhuiluksi.
Poltot lyövät ilman lapsivettävettä, saadaan viivaa
laitteeen sinuskäyrälle.
Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi
odottaa, ponnistusta vailla. Aurinko ei lainaa valuttaa
kenellekään. Kipu repii päivän vekselit ja sopimukset.
Kahden maailman välillä,on hetki aikaa
ohittaa elämän, ja kuoleman virta.
Olla pelkäämättä elämää joka on sisälläni.
Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan.
Hikoillut mielettömästi ,
elänyt unessa jossa sinä saat lapsen.
Pyydän anteeksi, mahdollisuutta tasa-arvoiseen elämään,
jos se on tyttö.
Olen ihmetellyt miten sanot ei rakkaudelle
ilman järjestettyjä lapsiavioliittoja
miksi ei
koskaan anneta ihmis-arvoa kaikille tyttärille
kaikissa maissa.
Minun
luuni lihani jänteeni ,
tikapuuhermoni,kohtuun kylvetty elämä.
Se raastaa ja repii kunnes
syntymän hetket ovat ohitse.
Sen jälkeen alkaa toisenlaiden
äitiyden tuska.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Sydämen hedelmän armaat vuodet

 Sydämen hedelmän armaat vuodet,

eihän kiirettä vielä oisi.
Miksi viipyä en vierelläsi vielä voisi,
hymyillä, hehkua pienen hetkisen,
ja jälkeen vasta sen
kuihtua pois?- kuin ruusu viimeinen
Me synnyimmekö, vähäosaiset,
vain hetken iloksi, huomaan maan.
Hyvästi toisillemme kuiskaamaan?
Miksi rakkauden Luoja loi
näyttää se vain kummallisesti voi,
vie se järjen kokonaan.
Sen tiedätte, ken sen joutuu
kokemaan eläen koko tarinan.
Se mikä hetken täällä on loistossaan,
se kohta korjataan
pois haudataan. © tanninen satu 21.2.2021

torstai 28. tammikuuta 2021

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaaraan painaa koko maailma
silloin sydämeni voima minua soimaa
bluesin tahtiin tanssii Äiti maa
melankoliani tähden kyynel vierii
poskellaan pieni sadekuuro
sademetsiä silloin hellästi ravistaa
mitä onkaan rinnakkaistodellisuus
se onko sitä että maapallo
on elollinen olio
ja isämerta vaivaa muovisaateiden
takia polio
virtuaalisaasteidelta suojautumiseen
riittääkö pelkkä alumiinifolio ?
Joskus mietin liikaa turhia
ei siihen ole täysin viisasta selitystä
miksi terroristit tekevät pommeilla
väkijoukoissa itsemurhia
filosofia juuret minuun kasvattaa
maailma se on jotain mikä
salaa näkymättömyydessä ratsastaa
kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi
osaa katsastaa
minä liikaa aina pohdin ramadan kestää
iltayöstä aamuaurinkoon
Lauri Viita kuolleista nousee runoineen
taas Pispalassa taivanranta punottaa
aamurusko maalaa päivään nousevaa
maailmaa
sanon tillin tallin muistan Joensuusta
edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen
anomassa vekseliä luona hevostallin
kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin
niin maailman tyhmimmästä miehestä
ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen
tyhmyys sukupolville huomiseen
(c) tanninen satu
1

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto