Elämänkaaressa

Elämän kaaren ympyrässä,

olen se viimeinen pataässä.

Kierrän maapallossa tässä,

yksin, ja armottomassa ikävässä.

Kierrän villisti pyörien,

keskellä itujen, ja ajatusten

ohuiden nyörien.

Niin kauan on aikaa minulle suotu,

kun on osani nyörit keräksi luotu.

Aika on elonlankani keräksi joskus

tulla, keriä kerää niin kauan

kuin on oppini täällä täynnä.

Kirjoitan viimeiseen aivojeni

impulssigeneraattorin

yli lyöntiin asti.

Mitä aivoistani ulos tulee,

ja virtaa. Paukutan elämänkangaspuissa

voimalla vuoroin onnen, ja surun pirtaa.