Minä olen palavapensas, leimuan ilman lupaa, ilman pelkoa, kannan menneen maailman salattuja lahjoja – niitä, joista vallanpitäjät kalpenevat, sillä ne avaavat silmät suljetut.
Äiti Maria kuulee kuiskaukseni, hän valaa elämän sanoihini, herätä henkiin se, mitä huusin – ei toivoa, vaan totuutta, ei lohtua, vaan kohenna valekuolleeksi julistetun liekkiä.
Hautajaiset on peruutettu. Ruumis ei pysynyt haudassa, kun henki huusi hän sai elävän nimensä takaisin. Nyt kuljen elävien joukossa, tuomitun sydän rinnassani sykkien.
Poistakaa silmistänne näkemistä haittaavat roskat, oppikaa näkemään ilman vihaa. Älkää tuomitko viattomia – sillä jokainen kivi, jonka heitätte tuomiten , on rukous, joka ei kanna ketään.
Tehkää muille kuin itsellenne haluaisitte – se on vaarallisin käsky, mutta ainoa, joka muuttaa tämän maan. 1.7.2025(c) satu tanninen
