Hyvää maanantaita

Jaksoiko tyttö, jaksoiko poika.

Kantaa kuormaa kamelin,

elämänsä, kun yhteiseen nyyttiin

taakaksi sidottiin.

Saavuttiin neulansilmän luokse,

sanottiin siitä läpi juokse.

Siihen pinteeseen rakkaus

heidät ohjasi, jälkeen aavikon

kangastuksen.

Niin mustaa oli keitaan vesi,

jälkeen kaiken ponnistusten.

Niin mustaa kuin oli

silloin aikakin.

Silti me yhdessä saimme kiinni sen

aavikolle karanneen rakkauden,

niin kuin kamelinkin itsepäisen

pahantahtoisen.

Tuli nyytti kevyemmäksi kantaa,

kameli, kun selkäänsä sen sai.

Karavaanimme, se kulki

kaihoa kohti yli viikon,

siihen hetkeen kun saapui

maanantai.

Minä tartuin banjooni selässä

kamelin, soinnut kauniit siitä viritin.

Olin kuin aavikolle eksynyt seireeni.

Neulansilmästä

läpi soitin kauniin sävelin.

Aurinko aloitti kanssani

aamuun tanssin,

ja karavaani maanantaihin

vauhdilla eteni.