Joskus

Joskus vahingossa käydä

voi niin, huuhdotaan

tosirakkaus viemäriin.

Joskus ujous, huuhtoo sen,

joskus jäljet kyynelten.

Niin paljon se satuttaa,

jos tuska kantaa

yli vuosikymmenten.

Kuoppaa tuskalleni

kaivan, arkkuun peittelen.

Aina se nousee sieltä

ylös uudestaan.

Se haudattiin maahan

siunaamattomaan.

Öisin nousee se kummittelemaan,

vahvasta sinkkiarkustaan.

On täällä aina juhlat zombien,

minä eksyn yöllä unien

labyrintteihin katakombien.