Kammiossa luisen pään

Kammiossa luisen pään
liian aikaisin rattaat
lähtivät pyörimään.
Ei yön pimeydessä
kukaan niitä liikkeitä
nähdä saa.
Vatsaan koskee, ja
ahdistaa, mistä nämä
riimit tahdin saa?
Kohta aamu ontuu
radalleen,
mitä ratkaisuja
silloin teen?

Päivä kohta tulla saa,
minä en tiedä
mitä tuo se tullessaan.
Kuka lukee,
kuka laulaa,
kuka kuristaa
ahdistuneen kaulaa?

Entäpä mitenkä
lienee pää,
halkeaako kallo,
vai kiinnostaako
ainoastaan kohtalo
maapallon?

Naapuri katsoo
rajan yli taas,
ruoho on vihreämpää.
Mitenkä rajat saisi
leviämään länteen päin.
Ajattelee hän näin.
Taidan iskeä Troijan
hevosella, sellaisella
useammalla peltisellä.

What about what about

The chamber bony head 
too early in the stroller 
began to rotate. 
Not the darkness of night 
none of those moves 
must see. 
Stomach concerns, and 
anxious as to what these 
rhymes pace receive? 
Point your morning walks with a limp 
orbit, 
what solutions 
I do? 

Day to day not to come, 
I do not know 
what will it bring. 
Who reads, 
who sings, 
who strangle 
distressed neck? 

What about what about 
probably head, 
splits the skull, 
or are we interested 
only the fate of the 
Earth? 

The neighbor considers 
over the border again, 
the grass is greener. 
What about the cross should 
spread westward. 
Thinks she saw. 
I think I hit a Trojan 
horse, in such a 
more of sheet metal.

Morning increase per day

Morning increase per day, 
when the world wakes up, and 
people's time, no one 
no longer needs contact with the tears. 
I always hope the night, 
someone next to heat. 
Love the tomb has been erected 
rocky knoll. it is 
the name of the first love of my youth. 
Those who for many years 
I walked with you, and circle 
you split closed. 
Those years sometimes strikes 
strange longing. 

Our destiny karma, it was wonderful. 
As much I loved you, 
when I was a teenage princess. 
Last years shall you again you felt 
longing of the heart, you would have wanted to 
go to the altar hand in hand 
youth of love. 
So we had them a couple of song 
Young love.

Aamu kasvaa kohti päivää

Aamu kasvaa kohti päivää,
kun maailma herää, ja
ihmisten aikaan ei kukaan
enää kaipaa kosketusta kyynelten.
Minä toivon aina öisen,
jonkun viereen lämmittämään.
Rakkauden haudalle on pystytetty
kumpu kivinen. Siinä on
nimi alku nuoruuteni rakkauden.
Nuo monet vuodet jotka
kanssasi kuljin, ja ympyrä
kohdaltasi sulkeutui.

Noihin vuosiin joskus iskee
kaipuu kummallinen.
Kohtalomme karma se oli ihmeellinen.
Niin paljon minä sinua rakastin,
silloin kun olin teini prinsessa.
Viimeiset vuotesi sinä taas tunsit
poltteen sydämen, olisit tahtonut
kulkea alttarille käsi kädessä
nuoruutesi rakkauden.
Niin me oltiin ne pari laulusta
Nuoren rakkauden.

The point is October

Those groans of the lips 
while the whisper of a 
not form. 
Oct. sometimes my heart 
flame strengthen 
lighter. I drank tea 
with Roomeo. 
I was a little Juulia 
current until the 
we took the time to get rid of. 
Now the wind is blowing coal, 
I will follow it next to 
whether it is the fire to burn again. 

Inside the lava is still, 
it glows in the heat. 
Item will arrive in October to gradually hit 
ground frost depths below the earth. 
I warm up my heart 
memories of life. 
Moderate frost passes 
over the land, and the frost on my body 
be re-freezing in.

Kohta on lokakuu

Nuo huokaukset huulien
taas kuiskauksen aikaan
saa muodostaa.
Lokakuu joskus sydämeeni
liekin voimistuvan
sytytti. Join teetä
kanssa Roomeon .
Olin Juulia pienen
hetkisen, kunnes
aika meidät eroon vei.
Nyt tuuli hiileen puhaltaa,
minä sitä seuraan vierestä,
saako se nuotion taas palamaan.

Sisälläni vielä laavaa on,
se hohtaa kuumuuttaan.
Kohta saapuu lokakuu vähitellen lyö
routaa alle maan.
Minä sydäntäni lämmitän
muistoilla elämän.
Kohta halla kulkee
yli maan, ja routa kehoni 
saa jälleen palelemaan.

Afroditen poika 2

Maailmassa on kai sanoja tuhansia?
Vaikeaa on lausua niitä muutamia.
Minä aina suoraan sanon ketä
rakastan, vihata en osaa ehkä
ketään. Olen niin kuin lapsi,
joka sokaistuu valosta maailman.
Rehellisyys valkoinen,
en tiedä kantaako miten
vahvasti siivet sen.

Sitä joskus mietin, kun en
öisin unta saa: kuinka paljon
rakkauden tähden kannattaa
itseänsä satuttaa.
Sielussani asuu hän Afroditen poika,
hän öisin minut usein herättää,
sielussani iskee salamoita.

Aphrodite's son 2

The world has thousands of words, I guess? 
Difficult it is to recite a few of them. 
I always say to whom 
I love to hate I do not know maybe 
anyone. I'm so like a child, 
which blinded by the light of the world. 
Honesty white, 
I do not know how the collection by 
strong wings it. 
It sometimes I wonder, when I 
sleep at night not: how much 
for love's sake you should 
to hurt himself. 
He lives in my soul the son of Aphrodite, 
he often wake me at night, 
lightning strikes in my soul.

I do not know if I'm awake

The ruins rise up again lonely 
odd moon. So lonely that he, 
who love to give evidence may be so many lovers. 
Considers it around, and capture the essence of a new life, 
under the arch of heaven enormous. Where would it all 
Mrs. moon, ball-shaped red-lipped mouth with laughter? 

Summer after all it was just here, but already withered away. 
Warm weather, if it is here, we always have you. 
Then no-one will ever drink hot tea with you. 
I am a tame pigeon, the flock of unique 
which I have not even, pecking order, it will be the last. 

Again, I do not know if I was not awake at all times, 
or Did I go to sleep sometimes. 
It's the same fatigue, looking for a place inside of me, and for some 
memories of yesterday, the mirror reflected back to the hallway. 
My mind was a short flight between the words of a boomerang returning? 
Where is the way, and the truth, the dreams of yesterday. 
Often, the loneliness inside me to dig a huge pit. 
Joined by a friend, a woman needs a narrative, 
when the carnality of power for some part of the handle squeeze. 
A strange hypnotic stare, it needs inside of a resident 
sky, and the love of rocking of land. 

En tiedä olenko hereillä

Raunioiden takaa nousee taas yksinäinen
pariton kuu. Niin yksinäinen on hän,
joka rakkautta todistaa saa niin monen ystävän.
Ympärilleen katsoo se, ja aistii uuden elämän,
alla taivaankaaren valtavan. Missä olisikaan se
rouva kuu, pallonmuotoinen puna huulinen nauru suu?

Kesä olihan se äsken tässä, mutta kuihtui jo pois.
Lämmin sää, jos se täällä meillä aina olla  vois.
Silloin ei kukaan enää kuumaa teetä koskaan juoda vois.
Minä olen kesy kyyhkynen, parvessa ainut
joka en ole parillinen, nokkimis järjestyksessä se viimeinen.

En taas tiedä olenko ollut aina hereillä,
vai meninkö joskus nukkumaan.
Se sama väsymys, sisälläni sijaa etsii, minkä jostain
muistoista eilisen, takaisin kuvasti peili eteisen.
Mieleni sen lyhytlento välissä sanojen toistuvuvien,
siinä onko tie , ja totuus, unelmat eilisen.
Usein yksinäisyys sisälleni kaivaa kuoppaa valtavaa.
Ystävää rinnalleen, kaipaa nainen sanallinen,
silloin kuin lihallisuus jostain vallan kahvasta osaa puristaa.
Outo hypnoottinen tuijotus, sitä kaipaa sisälläni asuva
taivas, sekä rakkauden keinuva maa.

Lingon berries.

Blue-White grates, barn doors stories. 
Please try to conquer my heart. 
I am a woman as the Kalevala, Marjatta, 
full of sour lingon berries. 
Come and soften the acidity, 
my heart to yours butter. 
Glue together the clay pot, 
Finnish woman, you feel so melancholic. 
The soul of the house is a rambling, as 
a lonely man. 

Where is the key port 
locked, which leads unto the son of laughter mouth? 
Then as I was a small woman, 
I had a beautiful brown amber beads. 
The Crow boots I got in summer, 
when you were not patent leather shoes 
good in the legs of a small woman.

Kalevalan nainen Marjatta

Sinivalkoisia arinoita, aitan ovien tarinoita.
Ole hyvä ja valloittaa sydämeni koita.
Minä olen niin kuin Kalevalan nainen Marjatta,
täynnä happamia puolukoita.
Tule ja pehmennä tämä happamuus,
sydämeni omaksesi voita.
Liimaa kasaan tämä saviruukku,
naisen suomalaisen, olo on niin melankolinen.
Sielun talo on sokkeloinen, niin kuin 
yksinäisen ihmisen.

Missä avain porttiin
lukittuun, joka johtaa luokse pojan nauru suun?
Silloin kuin olin pieni nainen,
minulla oli kauniit ruskeat meripihka helmet.
Variksen saappaat sain kesäisin,
kun eivät olleet kiiltonahkakengät 
hyvät jaloissa pienen naisen.

Tochter von Mutter Erde

Gast, lässig und vertraut, oder Feier Wams. 
Träumen von Königin der Welt 
Warten auf den nächsten Frösche, 
das könnte vor dem Traumprinzen zu küssen. 
Wie Eden Osten wird nur wachsen 
der Neid der starken Holz. 
Sie sind Samen der Mutter der Büste 
Tropfen, die heranwachsende Generation 
das Herz durch eine starke angetriebenen 
Schlangengift. 
Ich hoffe, und ich bin auf der Suche nach, 
bis die Vorder 
eine dicke undurchdringliche Wand. 
Sackgasse Auftreffen auf die Stirn Knochen. 
Der Autor des dicken Platte um 
bauen, ist es sogar das Schlimmste schlägt 
Gewitterwolke, 
Abschnitt, in dem die Mutter Erde bekommt immer. 
Ich sage zu meiner Seite, ich 
mit Händen und Füßen zu fangen. 
Erinnerungen verblassen mit der Zeit, 
immer noch meine Seele auf die große Leinwand, 
in der Vergangenheit immer reflektierten 
die gleichen geliebten Bilder. 
Jetzt ist die Zeit verlorene Jugend, 
und diese neue Generation ausgeführt wird 
nur die Wege der Ehebruch? 

Innocent angeklagt, schuldig gegen 
berechnet wird, bis das Gesetz des Karma 
zur Verzweiflung zu überwinden, denke ich. 
Ich werde meine abscheuliche Hals der Mantel aus Grauguss, 
Mutter Erde, bis es Zeit ist, den ganzen Kontinent einfrieren. 
Insgesamt leiden, fühlt sich Hals 
die Sünden früherer Generationen. 
Ich bringe die Idee, bis ich das Gefühl, 
Innerhalb der Einladung Friedhof Gewölbe.

Moder Jords dotter

Gäst, avslappnad och familjär, eller fest jerkin. 
Drömmen om Queen of the World 
väntar på nästa grodor, 
vilket skulle kunna kyssa framför prins. 
Hur Eden East kommer att växa bara 
avundas starka trä. 
De är frön av moder bysten 
sjunker, den växande generationen 
hjärtat drivs av en stark 
huggormsgift. 
Jag hoppas, och jag letar efter tills den främre 
en tjock ogenomtränglig mur. 
Återvändsgränd slående ögonbrynsbenet. 
Skaparen av tjock plåt runt 
bygga, det slår även de värsta 
stormmoln, 
del där moder jord alltid blir. 
Jag säger till min sida, jag 
näbbar och klor för att fånga. 
Minnen bleknar med tiden, 
fortfarande min själ till den stora skärmen, 
alltid återspeglas i det förflutna 
samma kära bilder. 
Nu är det dags förlorad ungdom, 
och denna nya generation körs på 
endast stigar äktenskapsbrott? 

Oskyldig anklagade, skyldig mot 
beräknat tills lagen om karma 
att övervinna förtvivlan, antar jag. 
Jag kommer att kasta avskyvärda 
nacken av täckmanteln av grått, 
Moder Jord tills det är dags
 att frysa hela kontinenten. 
Sammantaget lidande, känns halsen 
synder tidigare generationer. 
Jag tar upp tanken tills jag känner 
Inne i inbjudan kyrkogården valv.

Mother Earth's daughter

Guest, casual and familiar, or celebration jerkin. 
Dreaming of Queen of the World 
waiting for the next frogs, 
which could kiss in front of the prince charming. 
How to Eden East ,will grow only 
the envy of strong wood. 
They are seeds of the mother of the bust 
drops, the growing generation 
the heart driven by a strong 
viper venom. 

I hope, and I'm looking for until the front 
a thick impenetrable wall. 
Dead-end striking the brow bone. 
The author of thick plate around 
build, it beats even the worst 
storm cloud, 
portion in which the mother earth always gets. 
I say to my side, I 
tooth and nail to catch. 
Memories fade over time, 
still my soul to the big screen, 
always reflected in the past 
the same beloved images. 
Now is the time lost youth, 
and this new generation is running on 
only the paths of adultery? 

Innocent accused, guilty against 
calculated until the law of karma 
to overcome despair, I guess. 
I will cast abominable my neck of the cloak of gray, 
Mother Earth until it is time to freeze the whole continent. 
Overall, suffering, neck feels 
the sins of previous generations. 
I bring up the idea until I feel 
Inside the invitation cemetery vaults.

Äitimaan tytär

Vieras, ja tuttu arkinen, tai juhlanuttu.
Haavemaailman kuningatar 
odottaa sammakkoa seuraavaa,
josta voisi pussata prinssin hurmaavan.
Kuinka Eedenistä itää, kasvaa ainoastaan
kateuden vahva puu.
Niitä siemeniä äitimaan povelle
putoaa, niistä kasvaa sukupolvi
jonka sydäntä ohjaa vahva
myrkky kyyn.

Toivon, ja etsin kunnes edessäni
on paksu läpipääsemätön seinä.
Umpikujaan iskeytyy otsa luu.
Kirjailija paksun kilven ympärilleen
rakentaa, se voittaa pahimmankin
myrskypilven,
joita äitimaa osaksensa aina saa.
Minä sanojeni laidasta pidän
kynsin hampain kiinni.

Muistot aikaa myöten haalistuvat,
silti minun sieluni valkokankaalle,
heijastuvat aina menneisyydestä
samat rakkaat kuvat.
Nyt menetetty on aika nuoruuden,
ja tämä uusi sukupolvi kulkeeko
vain poluilla huoruuden?

Syytöntä syytetään, syyllinen vapaaksi
lasketaan, kunnes karman laki
voittaa epätoivon varmaan.
Minä niskaani viskaan sen nutun harmaan,
kunnes on aika maaäidin routaan
luoda koko manner.
Kaiken kärsien, niskassaan tuntee
synnit edellisten sukupolvien.
Minä kasvatan ajatusta, kunnes tunnen
sisälläni kutsun hautaholvien.

Thank you

An old friend you have as a rock beneath me. 
Thank you for your kind that I found, 
I would not be so strong without your advice. 
You gave me the strength to be the case, 
than I am today. 

Carried the force of condolence, 
when I was burned in the fire. 
I was walking barefoot on faltering, 
I was like a caftan veiled Muslim woman. 
Insulted, the ground trodden despised neighbor. 
Comforting Samaritan them whenever needed. 
What would a world without them all, 
I say to myself, please, and thank. 
Thank you for the ability to use your own my brain, 
Now part of the unwavering stand on my own feet.

Kiitos

Vanha ystävä olet kuin kallio allani.
Kiitos että löysin kaltaisesi,
en olisi näin vahva ilman neuvojasi.
Annoit minulle voimaa olla tällainen,
kuin olen tänään.
Kannoit voimalla lohduttavalla ,
silloin kun olin poltettu tulessa.
Kuljin jaloin horjuvin,
olin kuin kaftaaniin hunnutettu muslimi nainen.
Häväisty, maahan tallattu halveksittu lähimmäinen.
Laupea Samarialainen niitä aina tarvitaan.
Minkälainen olisikaan maailma ilman niitä,
minä sanon itselleni ole hyvä, ja kiitä.
Kiitos taidosta käyttää omia aivojani,
nyt osaan seisoa horjumatta omilla jaloillani.

Dream

You are so handsome, 
created in the image of God. 
Love the blood, 
flesh and bone, 
watch out for that red mouth. 
which entices to look at 
the sky the moon. 

I would like to, 
I would just want you to be. 
Throw in my life kissed moments 
into your hands, 
read your lips 
humor 
rattle sentences. 

I would like to calculate
the troubled waters 
of love dinghy, 
paddle with you towards the skyline 
a sheltered bay. 
Sail the seven seas through 
to raise a pirate flag on the mast. 
Sail on the dreams of utopia countries, 
fairy tales the happy islands.

Unelma

Olet niin komea,
luotu Jumalan kuvaksi.
Rakkauden veri,
lihaa ja luuta,
varo tuota punaista suuta.
joka viekoittelee katsomaan
taivaan kuuta.

Minä tahtoisin,
vain sinun olla tahtoisin.
Heittää elämäni hellimät hetket
käsiisi,
huuliltasi lukea
huumorilla höystetyt
helisevät lauseet.

Tahtoisin laineille laskea
lemmen jollan,
meloa kanssasi kohti taivaanrantaa
suojaisaan lahteen.
Seilata seitsemän meren läpi,
nostaa mastoon merirosvolipun.
Purjehtia unelmien utopiamaille,  
satujen saarille onnellisille.

Word of the storm

Last autumn leaves in the throes of a storm, 
ruthless in large, destructive. 
Fraudulent without fairies,
dancing, 
under the feet-loaded, 
all vessels Hummocks,
bewailed the cold fairies. 


Deceived afraid, 
as the werewolves howl when. 
I feel the cold in my neck 
death-grapples, 
point is mounted 
Finland all got hauled to the ground. 
You deception, hiding behind the 
still huopaat, you row. 
Sin sisters gather over the winter away 
all lizards. 
My brain is like a free flowing rapids, 
strikes a large flood of words. 
It floats me 
pelagic areas of the brain, is the pier 
escaped from its beautiful beaches. 
I as floating, 
words surrounded the exhausted author. 
I am a prisoner in five lively 
between the sentence, comma, 
and the dotted here and there. 
Sleep skate over frozen harbor 
clichés on. 

I can not find the world of cold, 
him to stop this storm of words. 
Others find their happiness, 
and the world smiles to them. 
I am he who is drowning in
 a quagmire of words 
Lurking in vain. 
There is no calm in front of me, 
not corrugated open sea.

Sana myrsky

Viimeiset syksynlehdet myrskyn kourissa,

armottoman suurissa, tuhoavissa.

Vilpilliset ilman immet, tanssivat,

jalkojen alla notkuvat ,

kaikki suon mättäät, rimmet.

Petetyt peloissaan ,

kuin ihmissudet silloin ulvovat.

Niskassani tunnen kylmät

kalman kourat,

kohta on asennettu

Suomenmaahan kaikki roudat.

Sinä piileksit kavaluuden takana,

yhä huopaat, soudat.

Synnin siskot keräävät talven alta pois

kaikki sisiliskot.

Aivoni ovat kuin vapaana virtaava koski,

iskee suurten sanojen tulva.

Se kelluttaa minua

aivojen ulapalla, on laituri

karannut rannastaan.

Minä sillä kellun ,

sanat saartavat uupuneen kirjoittajan.

Olen vankina viiden vilkkaan

lauseen välissä, pilkku,

ja piste siellä täällä.

Unen satamassa luistelen jäisten

kliseiden päällä.

En löydä maailmasta palelevasta,

häntä joka pysäyttäisi tämän sanojen myrskyn.

Toiset onnen löytävät, ja maailma heille hymyilee.

Minä olen se hän, joka hukuttavien sanojen suossa

turhaan lymyilee.

Ei ole edessäni tyyntä, ei aallotonta ulappaa.

World accommodate

World accommodate paths, 
that take up here and there. 
Sometimes I get lost in the path, 
I hope nevertheless that the 
I can be your friend. 

I wander here 
your people bouncing 
indiscriminately. 
A small current can be 
happy, 
I stare at the happiness in the ear. 

Today we hope will draw 
for us, the world's paths 
between the lost. 
I hope we find 
how to grab a friend's hand. 
To find the right path to take 
create a sun beam.

Maailmaan mahtuu

Maailmaan mahtuu polkuja,
jotka vievät sinne ja tänne.
Joskus polulta eksyn,
toivon silti että
voin olla ystävänne.

Harhailen täällä
kansanne poukkoillen
umpimähkään.
Pienen hetkisen olla voin
onnellinen,
tuijotan onnen tähkään.

Tänään toivoa ammennan
meille, maailman poluille
toisistaan eksyneille.
Toivon meidän löytävän
taidon tarttua ystävän käteen.
Löytävän polun oikeaan vievän
luo auringon säteen.

Bestemor

Gardiner på vinduene i gammeldags 
esker med lengsel stor, bestemor, 
og bestefar er allerede borte. 
Jeg likte både de i hjørnene, 
gamle logger synger en sang 
nostalgisk og melankolsk. 
Ikke har det travelt før forfulgt 
av personen som gjør henvendelsen, 
bare en kaffekanne kobber 
hjørnet av ovnen kokker forvente. 
Hold kjeft, jeg tror rommet 
Jeg føler lengsel og anger. 
Hva kan ikke fortelle 
disse veggene, mine minner 
perlekjede er smerten av tårer 
svinge. 

Nå, det tar en time, 
Faren sitter på gyngestol, 
brenne røret. 
Jeg føler meg fortsatt lukten av røyk, 
og mine ører kan høre 
bestemors rokk tråden kjører. 

For noen kan jeg høre lyden av fiolin 
denne gangen er det ikke ringer lenger. 
Bestemors melodiøse lyden av gitaren. 
Jeg registrerte det siste 
Nå kanskje jeg savnet igjen. 
Bestemors klem var verdens 
den dyreste gull, og innholdet i faren hode. 
Hånd med varm, som var kanskje 
et minstemål av innenlandsk mold. 

Ring bestefar fiolin ennå, 
Jeg vil gå med deg som et barn 
en varm sommerdag på veien. 
Husk bestemor å lage kaffe, 
Poenget er en hytte full av 
sky av løpske engler. 
Jeg fortsatt jeg går her på jorden, 
Jeg vil peke på deg igjen. 
Nå vinden synge, faller i hjørnene 
knirker i huset er øde. 
Før det var alle slags, det var fred, og 
det er en krig. 
Det var min barndom i Lappland, 
og illsint hytta.

Grandma

Curtains on the windows of old-fashioned 
boxes of longing great, grandmother, 
and grandpa are already gone. 
I enjoyed both those in the corners, 
old logs are singing a song 
nostalgic and melancholy. 
Not in a hurry before persecuted by 
the person making the inquiry, 
only a coffee pot copper 
the corner of the stove cooks expect. 
Shut up, I think the room 
I feel the longing and regret. 
What can not tell 
these walls, my memories 
pearl necklace is the pain of tears 
swerve. 

Now, it takes another hour, 
father sitting on the rocking chair, 
burn the pipe. 
I still feel the smell of smoke, 
and my ears can hear 
grandmother's spinning wheel thread running. 

For some I can hear the sound of violin 
this time it does not ring anymore. 
Grandma's melodious sound of the guitar. 
I signed over the past 
Now maybe I missed again. 
Grandma's hug was the world's 
the most expensive gold,
 and the contents of the grandfather's head. 
Hand with warm, which was perhaps 
a modicum of domestic mold. 

Call Grandpa violin yet, 
I will go with you as a child 
a warm summer's day on the road. 
Remember grandma to make coffee, 
point is a cabin full of 
cloud off runaway angels. 
I still I walk here on earth, 
I will point to you again. 
Now the wind sing, fall in the corners 
creaks of the house is deserted. 
Before there were all kinds, 
there was peace, and 
it is a war. 
It was my childhood in Lapland, 
and fuming hut.

Mummolassa

Verhot ikkunoissa vanhanaikaiset
ruudut kaipausta loistavat , mummo,
sekä vaari ovat jo poissa.
Viihdyin niin nurkissa noissa,
vanhat hirret laulavat laulun
nostalgisen, ja alakuloisen.
Ei kiire ennen vainonnut kysyjää,
vain kahvipannu kuparinen
hellan kulmalla keittäjää odottaa. 
Vaiti katson huoneeseen
tunnen kaihoa, ja ikävää.
Mitä osaavatkaan kertoa
seinät nämä, muistojeni 
helminauha on tuskan kyyneleiden
pujottelema.

Nyt kuluu tunti toinenkin,
isä istuu kiikkutuolissa,
polttaa piippuaan.
Tunnen vieläkin savun tuoksun,
ja korvissani kuulen
mummon rukin lankojen juoksun.

Jostain kuulen äänen viulun
tässä ajassa vaienneen.
Mummon kitaran sointuvan äänen.
Minä vuosien kuluneiden alle
nyt ehkä taas jäänen.
Mummon halaus oli maailman
kalleinta kultaa, sekä ukin pään sisällys.
Kädellä lämpöisellä, jossa oli ehkä
hitunen kotimaan multaa.

Soita ukki viuluasi vielä,
minä kuljen kanssasi lapsena
lämpimän kesäpäivän tiellä.
Muista mummo keittää kahvia,
kohta on pirtti täynnä
pilvenpäältä karanneita enkeleitä.
Minä vielä kuljen täällä maanpäällä,
kohta luoksenne tulen taas.
Nyt tuuli laulaa, syksy nurkissa
narisuttaa taloa autiota.
Ennen oli kaikenlaista, oli rauha, ja
se sota. Oli lapsuuteni lapissa,
sekä savuava kota.

Stalled silence

I listen to the whisper of silence. 
They hear the sound of the new. 
Now I see the glory of the whole world 
my eyes. You and I, will not return 
no longer a thing of the past. 
Tomorrow, it's a new road, 
a new opportunity ahead of us 
here takes. 
The whole world, niiaan, you worship 
me to the dance of love. 

There is a moment in our lives shared, 
it may be the beginning of a new love, 
or the moment last. 
Ear whispering time it is 
halt in silence. 
The sound has a whole new, 
new day, new adventures ahead of us is. 
Blowing in front of us freshen 
storm winds of fate. 
Now I can see the sun. 
I am a daughter days of the radius, you 
a silent shadow of the moonlight.

Pysähtynyt hiljaisuus

Kuuntelen kuiskauksen hiljaisuuden.
Niissä kuulen äänen uuden.
Nyt näen koko maailman kirkkauden
silmilläni. Sinä ja minä, ei paluuta
menneisyyteen ole enää.
Huominen, se on uusi tie,
uusi mahdollisuus eteenpäin meitä
täällä vie.
Kokomaailmalle, niiaan, sinä kumarrat
minut tanssiin rakkauden.

On elämässämme hetki yhteinen,
se voi olla alku uuden rakkauden,
tai hetki viimeinen.
Aika kuiskaa korvaani se on 
pysähtynyt hiljaisuus.
Ääni sillä on aivan uus,
uusi päivä, uudet seikkailut edessämme on.
Puhaltavat edessämme raikastavat
myrskytuulet kohtalon.
Nyt voin nähdä auringon.
Olen tytär päivänsäteen, sinä
äänetön varjo kuutamon.

Путь

Путь, истина и жизнь. 
Гробница, камень, и смерть. 
Количество дней выше небесного свода 
звезда одеяло, которое является утешительным 
сияние создает клинч. 
Я довольно над воротами,
чтобы посмотреть 
другое измерение 
сила воображения 
никогда прежде. 
Зеркало души, жаждущей 
отражает остальное, это 
тоски я чувствую сильно, 
против него, да. 



В современном финском, очереди хлеб, 
деньги, адекватность озабоченность. 
До этого было болото, мотыга, 
и Юсси. 
А потом пришел к потере, а также 
мороз. Смерть коса 
основных продуктов зерна. Голод, 
болезни, дифтерия, налил детей, 

молодые люди. Народ Дочь зерна. 
Военного времени 
бункеров обмолота зерновых 
спрятал только 
умершего белый. 
Черная книга. 
В Библии, это говорит 
путь и истина, и жизнь.

Runotorstain haaste :TIE/Way

Tie, totuus, ja elämä.
Hauta, kivi, sekä kuolema.
Päivien yllä taivaankaaren
tähtipeitto, joka lohduttavan
loisteen luo syleilyllä.
En aikaportin yli katsomaan
toiseen ulottuvuuteen
mielikuvituksen voimalla 
koskaan yllä.
Sielun peili kaipuuta
lepoon kuvastaa, sen
kaihon tunnen vahvasti,
vastaan sille kyllä.



Nykyajan Suomi, leipäjono,
raha, sen riittävyys huolena.
Ennen oli suo, kuokka,
sekä Jussi.
Sitten saapui kato, sekä
halla. Kuolema viikatteella
niitti viljaa.Nälkä, taudit,
kurkkumätä, kaatoi lapsia,
nuoria. Kansa oli tuonen viljaa.
Sota-aikaan riihen vilja laarit
piilottivat vain
vainajaa valkeaa.
Musta kirja.
Raamattu, siinä lukee
tie, totuus, ja elämä.


Way

Way, the truth, and the life. 
The tomb, stone, and death. 
Number of days above 
the arch of heaven 
star quilt, which is a comforting 
radiance creates a clinch. 
I'm pretty over the gate to watch 
another dimension 
the power of imagination 
never above. 
Mirror of the soul longing for 
reflects the rest, it 
of longing I feel strongly, 
against it, yes. 




In modern Finnish, bread queue, 
money, the adequacy of concern. 
Before there was a swamp, the hoe, 
and Jussi. 
And then came a loss, as well as 
frost. death scythe 
the staple grain. Hunger, disease, 
diphtheria, poured the children, 
young people. The people of
the Daughter of the grain. 
The war-time threshing grain bins 
hid only deceased white. 

The Black Book. 
The Bible, it says 
way, the truth, and the life.


The Black Book. 
The Bible, it says 
way, the truth, and the life.

Losing

Losing too much, 
if you can not see in front of them properly. 
The porch, a mirror of yesterday, 
looks like ghosting man. 
Interval between games, here and now. 
The new idea is ignited inside me, 
on my head lamp glows. 

It's just too much to heat the head, 
and the sweat trickling down the forehead. 
Oh, this whimsical Finnish weather. 
Who, when and who 
at this point in life. 
If you go too fast 
life, so I do not know anything. 
The driver just plain dead-end road. 

Too late for a pounding 
coffin cover, thus sunk 
mud or mire. 
Spell these letters I, 
they link the poem to this. 
I hope even the husk nasty, 
and to grow the seed heads. 
Where is the table where the 
served in the banquet dinner? 
I would like to now the cup 
to raise, and a glass of drink 
halfway. I would like to 
tame the eye of a needle, 
and as a magician to go 
through it. 
Intact whether it could skill of a broken heart. 
I do not want to leave things half-way. 
Who I would of fortune 
send, and friendly man ?

Menettää

Menettää liian paljon,
jos ei eteensä kunnolla näe.
Porstuassa peili eilisen,
näyttää haamukuvia ihmisen.
Erätauolla, tässä, ja nyt.
Uusi ajatus on sisälleni syttynyt,
pääni päällä lamppu hohtaa.

Se aivan liikaa lämmittää päätä,
ja hiki valuu pitkin otsaa.
Voi tätä oikullista Suomen säätä.
Kuka, ja kenet milloin
tässä elämässä kohtaa.
Jos menet liian lujaa 
elämässä, niin en tajua mitään.
Kuljet pelkkää umpikujaa.

Liian myöhäistä on jyskyttää
arkun kanteen, meni siten
syteen taikka saveen.
Minä tavaan kirjaimia näitä,
ne liitän runoon tähän.
Toivon jopa akanoiden ikävän,
ja kasvattavan tähkäpäitä.

Missä on se pöytä, missä
tarjoillaan juhlaillallista?
Minä tahtoisin nyt maljan
kohottaa, ja lasin juoda
puolitiehen. Tahtoisin
neulansilmän kesyttää,
ja niin kuin taikuri mennä läpi sen.

Ehjäksi saisiko se taito särkyneen sydämen.
En jättää halua asioita puolitiehen.
Kuka minulle voisi onnen
lähettää, ja ystävällisen miehen.?

Tähdenlennon aikana

Tähdenlennon aikana,
sano se taikasana.
Seita rumpua rummuttaa saa,
kipinät nuotion jo ylös
yöhön pimeään lyö.
Revontulien siivillä
ratsastaa saan,
aika näyttää tien
sinne kairan kaltioon.

Minä valkoinen peura
lapin yössä olen.
Lumi talvin myrskyää lentää saa,
kun peuran sielun
alleni saan.
Laukkaan yli kaamoksen,
yli lapin maan.
Sinä poltit sydämeeni nimes
seidan tulikirjaimin.
Vie yöllä unessa yhteiset
askeleemme seitakiven luo.
On unessani sinun hahmosi
kaikkein suloisin,.

Soi noitarummut suurin
sävelin pumtsi pumtsi pum.
Se rytmi sydäntemme
syke tarttuvin.
Rummunkalvot kiihkeänä
värisee, joka solullani
huutaa yö. Noidan rumpu
villinä tärisee.
Joka solullani sua
huudan minun luo.
Aika pakenee,
yön tummuus sakenee.
Huuma yön vain
nostaa myrskyn koilliseen.
Kaipaus tarttuu kiinni,
mun pieneen sydämeen.

Tämä muistot varjoineen,
ne minua seuraa minne vain meen.
Jos tahtoisit puhaltaa hiileen hehkuvaan,
niin kanssasi jälleen jaan
tämän kairan, suuren lapinmaan.