Taivas on ollut niin painava
pitkään, kasannut taakkaa
sisälleen. Tunne vajavainen
sisältäni tänään sijan saa.
Öinen paroni, sotaisin mielin
taivastani pääni yllä
painollaan
kuormittaa.
Tulee viimein se hetki,
kun paino sen taakan,
on ylivoimainen.
Taivas repeää, ei kestä
enää taakkaa maailman.
Taivas piirtää uudestaan
ääriviivat uuden maailman.
Minä uutta mantraa
maailmalle kirjoitan.
Ikkunasta katselen,
räntäsadetta läpi pimeyden.
Pelolleni pimeän peiton
viskaan, surujeni ylle.
Olen yö rakastavissa käsissäsi,
sinun morsian.
Yön kanssa käyn häävalssiin,
tanssiin yön , ja Mendelssohnin
tahtiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti