Translate

torstai 18. lokakuuta 2018

Runokuvia Pyhäselkä runo lapsuusaikainen kirjoitus




Ajan virrassa


Kirkon portailla balettia
tanssiva lapsi
kirkon penkillä istuu
harmaahapsi
elämän kulkua
seuraa aika
etsitään jostain
se vanhan ajan joulun taika
pida pinnalla pää elämän virrassa
muuten hukut hullujen syklien
raato harmoniaan etkä
löydä enää tietä Narniaan
missä kiihkon kuriiri
joskus odottaa uhriaan
muutamat humisevat tuulet
punaiset hellyyttä huutavat
huulet lantion kaarien polttava huuma
sylissäsi tulee aina liian kuuma
vielä on meillä villihekuma
maailman ajan aalloilla
yhdessä kellutaan
kohti Tuonelaa.


´Kotikaupunki


Niin hiljaa aika leikkaa
muistojen viljaa
isot haaveet jotain
niistä vuosien varrella
toteutettiin
ikävä kasvaa
se kasvattavaa vyötäröön
rasvaa suruun syön palasen
ehkä toisenkin
muistaa voin hyvän muiston
ehkä ikävän loisenkin
Joensuu saa sydämen
rinnassani sykkimään
vuosien poissaolon jälkeen
palasin takaisin kotikaupunkiin
jälkeeni jäi Helsinki Kerava,
Raahe Oulu niin siellä
uutta elämää meidän perheeseen
synnytettiin
koti kaupunki on jotain
rakasta jota ei voi nostaa
elämän korttipakasta
sinne joskus synnyttiin
pyörin samaa ympyrää
torikatu 17 ja torin poikki
kotiin niin Mannerheiminlasten
suojeluliitto se on minulle
kallis kutsumus kai se
geeneissä jo minulle myönnettiin
mummo 40 vuotta tarttui
Pelastuarmeijan kitaraan
samoja jälkiä ehkä
unelmissamme kuljettiin
mummo sekä minä
juurruimme omiin ympyriin
kotikaupunkiin.

Syksyn sylissä


Pois nouse kyynelten suosta
aika on kirmata hyppiä elämään
juosta sinä nauttisit tuosta
hellien käsien tanssista pitkin
ihon pintaa onko tälle
kaikelle mitään hintaa
silloin kun ajan syklit
ovat villillä päällä
silloin rakkaus löytää meidän
syksyn sylistä
sumun tanssiessa yli
maiseman.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto