Minä olen se kerjäläinen
rakkauden, en muruakaan
kuppiini onnea saa.
Minä rakkautta joka päivä
kerjään, niin kuin
koira luutaan tai makkaraa.
Minä kerjään lohtua,
ei sielussani enää
lennä niitä kauniita
enkeleitä.
Hiljaa kantapäilläni
huohottaa vain nainen
tummissaan.
Jalanjälkiini kasvatan
sammalta, kuolemaa.
Sinä olet minulle se
horisontti siellä kaukana.
Enkä minä koskaan sinulle
sitä kerro, että sinua rakastan.
Sinä olet minulle vain se
kiintotähti, jota silmäni
salaa kurkistaa.
Olet minulle se majakka
pimeällä merellä,
laivani myrskyllä
valosi turvallisesti
ohittaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti