Tänään

Olihan se äsken tässä,

mutta peittyi pilvien

alle pois.

Taivaan kirkkaat

värit peittyi alle pilvien.

En saanutkaan tallennettua

niitä pinnalle filmien.

Taivaan tulet,

niille vihellän.

Sitten sinua kaipaan

aina yhä enemmän.

Keväällä kasvatan

päähäni sarvet

oinaan sen,

joka lumia pois

puskee. Keväästä

hulluna huumautuen.

Mitä me saimmekaan,

ei ainakaan sitä

mitä tilattiin.

Minä tänään tiedän

mitä tulevaisuudelta haen.

Miksi me täällä laahustetaan

kuin pingviinit frakeissaan.

Vaadin tietää siihen syyn.

Joskus en kestä tätä maailmaa.

Surullinen cowboymies,

istuu sohvallaan,

soittaa masentavaa

keskiviikon sävelmää.

Minä toivon iloisia säveliä

hänelle, pois mollista

sen surullisen elämän.

Haavat sielun, ja arvet mielen

sain auki, kun suolaa niihin

yhdessä työnnettiin.

Kasvoni painovoimaa

pakenee, kohta en

peilikuvani kanssa

sinunkauppoja tee.

Elin päivän niin tunteita

rassaavaan, olin valokuvamallina

elämän. Tyttöni kameran

takana, linssillä kirkkaalla kuvasi.

Lyhyttä elämää  minulle

povasi, nyt sai valokuvan

minusta muistoksi hän.