Iäksi piilotettua rakkautta

Kaikki haaveet poistuvat,

ne ilmaan haihtuvat,

tai alle vuosien patinan.

Minä muistan vielä sen

sängyn natinan,

äänen kohotessa falsettiin.

Se oli nuoruus,

muisto himmeä takana olkapään.

Ei viisautta tuoneet vuodet

mukanaan, ne toivat tuskan

helmeilevän.

Pois hävisi jo nuo rakkauden

äänet, ne on vuosien patinan

jalkoihin jääneet.

Rakastan niin ääntä kitaran,

se mieleeni tuo aina

kalliin ystävän.

Ei nainenkaan halua heikko

olla, ei näyttää

aina piilotettua sisintään.

Minä se suurimman rakkauteni

kätkin sydämeeni,

en kertonut kenellekään

mitä tunsin.

Sinetillä sen kaiken

sisälleni suljin,

sinne jääköön se piiloon

ainiaan. Siitä rakkaudesta,

surua, sekä iloa vuoronperään saan.

Se salaisuus on kuin vuorovesi

liikkeessään. Se muisto ei

himmene milloinkaan,

vaikka kuinka vaiennan

sen vaikeroivan äänen.