Minä kiusaukseen suureen
lankesin, kun kadultani
löysin enkelin langenneen.
Hän oli mustaenkeli,
päin kapakanikkunoita
lenteli. Yksinäisyys
silloin minua nuiji,
lekoin vasaroin.
Niin kohtasivat yksinäiset
sydämet. Luulivat he
silloin yhdessä muodostavansa
liiton pyhä sen.
Kauppakatu värisytti
katulampun valojaan.
Silloin onni huijasi
minua niin pahoin aikein.
Hän enkeli Lusiferin,
oli mies kaikkein vaikein.
Nyt häntä kammoksun, muistele
en muistoin haikein.
On jälleen aamu laskeutunut
maailman rannan ylle.
Katseeni nostan toiveikkaana
ylös taivaalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti