Paperilyhtyjä kansi

http://leenalumi.blogspot.fi/2013/10/valitse-vuoden-2013-kaunein-kirjan.html

Tämän runon haluaisin kuulla

http://paperilyhtyja.blogspot.fi/

Lastenklinikka

Lastenlinnassa pinnasängyssä, siellä makasin minäkin.

Milloin minkä takia, oli kipeänä keuhkot, käsi tai päkiä.

Tuberkuloosi bakteereita, niitä löytyi luuytimestä.

Piikkejä piikkien perään, muistan kuinka nukutuksesta herään.

Sanoin kyllä minä osaan jo niellä pillerin, ja lukea

pienemmille satukirjasta tarinan Hillevin.

Sitten vuosien jälkeen, omaa lasta siellä käytän,

sisäiset verenvuodot, Amoksini allergian mustelmat näytän.

Siellä on käynyt ystävää, tuttua, kertonut surusta, ilosta

tarinaa, juttua. Kummityttöni tänään on siellä Helsingissä,

käsi kovin kipeänä Lastenklinikalla lääkärissä.

@ tanninen satu

Minun tähteni

Sen kesän kukkien tuoksun kätkit salaa hiuksiini.

Sielustani tunnen pahan, ja hyvyyden jälleen käyvän

valtataisteluaan. Aika on marraskuuhun hiipiä hetki kerrallaan.

Minun tähteni se tänään kirkkaana loistaa, joukossa

parittomien, minä repliikkejäni vielä kirjoitan.

Joskus kaipuu, ja suunnaton ikävä sitä rakkautta pois

 karkaavaa kohti käsiänsä ahneita kurkottaa.

Lepotauko luonnon kiertokulussa , se sisälleni saa vellovan liikkeen.

Minä keinun ajan akseleissa, se saa hiukseni heilumaan.

En ole vain se taivaan epämääräinen tähdenlento.

Oman pienen jälkeni tänne maanpinnalle jättää saan.

Minun osani ajannäyttämöllä, on olla lammas mustin vaattein.

Kirjailija, eriskummallinen, omin periaattein.

Paperilyhtyjä, tammikuussa me kirjoitettiin. Olin piruntusinassa,

se kahdestoista, ja tuli sisälleni syttyi pieni tähti, sanoi nyt loista.

@ TANNINEN SATU

Tulinuolia pimeässä

Sorrow in the middle of the put, scramble.
This journey of life is forced to pass through to the end,
point around the November darkness, wind heartbroken.
I'm afraid of the dark, there is an eye-friendly lurking.
For me, the summer was left with only empty float, I'm totally lost.
Can the feeling of emptiness met by one, it's a bit hollow
hanging over, and boom it around me.
Is it always beautiful, it's a lose.
The following days are lulled into space, the stars swinging on a swing in my thoughts.
Oh my God opens the space for me the darkest window, thick velvet curtains.
Enter your friend by my side, who with dancing tango under the stars.
Fire arrows are in the dark inside of the feelings of longing,
yet invitingly swinging my hips.
What are you doing this loneliness? Someone might be able to stop.


Surun keskellä vastaan panen, rimpuilen.
Tämä elämänmatka pakko kulkea loppuun on,
kohta ympärilläni on marraskuun pimeys, viima lohduton.
En pelkää pimeässä, siellä on silmiä ystävällisiä vaanimassa.
Minulle jäi kesästä jäljelle vain tyhjä matkakassa, olen aivan hukassa.
Voiko tyhjyydentunteen täyttää jollain, se onttona
leijuu, ja kumisee minun ympärillä. 
Onko aina kauniimpaa, se jonka kadottaa.
Alla avaruuden päiväni uinuvat, tähtitaivaan keinussa ajatukseni keinuvat.
Oi luoja avaa minulle avaruuden mustimman ikkuna, paksut verhot samettiset.
Anna vierelleni ystävä, joka kanssani tanssii tangoa tähtitaivaan alla.
Tulinuolia pimeässä ovat sisälläni kaipuuntunteet,
vielä kutsuvasti heiluvat minun lanteet.

Minkä tälle yksinäisyydelle teet? Joku pystyy sen ehkä lopettamaan.

Myrskyn kourissa

Viimeiset syksynlehdet myrskynkourissa,

armottoman suurissa, tuhoavissa.

Vilpilliset ilmanimmet, tanssivat,

hyllyvät jalkojensa alla, kaikki suomättäät, rimmet.

Pettyneet peloissansa kuin ihmissudet silloin ulvovat.

Niskassani tunnen kylmät kalmakourat,

kohta on asennettu Suomenmaahan kaikki roudat.

Sinä piileksit kavaluuden takana, yhä huopaat, soudat.

Synninsiskot talven alta keräävät pois kaikki sisiliskot.

Aivoni ovat kuin valjastamattomat kosket,

iskee suurten sanojen tulva. Se kelluttaa minua

aivojeni ulapalla, on laituri karannut rannastaan.

Minä sillä kellun , sanat saartavat uupuneen kirjoittajan.

Olen vankina viiden vilkkaan lauseen välissä, pilkku,

ja piste siellä täällä. Unensatamassa luistelen jäisten

kliseiden päällä. En löydä maailmasta palelevasta,

häntä joka pysäyttäisi tämän sanojeni myrskyn.

Toiset onnen löytävät, ja maailma heille hymyilee.

Minä olen se hän, joka hukuttavien sanojen suossa

turhaan lymyilee. Ei ole edessäni tyyntä, ei myrskytöntä

ulappaa.

@ tanninen satu

Jokainen aamu

Jokainen aamu, jokainen päivä jää historiaan.

Minä en sinua kanna, en anna enää minua satuttaa.

Puen ylleni suruhunnun, kunnes on aika mennä mun.

Päässäni laulaa mustien enkeleidenkuoro,

ne kärsimättömänä odottavat, aikaa , ja paikkaa

tilaisuutta, vääryyttä vastaan tietä taistelemaan.

Sinä et koskaan pois minun sielustani mennyt,

olet siellä suolana kirvellyt. Hiekkana aivojeni rattaissa

jatkanut ikuista kiertokulkuaan. Se liikaa sattuu,

olet niin kuin musta Raamattu, täynnä pirullisuutta.

Etsimässä hetkistäni heikkoa päivää, milloin

voit täysillä iskeä taas. Silloin niskassani ajan impi,

lujaa kirkuen huohottaa. Joskus olen pienen hetken

heikkona sinuun, ja äitimaa itkee, ja nauraa.

Idättää kauraa, kyy siihen peltoon povelleen

sanojesi seasta salaa luikahtaa.

Minä olen miettinyt meitä, vertaillut ollaanko

piruja, vai enkeleitä? Siihen kysymykseen en koskaan

vastausta saa. Taas on syksyinen myrsky, se

sydämeeni iski, kuin jäinen myrkky, ja jatkaa tuhoamistaan.

Silloin minä en naura, itken kuin muovin alla idätetty

pääsiäiskaura. Sinä myrskyyn myrkkysi annat lentää,

tuuli taas minut etsii, kaiken pahan päälleni antaa.

Silloin taivas putoaa, ja minä alle jään, olen niin kuin

klovni murskatuin haavein, itken ja nauran.

Aika hyppääs silloin ulos uomistaan.

anger

All have lost the last hope
wind, a woman can not be escaped no one to love.
I no longer carry the straw heap of happiness,
I can not do any of toilers miracle-making.
I hate you because you broke my soul.
Are nightingales in my soul remained silent,
only remains of their carcasses, which the wind
feathers come off. My body, it is like
The evil witch, who writes a clichéd stories.
I do not forgive you ever,
I tried it once, you came and you broke me
again into a thousand pieces. Now is not the left
other than against you.

Viha

Kaiken menettänyttä, viimeisen toiveensa

tuuleen karannutta naista ei voi kukaan rakastaa.

En enää kanna kortta siihen onnen kekoon,

en pysty mihinkään ahertajien ihmetekoon.

Minä vihaan sinua, koska särjit minun sieluni.

Ovat satakielet sielussani vaienneet,

on jäljellä vain niiden raadot, joista tuuleen

irtoavat höyhenet. Minun ruumiini, se on kuin

pahanoita, joka kirjoittaa kliseisiä tarinoita.

En anna anteeksi sinulle milloinkaan,

kerran sitä kokeilin, sinä tulit ja särjit minut

taas tuhansiin sirpaleisiin. Nyt ei ole jäljellä

muuta kuin viha sinua kohtaan.

Sydämeni valittaa

Äitimaa kietoi lapsensa valkeaan lakanaan.

Myrskytuulet merellä vaahtopäitä pimeässä

yössä kuohuksi aaltojenpäälle vain nostaa.

Sydämeni valittaa, kuin tuulessa heiluvat

ruosteiset saranat, irti sielustani kaikki

rakkauden sanat pois lentävät tuulen mukaan.

Hän vihalla minun sisimpäni surmasi,

se raiskatun rakkauden tunne ei katoa kai milloinkaan.

Miksi näin kiinni sinuun minä jäin, sinä

kiduttajani ,rakkauteni surmaaja aina mielessäni.

Luoja nähköön

Elämä ja minä kättä väännetään,

nurin niskoin naisen nuttu käännetään.

Ei se riitä, että yksinäisyyteen sielunsisus

maanantaisin aina valittaen hiljaa hukkuu.

Nyt on lokakuunloppu Suomineito,

kohti kaamosta hiljaa hiipii, kyyneliin

illoin nukkuu. Hän mies on täysi sika,

 sisällänsä asuu vielä

valehteleva tunteeton kameleontti .

Kahta naista elämässään kuin rulettia pyörittää.

Joka toinen viikko toisen naisen kureliivit nyörittää.

Viikolla toisella rakkautta naiselle toiselle,

itkee valittaa, eteensä polvistuu, häntä

viikon parittoman naistaan kosii.

Aihe ajankohtaisin, Auervaarat tulisi

munistansa kattokruunuun hirttää.

Minä miehestä sikamaisesta, kirjoitan

naistenmessuun vain uutta virttä.

Ei nainen sisälläni tunne yhtään sympatiaa,

en sinulle teetä tarjoile, en mitään.

Luoja nähköön, kuinka kolmen pojan äitiä kusetetaan.

Pitäisikö minun hänelle kertoa siitä,

ettei sinkuksi luulemansa mies ole sitä mitä sanoo,

vaan toista naista vuoroviikoin kosii, vaimoksensa anoo?

@ tanninen satu

Kalleinta

Jäi minulta sydän pikkukaupunkiin,

ajatukseni sinne unessani usein hiipivät.

Unohdan kaikki reittä ylös kiipijät,

nurkan takaa puukolla riipijät.

Vielä istun unelmissani takanasi tarakalla,

suurella nopeudella ajat kuumaan kaarteeseen.

Sydämeeni nimesi tallensin, vertaan

aina sinua ihmisenä suureen aarteeseen.

Kalleinta minkä elämä sivuraiteelleni

joskus ohjasi, olet sinä, siellä jossakin.

Tästä asti

Nainen joka ei rakasta itseään,

nainen jonka ajatukset kulkevat itsestään.

Sanojen suurten kameleontti, lasissa Juicea,

edessä kirjoittamisen, kritiikintentti.

Jaloissani kiinni ovat äidit, lapset juuriltaan

irronneet, minä yritän tukea luoda turvaa.

Varon kesällä sitä kuolemankurvaa,

kun lasissa on yli sata, ja kuljen liian lujaa.

Kohti  arvottomien, armottomien umpikujaa.

Tästä asti uutterasti minä eiliselle käännän selän.

Huomenna voinko sanoa sen, olen nainen,

joka voi rakastaa itseään ?- huomenna ehkä minä elän.

Voimilla viilettyjennaisten rantein,

minä piirrän nimen lohduttavan taivaankanteen.

Hämärän Hyssyjä kuvittaja Marika Kyllönen Joensuu

Päänahkaa kiristävät palmikot

Olin juuri oppinut pyyhkimään kyyneleet,

kun lisää loukkaat, lisää niitä teet.

Suru painaa kaulallani, kuin myllynkivi,

en pääse siitä koskaan ehkä yli.

En koskaan enää tahtoisi sinua nähdä näillä

maailman teillä. Täällä ei ole sijaa langenneilla enkeleillä.

Tänään suru letittää hiukseni olkapäille, solmii

päänahkaa kiristävät palmikot.

Pelko

Päässäni kirkuvat linnut Hitchcockin,

niiden meteliin heräsin.

Kaikki irronneet höyhenet langenneen enkelin keräsin.

Aamu on surullinen, ja minä liian melankolinen.

Suru suurin saappain tallaa sormilleni,

minä luovutan tähtenä tämän murhenäytelmän.

Pelko peittää tämän päivän harmaan,

minä olenko se klovni joka heittää veivin, niin varmaan.

Suruntunnelma

Vaarantuntu sydämessäni hypnoottiseksi

heilurinliikkeeksi ajatuksiini asettuu.

Elämäni onnellisin aika se valui ohi,

putosi lusikasta kuin vetelä kiisseli.

Muutos surullinen, se on oikukas, ja pirullinen.

Kukaan ei tahdo tulla viereeni, ei kukaan voi lohduttaa.

Suruntunnelma on sisälläni hyytelöksi tiivistetty.

Fiilis epäluuloinen, ja toivoton,

jo sai mieleni ikuiseen paniikkiin.

Lakanoissani yksinäisyys aamuyölle

pyöriin niin, saaden kirjailijan siipirikkoisen kyyneliin.

Vapaudellani ei ole mitään arvoa,

harhaista aikaa, on tyhmää pyörittää

kuin rukousnauhaa sormissaan.

Miten elämästä enää kertoisin, kun otteen siitä jo irrotin.

Hän

Hiljaa nyt mennään, ehkä joskus

vielä siivin vahvoin lennän.

Tahtoisin nyt vain viltin alle piiloon mennä.

Hän antoi minulle halauksen,

se sisälläni sai vihan palaamaan.

Ei pyydä sinua koskaan enää minua halaamaan.

Tunnen itseni niin kuin raiskatuksi,

hän minua kosketti, käsittämättömän paljon satutti.

Hän ylitti sen, reviirini suojelukynnyksen.

Särkyi niin paljon sisälläni, hän tanssi tallatuilla kynsilläni.

Vertauskuvin, sanoillani luovin.

Et voi tulla viereeni uudestaan, et enää koskaan satuttamaan.

Pölyhiukkanen

Pakko kirjoittaa, pahaolo ulos puhaltaa.

Tänään tunnen olevani riittämätön,

pölyhiukkanen, keskellä avaruudenaikamyrskyjen.

Kuulen ääniä eilisestä, lapsuudesta, nuoruudesta,

siitä, kun hetken onnellinen olla voi.

Hectorin Lumi teki enkelin eteiseen, päässäni soi.

Tänään

Minne hukkasin lanttuni hallinnan?

suru puseroon livahti, siihen valkeaan.

Sanakin vielä negatiivisuutta, niin kalloni halkeaa.

Byrokratia, se on hallitseva mafia.

Ajatukseni lähtivät lentämään, halki tuulten jäisten.

On jälleen aika yönpimeydestä aamuun nousta,

on hetki ajatusten itsepäisten.

Minä unisena virittelen aamunjousta.

Tänään saapuisiko hän, joka maailmastani

tekisi siedettävän. Tahdon uuden ystävän,

joka ei minua ristiinnaulitse, ei tallaa kynsillein

Tahdon ylös nousta ,tästä upottavasta melankolian suosta.

@ tanninen satu

Ei itku auta

Auki revittyjä arpia, hierot niihin suolaa.

Enempää ei voi satuttaa, katkeruuden kalkki

maustaa suolan kirvelevän.

Käännät kaikelle tärkeälle välittämiselle selän.

Tunnen turhuudentorin läpi tuulen tuovan

tuoksun, satuttavan, imelän.

Elämä, kuin kuollutta kaislikkoa,

meiltä varastettiin oikeus rakkauteen.

Annan pääni painua, kyynelille oikeuden valua.

Ei itku auta, kun kaiken menettää, ei elämiseen mitään halua.

Tahtoisin

Tahtoisin niin suuret kädet levittää, jotka

yltävät kaikkialle maailmaan, ottamaan sisaria

sylityksin. Veljet heitäkään ei silloin jätettäisi yksin.

Jotkut päivät ovat täynnä loputonta kärsimystä,

jota en millään ymmärtää voi.

Katson kaikkialle ympärilleni, lujaa tuhon pasuunat soi.

Tänään taivaanranta rakentaa punaista purppuraa,

se huonoa aamunkoittoa ennustaa.

Anna minun kuoltuani muuttua enkeliksi,

joka maailmaa suojelee, sitä rakastaa.

Vääryyttä

En voi sietää sitä vääryyttä,

en naurusi alta pilkkaa ja petosta

halua satuttaa. Pahantahtoinen mies,

särkee lapsilleen annetut lupauksensa.

Anteeksi en pysty enää koskaan antamaan,

painun kokonaan kumaraan, alistuin

lasteni tuskaa kantamaan.

Itkua hammastenkiristystä, ei missään

pientä valonpilkahdusta, sitä emme nähdä saa.

Joka suunnalta vääryyttä niittämässä iloa

elämästä, tästä kasvavasta nousevasta.

Kuinka julmamies voi satuttaa pientä lasta.

Ajattemattomuus

Varjot valon voittaa, kipu tikarillaan lyö haavoittuneeseen sydämeen.

Suren peiton ympärilleni käärii, yönpimeys auttaako minua nukahtamaan.

Liikaa koskeen, kun lapsiani satutetaan. Ajattelemattomuus, se tuskanlailla pientä

ihmisentainta kuin moukarilla lyö.

Taas kohta valot on aika sammuttaa, kivun kanssa lakanoissamme yhä pyöritään.

Sydämiä liian kolhittuja, kuin täynnä mustelmia, mieli täynnä surullisia muistelmia.

Toivottavasti yön jälkeen uusi parempi päivä koittaa.

Uuden päivän myötä, toivon kivun, surun poistuvan.

En tahdo tämän illan murheellisen enää huomenna toistuvan.

Valo huomisen saisi varjot surulliset poistaa tästä huoneestamme.

Toivon onnellisen huomisen loistavan paremmin luonteestamme.

Muutos

Sinä yönä syntyivät hauraat jäät,

hyytyivät veden valumisesta räystäänpäät.

Alkoivat syksystä erkanemaan kylmemmät säät.

Silloin olivat syksyn, ja talvenhäät,

ne valssia tanssivat luonnonajat kovin itsekkäät.

Olin jäisestä lemmestä aivan turta, ja

kirkkaimmat tähdet saivat taivaan valosta sykkimään.

Muutos huomaamattomanraju, sinä yönä hävisi

kaikesta ajasta järki, sekä taju.

Yhdessä olemme, toki emme, ylpeyden keskellä

nielemme vain kyyneleemme.

change
That night was born brittle ice,
shutting down water run-off ends of the eaves.
Began to diverge from autumn colder weather.
Then were the autumn and winter weddings,
they danced the waltz natural to think very selfish.
I just love the icy numb, and
the brightest stars in the sky were the light beat.
Change discreet storm, in the night lost in the
all of the time common sense and savvy.
Together, we are, of course, we are, in the midst of pride

just swallow the tears.

Elämää

Pienet pirut nurkissani kiukusta pihisevät.

Niin kuin kuuman kiukaan kivet veden osuessa kihisevät.

Silmäni ovat tottuneet jo tähän hämärään.

Ruumiini on se vanhatalo, joka pikkuhiljaa lahoaa,

julkisivusta rappaus pois tippuu, aika pikkuhiljaa katoaa.

Elämä se oli joskus  tyhjä paperi, nyt en siinä enää

paljoa tyhjää nää. On tänään taas jäätäväaamu, joka

kylmänkukkia ikkunaansa osaa piirtää, minun on aika kirjoittaa.

Maailma on julma

Unessani oli syvä vihreälaakso, siellä

tuuli naista unessani tuuditti,

turhuudenmarkkinoilla eivät unen

prinsessat kruunajaisiinsa käy.

Pelastavaa ritaria ei missään näy.

Olen ylpeä nainen, laaksossa yksinäisten.

Ei ole alkua, loppua lohduttavaa,

ei sadussani prinsessa prinssiään koskaan saa.

Sadussani jo piparkakkutalo syötiin pois,

Hannu ja Kerttu, niiden kohtaloa

mediassa uutistenlukija kuuluttaa.

Maailma on julma, lapsien kaappaajien ihmemaa.

Jatzzin sing Hosanna

The count of stars in the sky above snowdrifts,
so great, and the cold is an open space.
Today, once again, turns off, turns on star
bravest novel. My eyes they are the only cinders
the coldest night, I again today on
I make a new tune. Time moves on,
snow in the middle of the living specter gnomes.
I am a soon-extinguishing the last days of the radius,
in October alone in the cold shaking.
In the arms of the winter, it is time to miss Lady of love,
the long winter ahead. Crystals in February
he eaves boards installed, then
while the love of our hearts be blinded March.
I disturbed the winter sleeping in the lap of love,
too early, far too early.
I do not know who you are, who I am, I do not understand it.
I just know it is time to miss the flowers, those ice roses.
I'm sorry, let, if your feelings do not carry well in the cold.
It has frozen wings, and the angel of heaven until December
jatzzin sing Hosanna to the rhythm.

Jazzin tahdissa hoosiannaa

Lasken taivaan tähtiä yllä nietosten,

niin suuri, ja kylmä on avoin avaruus.

Tänään jälleen, sammuu, syttyy tähti

uljain uus. Silmäni ne ovat ainoat kekäleet

yön kylmimmän, minä tänään taas siitä

teen uuden sävelmän. Aika kulkee kulkuaan,

lumen keskellä asuu peikko menninkäisten maan.

Minä olen pian sammuva päivänsäde viimeinen,

sisällä lokakuun yksin kylmyydestä hytisen.

Talvensylissä on aika jäärouvan rakkauden,

pitkä talvi edessäpäin. Kristallit helmikuussa

räystäslautoihin hän asentaa, niin silloin

taas rakkaudesta sokeutua saa sydämiemme maa.

Minä häiritsin talvensylissä nukkuvaa rakkautta,

liian aikaisin, aivan liian aikaisin.

Kuka olet tiedä en, kuka olen,sitä ymmärrä en.

Tiedän vain on aika kuurankukkien, noiden jääruusujen.

Anteeksi, anna , jos tunteesi eivät kylmässä hyvin kanna.

Sillä on jäätyneet siivet, ja enkelitaivaan vasta joulukuussa

laulaa jazzin tahdissa Hoosiannaa.

Love is the meat

   Tamed under fatigue loading rotated love

   Double bed in sheets, to which the lack of partner

   is smitten with rose scented washing powder label.

   I am working out the quirks, where is thy

   courage? Not a shy man served on gold plates.

   Bold brisk Reinos, they take up a love of country

   separate from everything, I'm tired of dumb men

   cry. You are like the fairy tale the emperor with no clothes.

   I would like to hips descend, love, light and moonlight.

   Love is the flesh, the lust against the the nipples. 
   The hand holding hair,anger of kissing.
  Hungry for jubilation, it can hide one second. You would   have liked, I       would have loved to dryness alive.

Suru on kunniavieras

Mieleni vallannut on kaipuu, sen suurimman

rakkauden luo. Se vaikka on utopiaa, ei totuuteen

koskaan se suurin haaveeni vie.

Lauluni tuuleen karkaan tällä maailman kylmientuulien tiellä.

Surua laulavat hehkuvat punaiset huulet,

melankolian soinnut äänestäni tänään kuulet.

Suru on kunniavieras pöydässä sukujuhlien,

minut oveltasi käännytit pois, se täällä osani olla vain ois.

Viereeni jäi suru asumaan, ei lähtenyt syksyistentuulten matkaan.

Itkuja varten ovat naisensilmät, tuuli vain kuivaa minun kyyneleet.

Matkalaukkuni se on painava , siellä tiiliskivinä painavat

umpikujaan vievät askeleet. Hetki jo uusi lyö, ei ole vielä

aika auringon. Lokakuu odottaa lohduttajaa, nyt on jo lumesta

valkoinen maa. Loistetta rakkauden liikaa kaipaa surullinen mieleni niin.

Taipuu varteni, jo tuiskujen sylissä, murrun loputtomiin kyyneliin.

Laulan sinulle äitimaa, olen tytär tuulentuvanmaan,

suopungin poronsarviin tahtoessani osumaan saan.

Sydäntäni en vain osaa kaipuusta suuresta sulkea, en

kaipauksen liekkiä voi sammuttaa.

@ tanninen satu

Talvi saapui 2

Tänä lauantaina talvi saapui hiljaa huoneeseen.

Riimit ilmaan jäivät riippumaan, minä kukkakorvakoruani

sinulta odotan. Kohta ehkä kaikki muistot sinusta pois kadotan.

Matkalaukkuun kesän vaatteet pakkaan, piilotan sen vinttikomeroon.

Ne kaikki tuoksut kesästä, tarttuivat kiinni silkkipuseroon.

Niin valkeaa, uusi aamu sarastaa, osa viikonloppua edessä.

Huomioni, melankolia kaikesta varastaa.

Minä ja sinä, ehkä meitä ei koskaan ollutkaan.

Ei sen väliä, kohta jäätyvät pilvetkin, jäätyykö

avaruus suuressa tähtiviitassaan ? 

Veljeni Jan

Silloin kun kotitalon nurkan näen,

nielen sen vierivän kyyneleen.

Sitä kai me mietimme eristyksissä

toisistamme, oli hauska kodissamme

se suuri emalinen amme.

Pysähdytän ajatuksissani auton

siihen risteykseen, minne viimeisen

lemmenpesän meille unelmissamme teen.

Lähiöslummissa asuu yksinään, se mies tummissa.

Joka joskus oli unelmieni prinssihymysuu,

nyt vain surulliset lumipisarat yksinäisenmiehen

kodin parvekkeelle laskeutuu.

Niin hän oli niin kuin laulusta veljeni Jan,

minä usein karaokessa laulan sen surullisen sävelmän.

Talvi saapui

Tänä perjantaina talvi saapui hiljaa huoneeseen.

Riimit ilmaan jäivät riippumaan, minä kukkakorvakoruani

sinulta odotan. Kohta ehkä kaikki muistot sinusta pois kadotan.

Matkalaukun pakkaan, piilotan sen vinttikomeroon.

Ne kaikki tuoksut kesästä, tarttuivat kiinni minun silkkipuseroon.

Niin valkeaa, aamu uusi sarastaa, viikonloppu edessä

huomioni kaikesta varastaa. Minä ja sinä, ehkä meitä ei koskaan

ollutkaan. Ei sen väliä, kohta jäätyvät pilvetkin, jäätyykö

avaruus suuressa tähtiviitassaan ? 

Sadun nimipäivä 18.10

Yö kietoi minut mustaan samettiin,

en ylös jaksanut edes kirjoittamaan

nousta, vaikka menninkäisten kanssa

unettomuudesta valvottiin.

Tänään on Sadun nimipäivä, lunta

tullut tupa tulvilleen. Minä unessani

linnun näin, se sisälle pyrki minun

yksinäiseen huoneeseen.

Tänään voit törmätä, naiseen tuhansia

runoja luoneeseen. Sointula ehkä sinne

tänään matkaani teen. Joskus runoni

ovat pelkkää sanojen, sointujen helinää.

Minä taivalla en toisten vaattein, en vaella

toisten leivin. Minä kirjoitan kai siihen asti,

kunnes pois heitän sen elämää pyörittävän veivin.

@ tanninen satu

Hyvää päivää

Hyvää päivää, runoilija on palannut taas,

riimittelemään sanoja huomisesta, sanoja

sointuja, uutisia maailmankioskeilta.

Sataa ulkona lunta, tuota pumpulia valkeaa.

Sydämeni täynnä kaipausta, tunnen jo harteillani

illanpainon, etsin rakkautta, joka kantaa,

voisi päivään seuraavaan. En kaipaa seikkailua,

elämä se on suuriseikkailu itse omassa uomassaan.

Ujomies

Lunta aamulla satoi vain pienen hetkisen,

se oli alku tulevan talven, retki huomisen.

Minä aloitan kartoittaa runoiksi, tätä talvea saapuvaa.

Riimitän rivejä, kunnes maa on marras, ja harras

on sisältä ihmisen, sielu ja melankolinen tyhjäpää.

Luovuus vaatii hulluutta uutta, ei hän ole sankariainesta

ennen perjantaita, ennen kello kuutta.

Askelta seuraavaa, sisimpäni malttamattomana odottaa.

On aika kaikki utopiat, unelmat pois, kadottaa.

Viskiä viisi lasillista, sen hän vaatii ujoudenpoistoon,

sitten sanoja peräkkäin, jotka sammuvat kuin tähdet aamunkoittoon.

En usko ujouteen, en ujonmiehen rakkauden voittoon.

Tuskin luoksesi enää palaan, kaiken tuskan sisälleni

jäädytän, piiloon salaan. Minä en metsästä, en riistaa halua,

sen on oltava aina toisinpäin, siksi taas kerran viimeisen yksin jäin.

Hän liianujomies, on mielessäni mennyttä kalua.

@ tanninen satu

Nainen filosofinen

Aamu herätti taas taiteilijan luomisvoimaisen.

Sisälläni soi riimit eilisen, ja soinnut huomisen.

Elämä puurossa sisällä kriisin sen, kuka sekunniksi

herätti sadan vuoden unestaan naisen, päälle

kylmän yksinäistenmaan.

Rakkautta pimeässä yössä raapaistiin vain tulitikullinen,

yössä yksinäisten, tapasin sen pienen menninkäisen.

Olen nainen filosofinen, se tunne peittää kaikki sanat rakkauden.

Sanat helisevät, tanssivat riviin sekaan riitasointujen,

kohta kuuluu voimakas helinä, minä sirpaleita pois lakaisen.

Lokakuu ei ota minuun syliinsä, ei naista yksinäistä yhtään lohduta.

Taas tahtoisin olla se nuorinainen, tytäräitimaan,

sisälläni kantaa uutta elämää, kuukauden yhdeksän jälkeen synnyttää.

Sisälläni tyhjyys

Elämäni se on takussa aivan valtavassa.

Tylsä elämä sisälläni riehuu kiepissä liikkuvassa.

Päästänkö irti helmastasi yössä, tässä

tuulessa pauhaavassa. Sydämeni se on kuin tyhjä

matkakassa, minä olen tylsistyneistä tylsistynein.

Sisälläni tylsyys teroittaa vain siipiään,

minä rakastuinko yön ujoimpaan perhoseen, siihen

vapisevaan kiipijään?

Rakkaus on lihaa

  Kesytettyä väsytettyä rakkautta pyöritettynä

  parisängyn lakanoihin, niihin joihin sinkkuus

  on lyönyt ruusuntuoksuisen pesupulverin leiman.

  Minä miettimässä oikkujasi, missä on sinun

  rohkeutesi? Ei ujolle miehelle tarjoilla kultalautasilta.

  Rohkeat reippaat Reinot, ne vievät rakkaudenmaasta

  kaiken irtoavan, minä olen kyllästynyt mykkien miesten

  huutoon. Olet niin kuin sadun keisari ilman vaatteitaan.

  Tahtoisin lanteilleni laskeutuvan, rakkauden, ja valon kuutamon.

  Rakkaus on lihaa, himoa vasten nännipihaa. Kädestä pitelemistä,

  kiihkosta suutelemista. Nälkäinen riemu, sen voi piilottaa          sekuntiin.Sinut olisin halunnut, olisin elävältä kuivaksi rakastanut.

  

Rakkautta ilmassa

Paine pohjassa taas rutistaa rintaa.

Liian kalliita tunteita hukattavaksi.

Ujous miehen maksaa liikaa HINTAA.,

Haluan että me olemme yhdessä kaksi.

Tämä palapeli on saatava valmiiksi.

Ullakolle unohdin sen, kitaran epävireisen.

Puhuisit ilman ujoja kuiskauksia,

en selvää sinusta saa, itse olen yksinkertainen.

En ole mitään suurta selvitystä vailla,

runoissani kuljen muilla mailla.

Rakkautta ilmassa riippumassa lokakuussa

Karjalankankailla.

Ujous

Ujous liikaa miehelle siipiä kasvattaa,

se naiselle luo luo haasteen uuden vakavan.

Runon uuden rustaan, aluksi viikon alkavan.

Tarvitaan pieni hento ote, elämänlaidasta kiinni.

Pidän sinusta, mutta uuvun ujouteesi, en

tiedä kauanko jaksan, jos ei pääse siitä yli.

Minulla on pieni ja hento ote sinusta kiinni,

en tahdo sen irtoavan, en tahdo upota taas unelmiini.

Elämisenriemu ei ravistele tänään mieltäni,

riimit, soinnut, ne eivät tanssita kieltäni.

Lokakuu, melkein kaikki lehdet lentäneet pois,

alastomana sieluni, niin kuin puutkin,

kaikki täysin selvää olla jo vois.

self-Image

Afterglow limped
off the night over.
Already arrived at a new post
space, a window
is sung by a heavenly
Nightingale.
It's pride, the great troll
the cave,
did not agree to its beauty
to hear.
He closed his ears,
loved darkness rather.
Leprechaun law,
was convicted of darkness
to love.

I fairies family
I guess I was born into the world.
I opened the window,
from a song of the nightingale.
The sensor in the world,
I grabbed firmly
the door frame.
What happens inside the art,
Tomorrow is the beginning of
pain, as well as a beautiful creation.

Juice served me juice from,
the sky a white cloud over.
Where is the place for the rest,
and say a gift from God,
or Satan.
I was Molla moonlight,
or cinnamon girl in a blender,
this is the gift of writing
can deprive me out.
It works in the heat and the cold.

Ajatukset

Tulit kesällä minua vastaan, ohimennen ylävitoset lyötiin.

Silmillämme toisiamme silloin syötiin.

Sinä hymyilit kuin aurinko, joka loisti Naantaliin.

Aloit minua alitajunnassasi seurata, kuin laiva pimeässä

seuraa majakkaa. Minä sinua ajattelin, vaikken

tiennyt sinusta sanaa ainoatakaan. Tahdoin löytää

sen nimettömän miehen, joka ujona minua jaksoi piirittää.

Runoksi tahdon, ne kesän kaikki sanat, ajatukset riimittää.

Tulitikkutyttö

Sinä sanoit että minulla on linnunlapaluut, ne täytyy esiin saada

kunnolla  näkyviin selästäni, että opin kunnolla lentämään.

Rakkautta rintaan, vahingossa raapaisit, olin se kuiva tulitikkutyttö

syksyn sylissä, yönpimeydessä piilossa näissä maailmankylissä.

Lokakuu lohdutusta yksinäisille, Mustasta pörssistä tiskin alta myy.

Minä hukkasin sen alennuskupongin viimeisen, silti ota minut syliisi.

Kietoudun kiinni sinuun, paljon on myönnettävä, että ei olla kuin

öljyä, ja vettä. Vaan ne magneetit, jotka vetävät toisiaan puoleensa.

Sisälläni kokko palaa lokakuussa muilta salaa, sinua suutelen.

Ylläni tähtitaivas, ja lohduttaa lentävien lehtien lokakuu, missä on hän

mies naurusuu? 

https://youpic.com/user/sofiatanninen

Muodollisesti pätevä

Muodollisesti pätevä, käsistään kätevä.

Tänään minä vaadin sinulta enemmän,

vaadin läsnäoloa, en tahdo vuoksesi tuntea alakuloa.

Minä olen se ihminen, jota maailman tiellä arvostan.

Rinnalleni tahdon ystävän, minua kunnioittavan.

Kannoillani tunnen kulkevan enkeleitä ,

en tahdo elämääni, piruja tai perkeleitä.

Etsijän tiellä

Etsijän tiellä kauneuden voimakaskaipuu.

Varteni myrskyjen keskellä joustaen taipuu.

Olen minä sellainen keväinen taipuisa pajunvitsa.

Syksyn sylissä hetkisen huokaan, olen uuvuksissa.

Soittaen hallattaren kannelta, ennen kuin routaan

saadaan koko Suomenniemi.

Yöllä oli otsallani Kuutaren kultainen diadeemi,

hohtaen kilpaa tähtienlailla. Niin minä neitonen

yön yli uneksien elin , olin maailman muilla mailla.

Aamun helisyttäessä tiukujaan, minä herään,

heitän runooni sanan taikka kaksi, odotan

lauantain lastuja riemukkaammaksi.

@ tanninen satu

Tiellä utopian

Asuu sisälläni sielu sen samurain viimeisen.
Se etsii tietä päämäärään, minä vielä täällä
maailmassa runoilijana toimin, yhä häärään.
Ei ole löydettävissä suoraa tietä oikeaan,
tie vie usein suuntaan väärään.
Tiellä utopian, on ansat mammonan,
ja sudenkuopat joissa paha vaanii kulkijaa.
Portit salvalliset, ja ovet avoimet, ilman sulkijaa.
Niin ihminen on sekaisin, kuin myrskyssä tuuliviiri.
Minä olen luovataiteilija, hukun sanoihin, ja unelmiini.


Resides inside the soul of the samurai past.
It's looking for a way pursued, I will still be here
action in the world as a poet, more and more branches.
Does not provide a direct path to the right,
The road leads often the wrong direction.
On the road utopia, is the pitfalls of mammon,
and the pitfalls which evil lurks wanderer.
Lockable gates and doors open, without closure.
The man is a mess, like a weathervane in a storm.

I am a creative artist, I'm drowning in words, and in my dreams.

Lapsi talvenmaan

Mist rises from the bog up again,

the surface of the pond fairies dance circuit.

Inside of the new words are born,

around all the winds abate.

Changes night and morning, as a country, day time point harness.

It's time to change the fairies, the warm countries.

Summer is over, how much was I deprived of its warmth.

I am still a child in the winter, frost-bite

I am not afraid. I can even love you,

in the autumn rainy weather.

You can come to me, even when the winds

howls among the reeds, and the last ducks left

in warm countries. You can come to me under the blanket,

there is only one place for a man worn down by everyday life.

Sumu suosta ylös nousee taas,

lammenpintaa tanssittaa keijukaistenpiiri.

Sisälläni sanat uudet syntyvät,

ympärilläni kaikki tuulet tyyntyvät.

Vaihtuu yö aamunmaaksi, päivä kohta ajan valjastaa.

On aika muuttaa keijukaisten, lämpimille maille.

Kesä ohi on, kuinka paljon jäinkään sen lämpöä vaille.

Olen silti lapsitalvenmaan, pakkasen puremaa

en pelkää. Osaan silloinkin sinua rakastaa,

kun on syksyinen sadesää.

Voit tulla luokseni silloinkin, kun myrskytuuli

ulvoo kaislikossa, ja viimeiset sorsat lähteneet

maihin lämpimiin. Voit tulla minun peittoni alle,

siellä on yksi ainoa paikka miehelle arjen uuvuttamalle.

@ tanninen satu

Elämäntaikuri

Elämäntaikuri taikoa saa taikaa
tähän aamuun heräävään.
Tulisit vielä, olisit oveni takana,
nauravat kasvot vierelläni.
En anna sun ujouden kaapuun
piiloon mennä, kasvata vahvat
sanojensiivet, ja luokseni lennä.
Minä sinua voisin rakastaa,’
se kestää myrskyt, ja tuuliset yöt.


Livet kan trolla magi Magician
denna morgon vaknar.
Kom igen, du var på baksidan av min dörr,
skrattande ansikte bredvid mig.
Jag kommer inte låta din blyghet i en dräkt
att gömma sig, höja stark
ord i vingarna och flyga med mig.
Jag kan älska dig, "
det tar en storm, och blåsiga nätter.


Life may conjure magic Magician
this morning wake up.
Come again, you were at the back of my door,
laughing face beside me.
I will not let your shyness in a robe
to go into hiding, raising strong
words in the wings, and fly with me.
I could love you, '
it takes a storm, and windy nights.

Missä on hän

Kuka valon sytyttää tähän

kasvavaan hämärään, en sinua vierelläni nää.

On aika tullut löytää suuri ystävyys,

kaipaan sinua yöni jälkeen.

Missä olet silloin, jos tanssin huoneessani

illoin niin kuin MataHari harsoinen ja huntuineen.

On aika taas talviset napatanssit aloittaa.

Olisitko minulle se kaipaamaani pari.

Olisi jo aika hellyyden, ja lämmön sen

joka täyttää voisi yksinäisen sydämen.

Toivoisin, että viimeinkin taivaalleni

syttyy tähti rakkauden. Missä on hän

joka sen tähden sytyttää, pimeimpään

kohtaan avaruuden? Kuka tahtoo jakaa

kanssani yhteisen tulevaisuuden.

Sydämeni noitarummun kanssa samaan

tahtiin lyö. Olen niin kuin MataHari

omassa salaisessa maailmassain.

Kaipuun kasvattama meri

Se ainoa minkä tahtoisin kuulla,

se on rakastavan sydämen ääni.

Syksy, loppumetreillään, pääni päällä

muuttolintujen poistuvien ääni.

Yksinäinen sydämeni lyö, kohta

saapuu jo keskiyö. Sydämessäni

on tyhjäpaikka kaipaava sivuääni,

odottaa rakkautta sisääni.

Kuuntele Jumala, pientä yksinäistä

naisen sydäntä, joka toivoo

rakkautta vierelleen.

Minkä yksinäisen tien meille

parittomille täällä maanpäällä teet?

Sisälläni velloo kaipuun kasvattama meri,

sen tekivät kaikki vuotaneet kyyneleet.

Tunnen olevani arvottomista arvottomin,

kukaan ei ole koskaan katsonut minua

rakastavin polttavin katsein.

Sisäinen naiseni

Sisälläni asuu toinen nainen,

se elää niin salaisena, ja himokkaana.

Ei pakoon pääse piilopaikastaan,

ei linnastaan. Hän voisi kirjoittaa

miehen rakastamaan itseään.

Ei ole hän täynnä sääliä, ei

elämälle kanna vihaa hihassaan.

On vain niin armoton, kiinni

himossaan, ja rypee lihassaan.

Pahinta on mielestänsä tässä maailmassa,

kun miehettömyys, on kuin

terälehdettömyys päivänkakkarassa.