Kuolema
se yritti
kitaani
työntää
kynsiään,
sai
leukaluuni
titaanit
pois
paikoiltaan.
Niin
tuskallista,
se olla
voi,
kun leuka
murtuu
hampaat
letkajenkkaa
soi.
Alla
kivun, minä
vielä
vikisen.
Kuolemalle
uskalla
en
irvistää,
hampaat
suussani
on
titaanilla
kiinni
ruuvattu.
Ne
itselläni
tahdon
vielä
pitää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti