Translate

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Jotakin puuttuu

Jotakin puuttuu,
jotakin on,
liekkiä odotan kohtalon.
Paljon on vettä virrannut,
paljon päiviä kadonnut.
Madoiksi muutumme joskus maan,
uskoen sieluun uudistuvaan.

Voi Luoja mitenkä olen rukoillut,
mitenkä vastausta odottanut.
Usko ja toivo, rinnalla maan
pyörivät vauhdilla akselissaan.

Riimi ja sointu elämä on,
taistelu kova kohtalon.
Mitä se toisille antaakaan,
toiset ryömivät tuskissaan.
Jokainen uskoo johonkin,
ateisti omiin aatoksiin.

Jumalan lapset riidoissaan
puolustavat oikeaa uskoaan.
Ikoni vai koraani,
et kai vain ole shamaani.
Enkeli siellä, enkeli täällä
suojelee lasta liukkaalla jäällä.

Usko ja toivo, satuja lukea saa;
raamatun lukijat turvaavat Jumalaan.

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Joskus siivet kanttaa

Joskus siivet kantaa enkelin,
joskus sulat valkoiset mä menetin.
Mitä usko ystävyys,
mitä uusi sielun syys.
Miksi tuskaa polttavaa
sydämeni kantaa saa?

Miksi vaihtuu tuulet sen
elämäni iloisen.
Miksi pohjamudissa on aika
nöyrtyä ja madella.
On aika niittää,
on aika kylvää,
on aika ilon ja nuoruuden.
On aika luopua on aika nöyrtyä,
on aika tuskan ja jäähyväisten.

Tämä ikuinen kiertokulku,
on aiheena moniin runoihin,
sen taas tähän paperille toistin,
ja kirjoitin.

perjantai 11. kesäkuuta 2010

Tänä yönä

Tänä yönä oksensin hiekkaa, metallia,
sieluni itki,
verisen tuskan ruumiini kitki.
Työ jota teen,
vaikuttaa terveyteen.
Polttava kuume yöllä iski,
pöydällä kasvaa lasien tiski.

Nestettä paljon,
lääkettä nielen,
happo eilen poltti kurkun ja kielen.
Kipua tuskaa,
hengitys koskee,
iho on rikki kirvelee poskee.

Tätäkö tämä elämän työ?
Tuskin tämä edes leiville lyö.
Valvon ja valvon,
ammatinvaihto,
terveys tärkein
minulle on.
Työ tämä on kauheaa,
en tahdo tätä, olla onneton.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto