Minä olen kuin viritetty sähkökitara elon humisevassa ja värisevässä virrassa
Hän teki sielustani levottoman sävelmän ,nyt olen osa iskelmän
Tunnen villejä Vibroja tunnen sisälläni oudon värinän,
maapallon akseleiden tärinän.
Yhä vähemmän tästä elämästä tänään ymmärrän
Kohdata tahtoisin ystävän ,joka on muita enemmän elämää suurempi mies, kukaties.
Kuohuu mieleni kuin aallot kesäöiseen rantaan yli aaltojen sisäinen ääni kitarastani kantaa
Soita sormillasi minä käsissäsi soin villein vibroin salamoin
Värisevät viillot, jotka tunnen sisälläni ovat vain rakkauden tuskaa.© tanninen satu