Katulapsien kuoro

Minun sydämeni LUCIVERI

sulatti laavaksi.

Minä sulin, sisältäni

avohaavaksi.

Sisälläni polttaa,

kirkuu sieluni,

niin kuiva on nieluni.

Jossain on se puoli maailmasta,

jossa ei ymmärretä ihmislasta.

Kirkuu katulapsien kuoro

hoosiannaa, mitenkä me suu

pannan ilman ruokaa,

ilman ravintoa.

Ilman jengisotien rauhaa,

vailla sovintoa.

Anna minun olla,

anna ulvoa yksin kuutamolla.

Milloin illanvarjot kujia

alkaa varjostaman.

Me varaudumme täyteen

jengisotaan. Niin raakaa,

on taistelu ihmislapsien.

Jäljet kyynelten, kuivuu

päälle sodanarpien.

On unohtunut lapsilta

leikit lapsuuden,

kanssa Kenien, ja Barpien.

Minä laulun teen sen

molliin sävellän,

tämän surkean melodian.