Translate

lauantai 31. maaliskuuta 2012

Seireeni


Seireeni runoilee,
kirjaimet viettelee,
lumottu olen.

Ei kukaan muu,
lumotuksi,
sanoistasi seireeni tuu.

Sieluuni sanomasi jää,
huhtikuussa hulluus tarttuu
käteeni mun.
Sinuun vuosi vuodelta
keväällä yhä
uudestaan aina rakastun.

Hannu ja Kerttu pelastui,
noita leivinuuniin paiskattiin.
Piparit palaneet,
rakkauteen rajattomaan
vaihdettiin.

Otavan ornamentit 2



Otavan ornamentit piirrettynä taivaan kirkkauteen,
meteoriittiparvi lentää avaruuteen.
Kaukaisuudenkristallit hyväilevät Venuksen pintaa,
ei se onni kysy koskaan rakkauden hintaa.

Oikuttelevat oinaat kohtaavat maaliskuunyössä,
tuikkivat taivaalla Otavan tähtivyössä.


Mustasukkaisuudenvarjo viime vuonna peitti
kaiken alleen
rakkaudenjumalatar niiasi tänä keväänä
kuninkaalleen.

Kevät sitä on ravistettava ennen käyttöä,
se yllättäen iskee arimpaan paikkaan.
Valo häikäisee pimeän sielun 
luo tunnelman niin raikkaan.

Kesää kohti laukkaa levottomanmieli,
elämä on kuin,
rakkauselokuvankieli.
Adjektiivit jyräävät kaiken alleen, alkaa sanojen
kilpajuoksu. Kohta taas on kesäntuoksu.
Hutikuussa hulluus varttuu,
kun sarvistansa oinaat kiinni
toisiinsa tarttuu.

torstai 29. maaliskuuta 2012

Taikakevät




Taikakevät taikasauvan
pajunvarresta nyt taittaa.
Amorille nuolitarpeet,
lemmenpuusta oinas laittaa.

Osuu nuoli yhtä aikaa,
kahteen kovaan oinaankalloon.
Alkaa aika yhteinen,
sen päätä häntää
tiedä en.

Rakkautta vain


Yön hellimmän sua rakastan,
aamutähti otsalla,
seilaan unessa taivaan rantaa.
Tämä uni, minut kauas kantaa.

Yliaistella kulkee tämä rakkaus,
kun yön tumma huntu
laskeutuu päälle maailman.
Jään yötä vastaanottamaan,
tähän rakkaudensatamaan.

Monta sataa suudelmaa,
ihmisen onneen tarvitaan,
jään kumppaniksi jakamaan
tämän taivaanrannan loppumatkan.

Rintarinnan se me kuljetaan,
kun aika sulkee muistojeni
suuret salvat,
ja lennän täältä
ikuisuuteen,
päälle avaruuden mustankristallin.
Sydämeeni  ikuisuudeksi
sinut talletin,
se merkitty on maailmanaikakirjoihin.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Nainen eikä tyttö enää


Nainen eikä tyttö enää,
näytän nuoruudelle  pitkää nenää.
Tyttö lähti maalta kaupunkiin,
jätti taakseen
lapsuuden,
taikka luuli niin.
Hiuksiaan hyväili tuuli niin,
kun juuret maaseudusta irti
kiskottiin.

Rakkaudesta runo,
sellainen jossa on se
onnellinen loppu.
Tanssi läpi elämän,
koviensa läpi vieri
läpi sävel monen iskelmän.
Soita vielä kerran minulle
vaikka yö on,
valvotaan aamuun asti.
Lemmenvaloja valetaan
kevättalvella niin sujuvasti.

Olen kasvanut sinuun kiinni,
kun tarut unessa lanteisiini.
Jos joskus tätä unesta herään,
niin sinä tunnet minut.
Samaa unta yhdessä niin monesti nähdään,
amor anna viinisi, sinuun nuolen uuden
taas keväällä tähtään.

Silmät teurastetun oinaan,
unessa tyhjyyttään huutaa.
Minulla on lämmin sydän,
se huutaa sinua.
Rakasta minua nyt,
kun kevät on silmiini
loistamaan syttynyt.

Kevään öiset valot loistaa
yllä kaarisillan.
Marjala, se tietää mitä
on rakkaudesta kirjoittaa laulu.
Elämästä enkelin siivillä,
päällä seitsemännen taivaan.
Perhosten tehdessä pesää
kevään uumalle.

Se huuma, sekä into,
kevään hullu huuto
sulavien hankien alta.

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Yön hellimmän


Yön hellimmän taas nähdä saan,
yö kauneimman unen voi joskus
antaa.
Sua rakastan,
sua unistani pois päästä en.
On rakkautesi jäänyt tatuoituna
sieluni pintaan.
Sen omakseni talletin,
liian kalliiseen hintaan.

Yönunen hetken olen onnellinen,
olen kevyt kuin perhonen.
Kaste sä olet myös aamun sen,
mi nousee päivän nousevan
aamuntuuliin.
Jo taivas kirkastuu,
aamunusvat soutaa pois.

Tuon katseen jossain nähnyt olen,
on surusi kaivo pohjaton.
Kerran taas päivä kirkastuu,
hymy huulillesi pujahtaa,
niin kaunis on silloin
jälleen maa.
Kai tuska joskus haihtua voi,
kokonaan silmistämme pois.

Silmiin


Silmiin mua katsoen,
saat tietää totuuden.
Kiellä sinulta koskaan sitä en,
aina suloinen sinä oot.
Olet murtautunut mun
tunteisiin,
sinne jäit sä kiinni.
Sinä lyhdyksi jäit yöni
pimeyteen,
pois sielustani
yö häviää.
Kevään purot
soittaa luomisen
sävelmää.
Kyynelten läpi
en rakkauttasi
löytää koskaan saa.

Sieluni mun soittaa,
yksin viuluaan,
siihen ei yhdy
orkesteri kevään sen.
Joka voisi löytää
meille yhteisen sävelen.

Sielussani elää,
jotain elämää suurempaa.

Painajaisuni




Surun raskaat saappaat
jaloissani alkoi painamaan.
Nyt keinun tuolissani,
niin kuin vanhanainen.
Jäi meiltä kesken
matka rinnakkainen.

Katson sieluuni,
en tunne kasvojain,
mä unissani
juoksin yöhön pimeään.
Tuskissani huusin
hänen nimeään.

En tiedä mistä uni saapui,
miksi minut valitsi.
Antoi painajaisen kasvaa
yöhön,
niin astuin helvettiin
sielussani lumi,sekä jää.

torstai 22. maaliskuuta 2012

Kiitos kaikille syntymäpäiväonnitteluista

Naisissa on kaikenlaista voimaa, joskus painovoimaa, sitten vetovoimaa, voimaa hoitaa perhettä.


Voimaa synnyttää, ja sen jälkeen eri paikoissa alkaa olla maan vetovoimaa.Voimaa on olla sielultaan lapsellinen,hullu, sekä ikinuori. En ole koskaan muori, vaikka rapistuukin ulkokuori :) 

KEVÄT


Missä on se pikkuinen poika,
joka nauravin silmin
taittoi kukkasen niityltä
kesäiseltä.
Missä se pikkuinen tyttö,
joka mansikan maistoi
niityltä metsäiseltä.

Sielussani piilossa,
kaikkien turhien muistojen alla.
Alla arpisten haavojen,
joita sitoa osannut en.
Aika on varttua kasvaa kasvuaan,
aika on kevään,
onnen, sekä lemmenmaan.

Kesää kohti käy keijujen tie,
siivin kostein lento
joskus tuskaisaa lie.
Aika on puhjeta pajun kukkaan,
aika on kasvaa nurmen nukkaan.
Aika on paljon erilaista,
tuoksua mirhamin,
erimaista.

Jotakin tuoksua
tuulen tuomaan,
tuijotan sulavaan
kanavan uomaan.
Kevät keikkuen,
se tulla saa se
lokkien siivillä ratsastaa.

Ikuisuus


Ikuisuus kuin hetki,
päivät kannan sitä taskussani.
sydämeni päällä.
Elän uneksimalla,
tunteettomat eivät tunne,
iloa, surua, ei rakkautta.

Miksi minut saa se kyyneliin,
kun hukun kaikkiin tunteisiin.
Kaipuuni taakkaa,
ei pysty kukaan puolestani
kantamaan.
Elämä se enkeleiltä
siivet murtaa,
kaikki tunteet kerran
ryömii koloistansa.

Elämää ei onnenkerjäläinen kestä,
murheet ryömii aina eilisestä.
Roskalaatikot kotinansa,
katulapsien kuoro
kevättä toivottaa.

Suru




Suru sulkee sydämenisoittorasian,
hävitän se kalleimmankin asian.
Olkapäille kasvaneet on orjantappurat.
Suljen sen onnensammion,
ja kadotan sen toivon kammion.
Sinne tietä enää olemassa ei,
tuuli viimeisenkin leivänmurun
Hannun, sekä Kertun vei.

Noita kaikesta nyt voiton sai,
leivinuuniansa lämmittää,
nyt on torstai.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Lennä levotonmieli


Lennä levotonmieli,
lennä liitäen,
linnun lailla.
Joudu joutuin.
Joutenolo,
se on myrkkyä,
mielen vilkkaan.

Lennä seitsemän
päivän yli,
ylitse seitsemän meren.
Sinne missä
rakkaus kukkii,
hellittelee silmää väreillään
kurjenmiekka.
Pysähdy vasta sinne,
sisälle ilon, sekä onnen.

Orpo olet
tässä maassa,
äiditön, isätön
immenlapsi.
Levoton kaunis harmaahapsi.

Leski


Särjetyistä uudenvuodenlupauksista
täynnä pitkälista.
Tuhlatuista suudelmista,
leijuvista unelmista,
täytetyistä toiveista.

Viisi päivää viikossa,
olen nousukiidossa,
kuudentena kurjuus voittaa
alakulontorveen soittaa.

Unettomanunilaivan,
esille mä yöllä kaivan,
kaapinperukoista jostain,
runoilijan purjelaivan.
Kirjoitan nyt yölle kostain.

Seitsemännen päivänaamu,
kalpea kuin öinen haamu,
hahmottelee itkuvirttä.
Suru hiipii puserostain,
siitä mustasta josta
on kuva kukkarossa.

Lompakossa lauluni miehen,
joka jätti puolitiehen,
matkan meille yhteisen.
Kuoli kesken keski-iän,
ikiuneen nukahti.
Leskeksi minut muutti,
yksinäisien päivien sisään;
sen vielä tähän runooni lisään.

Siellä missä


Siellä missä kulkee koira,
viitoitetun virran viertä.
Siellä satakielet laulaa.
Onnelliset orjantappurat syleilevät
toisiaan. Rauha kruunaa tasapainon
maailman.

Enkeli istuu olkapäälläni,
pääni päällä paistaa täysikuu.
Kesäyössä yksin istun,
runoja ruusuntuoksuisia kirjoittelen.
Tarinoita taianomaisia
paperille taputtelen.
Merkitsen riimien riittävän kulun.

Suomenkieltä vauhtiin piiskaan,
sanoja salaisenmaan saduiksi
sepittelen.
Kalevalan kansan runojenpolkuja
nykyajassa tallaan.
Talvenlopun loiventajaksi,
lohduksi levottoman mielen.

Helähtää heleästi tiuku


Helähtää heleästi tiuku,
kilahtaa kilisevä vaski.
Tule päivä tämä paremmaksi,
viikon alku villaiseksi.
Maanantai mallipäiväksi.

Paremmaksi kuin eilinen,
joka oli tuskanhuuto
peiliin sen,
joka särki palasiksi
onnellisuuden.
Murensi muruiksi onnen
mustaan menneeseen viikkoon.

Viikkoon vihan vainoamaan,
eilen oli meitä kaksi,
nyt tieni autio on.
Arvaamaton yksinäisen kulkea,
taidan tämän runon sydämeeni
sopukoihin piiloon sulkea.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Elin viikon


Elin viikon liian raskaan
kaikkeen turhauduin,
kaikkeen tuskastuin.
Heitin volttia elämän kanssa,
koetin kiirehtiä,
kaikki koetti parastansa.

En pelkää elämää rauhallista,
mutta lennän ajan kanssa,
vauhdissa joskus kompuroin.
Arvet mieleeni sain,
kun konttasin
laitapuolella elämän.

Miksi joskus täällä
kiirehditään,
tahon tietää siihen syyn.
Katson elämän peiliin
pirstaleisiin,
särkyneisiin kuviin elämän.

Rakastan sinua silloinkin,
kun kaikki muut ovat menneet.
Sitä sinä et huomaa kai koskaan,
ajatukseni hukutat kevään loskaan.
Silmäni sammuneet on,
niistä poistui loiste kuutamon.

En ole koskaan vähään tyytyväinen,
jouduin liian paljon maksamaan.
Liian kauas jaksamaan.
Pieni ele vaatimaton,
itsepäinen, voi murtaa ehkä
tunteet kovin turtuneet.

Keväänhuilu


Keväänhuilu soi kuin,
ääni itsepäinen,
se mielessäni väristää.
Yksinäisyys sydänalaa kaivaa
tikarilla, elämä se juuri löysin.
Se lensi ohitseni ,
kevät jälleen saapui, tylsä oon.
Ulvon viimeiseen kuutamoon.
Kuuhulluus se iski,
laittoi nukkumisen palasiksi.
Unet häilyväiset, pääni sisällä vain
muistot säilyväiset.

Kuun ulapalla lemmenlaiva
öisin seilaan,
kuutamo vain uniani sekavia peilaa.

Valo iski moukarilla
suoraan sydämeen,
elämä sitä se on.
Aamuun herään taas,
riimit rikkoo ajatukseni,
minne kaikki se järki meni.

Tein Takataskussa laulun,
sen lautasliinalle taituroin.
Viereeni istu mies,
joka kanssani tarinoi,
hän olutta kuohuvaa
samalla, siemaili, joi.

Kevätpurojen kohinan,
siihen lauluuni ankkuroin.
Miehenkö tähden,
mä itken, ja lähden.
Miehenkö nähden,
mä kirjoitan laulun,
tai maalaan sen taulun.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Kevät kulkee yli Marjalan


Kevät kulkee yli Marjalan,
jotakin ehkä oivallan.
Valot öiset sillankaarien,
paistaa ikkunaani hyväillen.

Yksinäisyys, ystävyys ,
siihen vielä kärsivällisyys.
Kuiskaa kevät-tuulet,,
sua kaipaan yhä rakastan.

Kanava katsoo kaivaten,
kesään matkaa vielä on,
öisin kuuluu kuiske kuutamon.
Se valvottaa, täysikuu kirkkaana
mollottaa.

Äänet yön kuuluu kuiskaten,
puissa rannan aution.
Maaliskuu sytytän keväälle
suuren lyhdyn.
Sitten odottamaan
kesää ryhdyn.

Keväällä


Keväällä taivaalla liikkuvat pilvet,
leijun unelmissa niiden mukana.
Aurinko on vielä poissa,
nukkuva päivä.
Olen kevyt kuin leijuva höyhen
leijun ilmassa.
Sinun täytyy minun luokseni tulla,
sinä jäit minun sieluuni asumaan.

Päivät nää on tyhjää,jos sä et enää
sydämeni värinää nää.
Voi tätä ikävää, kun aamuun
yö hiipii taas.
Ikävä hiipii aamusta voimaa
ponnistaa.
Miksi tapasinkaan sinut,
silloin aikoinaan.
Sitä ikävöin vieläkin,
rakkautta kuumaa,
saat minun hehkumaan.

Silmissäni kipinöi,
ikävä jo kaiken söi.
Hulluutta kuumaa,
peräänny en yhtään tuumaa.
Rajuilmaa hautoo maaliskuinen
maa, sielussani lyö
tuhat salamaan.

Kevät tulvii,
yli kellarin.
Varpaat taas mä
kastelin.

perjantai 16. maaliskuuta 2012

Kelmeä kevät


Mä aistin joskus öisin paholaisen läsnäolon
Se on olemassa, tuntuu aidolta pelätä
yksin öisin pimeässä.
Valot huoneeseeni silloin sytytän,
ne seinille luo varjon kelmeän.

Taas sataa räntää, en kiinni
laulunriimistä nyt saa,
sen pitäisi ajatuksia herättää,
sisältä ihmisten jotenkin koskettaa.

Mä kuulen kuinka oksat kevättuulessa heiluu,
ikkunaruutuun joku puu koskettaa, taipuu.
Koitan huutaa ,mutta yhtään ääntä ei päästä
ulos tämä mun suu.
Mun pää on kova umpiluuta,
ja kuuhullut öisin vain ulvoo täysikuuta.

Kohta pääsiäinen saapuu lentää saan,
allani vaan lunta sulavaa,
helmat heiluu, allani on noidanluuta.

Kaikki pelko, sekä tuska kurkkuun tukehtuu.
Järki käskee huutamaa, mutta mieli pistää kirjoittamaan
tarinaa. Se kevät puukoniskuin kylkeeni lyö,
valo satuttaa.
On löydettävä jostakin
toteutuvien unelmienmaa.

Kuin hiipuva hiillos


Kuin hiipuva hiillos,
odotan vain liekkiin puhaltajaa.
Aikuinen on nainen tässä
elämässä rämpimässä,
Oikeat tunteet kuole ei,
vaikka elämä erilleen
meidät veis.
Huominen se sytyttää
tunteeni aina uudelleen.

Jos vielä kevätpuro
jossakin vapaana solisee,
niin näytä minulle auringon maa.
Vain unelmissani saan sinua
rakastaa.
On myrsky vesilasiin taas
syntynyt, hiljaisuus yllä
myrskypilvien.
Sen tuskan kestän vaieten.
Aamuun valkenevaan,
ylös nousen uudestaan.

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Viikko


Päivä laskee maille yön,
yöntähti on silmiini syttynyt.
Silmissäni jano palaa sen,
suuren onnettoman rakkauden.
Elämä on lyhyt,
mutta kidutus on liikaa jatkunut.

Aamu saapuu taas uudelleen.
Ei päätä,
ei häntää, taas sataa valkeata
räntää. Kuin uitettu koira
ulvon öisin kevätkuutamoon.
Aatamin kylkiluusta pieni
pala tässä maailmassa,
mä oon.

Ei tullut minusta valmiimpaa,
vain suruhunnun hiuksiinsa
saa äitimaa.
Keskiviikko vie askelista
pois keveyden,
loppuviikkoon taas
varpaillani astelen.
Torstai anna meille toivo uus,
perjantai tuo tänne pelottomuus.

Lauantai nyt mieleni haavat
laastaroi, sunnuntai se
urkuparvelta keväänhymni uusi soi.

maanantai 12. maaliskuuta 2012

Laulu rakkauden


Olet laulu sä rakkauden,
hiustesi hohto,
värillään voittaa loisteen auringon.
Käy kerallani aamuun nousevaan,
sua tarvitsen.
Sua tarvitsen niin,
sinun katseesi saa minut
aivan pyörryksiin.
Olet mulle maailmani,
sinuun turvaan niin,
näet sieluni syvyyksiin.

Turhaan yritän sut työntää pois,
koska se tuskaa mulle
aina ois.
Mä minkä sille voin,
jotain kummallista sinussa on.
Kummallista vetovoimaa,
mitä tälle tunteelleni teen.

Joki on jäässä,
mä olen kovaa kristallia,
silti hajalla sisältä oon.
Jokainen yö, jokainen päivä
sinulla minua kiduttaa.

Ikävä laskee harteilleni
surullisenhunnun,
et palaa enää koskaan
Sä et kuule huutoani
tuuleen,
ulvontaani kuutamoon.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Minä etsin rakkautta


Minä etsin rakkautta
laitan kädet ristiin ,
hetken rukoilen.
Ja osun siihen muistoon,
Wild-Willie esiintyi Elinalla elokuussa.
Jolloin sinut kohtasin.

Mielessäni läpi kaupungin
kuljen kanssasi niin kuin
silloinkin.
Puiston puiden varjot
varjostivat meitä,
silloin sua rakastin.

Vaikka ei tästä elämästä
tullut tämän kauniimpaa
Jäi siitä niin paljon
puuttumaan.
Rakkautta sitä koskaan
keneltäkään en saa,
yksinäinen sydän unelmissani
ratsastaa.

Muistan miten hehkuit
kun sua katselin,
silmin ruskein palvovin.

Aamuöisen torin laita
,sinun punainen t-paita.
Kaupunki nukkui koiranunta
, valvoimme minä,
sekä sinä, että luomakunta.
Rakkaudesta suudeltiin,
se taisi olla unta niin.

Sitä toivoo


Sitä toivoo joskus että,
kun taivaalta sataa kaatamalla vettä.
Tulisi joku mies,
ja korjaisi minut pois.
Olen yksinäisyyden alttarille
kaiken antanut.
Toivon joskus,
ettei huomista kestettävänä
enää ois.

Niin raskas on taakka
yksinäisen naisen hartioillaan
kantaa päivään seuraavaan.
Illoin kaipaavan katseeni
luon taivaan rantaan,
sen purppuraan.

lauantai 10. maaliskuuta 2012

On satakielet vaienneet


On satakielet vaienneet,
yhä silti sielussani matkaa teet.
Minun ruumiissani asuu pahanoita,
se kirjoittelee öisin tarinoita.
Yöllä lennän luudallani,
pitkin utuisia soita.
Sieluni noita,
ei silti uskoani voita.

Olen koittanut räpiköidä
hankien läpi niin kuin muinakin
talvina. Vielä sentään vajonnut
en ole. Olen nähnyt sieluni
muuttuu, kuva peilissäni mustuu.
Sieluni on ikuisen rakkauden vanki.
En ymmärrä tarkoitusta,
mikä on kaiken syy.
Rinnalleni aikojen alussa
luikerteli Eevan katala kyy.

Hän


Mä näin jo kaukaa ,
kun hän saapui halki ihmismeren.
Tunsin punastuvani,
ja verenkuohun.
Hänellä oli silmissään elämän jano,
jano kiihkon, ja tuskan sen,
kun kulkee läpi pettymysten.

Mies tumma, karkeapiirteinen,
hän tatuoinut kuvansa on minun sydämeen.
Elämä on niin lyhyt,
sielusi on sieluani minun vuosisatojen ajan etsinyt.
Lauantai aamu ymmärtää aina kaiken,
tältäkö se tuntuu,
ennen kuin myötätuuli purjeisiin tarttuu.
Huomaan kuinka murheet ne yönjälkeen
heikkenee.

Mä unelmista linnan teen,
se minut vangitsee.
Sisälle sen piilotan surullisen sydämen.
Silmät suljen, katsoa en saata, kun
huomiseen valoa ei näy.

Heikko on sydämeni, rakkaudenorja,
varteni naisen, notkea, norja.
Hiukseni kevät-tuulessa leijuu,
tahtoisin olla onnellinen.

perjantai 9. maaliskuuta 2012

Minä olen kaino


Minä olen kaino,
sydämessäni rakkauden noitavaimo.
En löytänyt perille asti,
kuljin kyllä varovasti.
Jonnekin vain hukkasin,
tien rakkauteen.

Tieltä eksyin,
horjuvat askeleeni,
sain pahan arven sydämeeni.
Ei yhdessä,
ei erikseen,
en tilaa sydämeeni muille tee.
Jään orpona vain pihaan katsomaan,
kun tuuli liikkuu hiuksissaan.
Rautainen on raskastie, joka
unelmista kauas pois vie.

Rakkautta


Miksi sieluni on ikuisen rakkauden vanki.
Olen nähnyt, kun rakkaus, kiduttaa,
arvet viiltävät sieluuni puuduttaa.
Rakkaudessa vaanii se pohjaton ansa,
juoksen, ei auta, jo siihen vajonnut oon.
Kuiskasit kulta,
päälleni lensi metri unelmaa,
unta.

Tämä laulu on sanoista tehty,
viritetty villeistä lauseista
, seireenien laulusta sävelmän
siihen saan.
Jokainen päivä minua kiduttaa,
rakkaus se on pohjaton ansa.
Tuskaa raastaa, viiltää,
rakkaus se vaatii osaa omaansa.

Lohdun ,lohdun




Lohdun, lohdun, löysin
hetkiseksi rauhan sataman.
Meri takanani vaahtopäitä täynnä on,
ulappa myrskyinen, elo lohduton.
Lohdun, lohdun äitimaan
rauhankohdun.
Sinne hetkeksi piiloutua saan,
kunnes purteni seilaa myrskyyn
uuteen puhkeavaan.

Perjantai peiton heittää pettymysten ylle,
sydän rauhaton rinnassani lyö,
olen valmiina äitimaan lohduttavalle syleilylle.

keskiviikko 7. maaliskuuta 2012

Ikävä


Ikävä laskee päälleni suruhunnun.
Kevät huutaa hulluna,
lumi sulaa, aurinkoiset hanget
ne häikäisevät.
Nyt on kevät.

Kaksi ihmistä toisista irrallaan.
en halua enää kirjoittaa,
surullisia unia.
Luulin että voisin saada
nämä tunteet loppumaan,
se ei taida onnistua kai koskaan.

Jos jaksaisinkin uskoa,
että unohdan sinut huomenna.
Joku sinussa pitää minua
lujasti otteessaan.

Katson ulos elämää


  Katson ulos elämää,
  mua kyynelsilmin tässä elämässä
  älä koskaan nää.
  Sun vaikea on tätä ymmärtää,
  kun sydämeni vierelläsi
  kiertää samaa ympyrää.

 Olet vuodenkierto sydämeni mun,
 keväisin taas sinuun hulluna
 uudestaan rakastun.
 Olet, aamu, päivä, ilta,
 joka vuoden kuu.
 Olet aurinko, sen lämpö,
 olet varjo joka taakseni laskeutuu.

tiistai 6. maaliskuuta 2012

Hyvän mielen haaste


Hyvän mielen haaste

Leena Kärras lähetti Hyvän mielen haasteen. 


Tarkoitus olisi luetella satunnaisessa järjestyksessä 10 hyvää mieltä tuottavaa asiaa ja jatkaa haastetta viiteen blogiin.


Tässäpä siis minun kymmen hyvän mielentuojaani:

1)Lapseni

2)Ystäväni

3)Kirjoittaminen

4)Uskonto

5)Herneen kommentit blogissani :)


6)Vihainen rekkamies

7)Liikunta

8)Facebook


9)Valokuvauksen harrastaminen

10)MLL-toiminta

Marjalan yö




Talot nukkuvat kaihtimet silmillään,
pölyiset pihat,
ne öisin hengähtää.
Pulut piiloutuvat
savupiippuihin nukkumaan.
Yö saapunut on pieneen Marjalaan.

Usva epää yön yllä,
taivaankaari yön syleilyllä.
Kanavan reunalla penkit tyhjillään,
niissä en yhtään istujaa nää,
kun piipahdan yökävelyllä.

Turhuus




Kaikki se turhuus,
joka sisälläni sydäntäni syö.
Kaikki se kaipuu,
onnellisuutta estävä
kiristävä vyö.
Aamun ajatuksia tässä,
paperille olen lisäämässä.
Äitimaa varpailleni ei
tallata saa,
isän käsiin alistun.

Surun raskaat saappaat,
jalkoihini kiinni kasvaa.
Liian paljon suru painaa,
kaikki onni on vain lainaa.

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Muistojen arkku


Olen sulkenut muistojeni arkun,
tänään avaan sen hetkeksi uudestaan.
Minut vangitsit kuin yöperhon,
päivällä siipeni ei kantaa saa.
Olen päivisin valosta sokea,
lennän kokoajan päin suljettua ikkunaa.

Illan pimeys vasta vapauden tuo,
lennän yön tuuliin,
silloin sua loputtomasti ikävöin.
Yö perhosen syliinsä sulkee,
joka on jäänyt vangiksi valoisan maan.

lauantai 3. maaliskuuta 2012

VIELÄ VIRTAA,

Herätä minut hellästi,
herätä hiljaa hyväillen,
herkimmät aistini huumaten;
päivääni tuo sieluni kannel.

Viritä seireenin säveleen,
anna äänen sen kauniina kaikua Luojamme luo.

VIELÄ VIRTAA,
vielä virtaa,
suonissani mahla elämän,
vielä maistan huuliltasi
nektariinin sen.
Yksin siitä teen laululleni
uuden sävelen.

Vielä syttyy tähdet silmiini mun,
kun sinuun katson,
niin mä punastun.

Kevääntuloon rakentuvat
kaaret elämän.
Nyt elän täysillä elämääni,
sua rakastan.

Kevätruno


Katso minua, tuijota
hullun lailla,
silloin tunnet minut
toisessakin elämässä.
Kirsikankukat Japanin,
ne unessani
hiuksiisi piilotin.

Piilotin rakkauden rajoittamattoman
sydämen,
ne sieluusi kiinnitin kuiskaten.
Olet ilma jota hengitän,
olet sielu elämän.
Silloin valonhehku valloittaa,
kun oinaidenkuningatar
miestänsä kumartaa.
Öisin loistaa taivaalla hopeinen kuu,
yöntähtikin keväällä rakastuu.

perjantai 2. maaliskuuta 2012

Tervetuloa maaliskuu


Minussa on valo,
minussa on pimeys.
Minulla on sitkeä mieli,
joka unelmia syö.
Talvi tuli jäisenä,
routa rakensi sillan yli
kuuman helvetin.

Saapui viimein kevään kaiku,
alkoi jälleen maaliskuu.
Kevät kutsuu ihmislasta,
unohdukseen joutumasta.
Kohta on oinaan aika
tulla, kunhan kalat
uivat pois.
Tähtitaivas kutsuu tuolla,
astrologian kierron puolla.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto