Mun
aivoihini murtaudutaan
joka yö. Se
kirjoittaminen
on täysi
työ, mitä sieltä
ulos
öisin haluaa.
Kirjoitan,
tätä mantraa
jatkuvaa.
Sinua
illalla ajattelin,
kun
tunniksi nukahdin.
Se oli
suuri erehdys,
viimehetken
hairahdus,
kun en
halunnut
sinun
kanssasi silloin
viestittää.
Yöuneni
hävitin, nyt
hiuksiani
haron, niitä
halkaisen.
Kaivan
silmästänikin
pois
malkan sen, mikä
siellä
kaihertaa.
Aivoistani
en vain
voi sitä
ajatustenkehää
sinusta
poistaa.
Se
kokoajan samaa kaavaa,
kiertää, hiertää,
samaa kaavaa toistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti