Melodia

Sisälläni aavistus uudesta

laulusta pienestä, tai suuresta.

Minä sisältäni kaivan aiheen

tärisevän, tunnen ulos lipuvan

nyt kiihkon värisevän.

Nostan sormet näppäimille

pianon, saan aikaan sävelen

niin kovin vienon.

Nyt se syntyy melodia,

sormet lipuu niin kuin joutsen skaalan

yli. Sisälläni kiihko kasvaa

soittaa vielä, kiihko löytää

syvin onnen syli.

Nyt on tauko, sitten

soitan ihan hiljaa.

Liikkein keinuvin,

kuin tuuli leuto

hyväilisi viljaa.

Annan voiman nousta

vähitellen, äänen

virrata ulos, sisään

niin kuin ohimennen.

Sitten sinut muistan kesken

pianon soiton,

syntyy ääni hellä

niin kuin lämpö aamunkoiton.

Nousee sisälleni tunne kovin

syvä, kasvaa äänenvoima

sekä lämminmielikuva.

Jotain soittooni kaivan

kaunista eilisestä,

ei niitä kauniita muistoja

voi aika pois pestä.

Minä mieleen saan sinut

niin kuin silloin,

lämmön auringon,

ja kajot illoin.

Miten kävelit, miten istuit,

miten harvoin mistään

tulistuit.

Kerran kolmannen, kun

soitan samaa skaalaa,

säteet muistojeni ne

kauniiksi tämän melodian

maalaa.