Laulu vanhanaikainen

Laulun sinulle laulun,

laulun vanhanaikaisen,

jossa kauniit muistot

esiin kaivautuvat,

alta sen kaiken pölyn,

sekä ajan patinan.

Minä vielä muistan sen,

kuinka sinä olit nuorena jo

niin vanhanaikainen.

Laula sinäkin minulle joku

laulu niin vanhanaikainen.

Voimme yhtyä yhdessä

kuoroon, jossa aika

auringonlaskutkin patinoi.

Sielussani menneet vuodet

kirkkaina duurissa, mollissa

vuoronperään soi.

Niin minä laulan,

laulan niin kuin parinsa

menettänyt laulujoutsen.

Ukkini mielessäni viuluansa soittaa.

Kevyesti vie hän kielien yli sen

viulun jousen.

Mummoni banjoon tarttuu hän,

saa siitä aikaan hilpeän sävelmän.

Muistoja mieleeni aika taas

miten tuokaa.

Vanhoista muistoista

minun sieluni saa

sitä ravitsevaa, iloista,

ruokaa.

Laulun sinulle laulun,

laulun vanhanaikaisen,

jossa kauniit muistot

esiin kaivautuvat,

alta sen kaiken pölyn,

sekä ajan patinan.