Joulun odotus

Näistä aineista rakennan joulun,
tonttutohinoista Marjalan koulun
joulunodotus voikin alkaa,
lapsoset leikkiin nostavat jalkaa.

Kuusipajassa ohjasin minä,
sisko siivillä enkelinä.

Mummo puurosta mantelin
maistoi, Tiina piparin suuren paistoi.
Katri pikkujoulun koristeli varmaan.
Koulu 10 vuotta tänään nyt täyttää,
aurinkoiset kuoro ensin ääntään käyttää.

Marjakka puheen pitää ääntään käyttää,
tältä joulukuun alku näyttää.

Elävältä haudattu

Elävän leski, elävä muumio
haudattu rakkaus,
sammutettu hehkuva liekki ,
ja huuma.

Helvetti palaa,
tuska on kuuma,
huutoa täynnä
avoimet haudat.
Naulattu sielun ikkunoihin
laudat.

Pahuus on polttanut rakkauden alta
apua huudan nyt Jumalalta.

Käteni ristin, jälleen kerran
taivasta kohden polvistun
nöyrryn käsiin Herran.

Tuonelan portti voisi apua antaa,
Jeesus vain tuskaani apuna kantaa.

Itkumuuri

Itkumuurin rakennan,
alle suuren pihlajan.
Punaisena marjat sen,
piilottaa joka kyyneleen.

Joskus on itkumuuri,
aivan liian suuri.
Runosuoni silloin hukkuu,
runoilijan sielu vain nukkuu.

Rakasta kärsi ja unhoita,
rakkautta ei mikään voita,
kohta kukkii kurjenmiekka,
lentää suuhun lentohiekka.

Unelmien ilmalaivan,
ehkä silloin esiin kaivan,
purppurainen pilven suu
taivaalle kulkeutuu,
muodostaa suuren sydämen
rakkaudesta Jeesuksen.

Leski

En vielä tahtoisi yksin olla,
kanssasi tahtoisin kävellä kuutamolla.
Leski ja yksin,
ei ketään sylityksin.

Suru on vallan surmaava miekka,
kyyneliin kastui kuiva hiekka.

Itken itkua lohduttoman,
tahtoisin joskus surusta loman.
Tahtoisin miehen ikioman.

Arkku on auki,
jään alla hauki,
arkkuun tahtoisin nyt tai huomenna,
ole hyvä ,ja tuska tämä suomenna

Viimeinen tuomio

Viimeinen tuomio,
poissa muusta huomio.
Roviolle noitanainen,
joutuu sekä uskovainen,
sama siinä mitä mieltä
pahuus puhuu samaa kieltä.

Ulkokultaisuus vallan saa
kansa pilkkaa Jumalaa.
Enkelini kultasiipi mustan saasteen
läpi hiipi,
mustana ja uuvuksissa
tänään Tampereella rakennuksissa.
Kaikkia ei voi pelastaa

Helsingissä silta romahtaa.
Uutiset taas mieleen jäivät,
lastenkodin adressiin minä
nimen kirjoitin.

Eksynyt

Minä pimeyteen kerran eksyin, katosin.
Kaiken maailman sisälleni patosin.
Tuska poltti pintaa,
ja maksoin kovaa hintaa
kolhuista maailman.

Nyt kannan synnin taakkaa,
ja ruokin kirkon naakkaa
etsiessä oikealle polulle takaisin.
Jos usko toivo jossain
käsikkäin sovussa kulkevat,
niin suljen unelmistani pois
ajatukset eksyneet julkeat.

Pois heittäkäämme ulkokultaisuus,
ja sydämiimme istuttakaamme
lähimmäisen rakkaus.

Lunta

Valtakunta täynnä lunta.
Pesässänsä karhut saavat
nukkuessaan säärihaavat.

Eduskunta kohta nukkuu,
torkkupeittoihinsa hukkuu,
unet ovat pahanlaiset,
heitä vaivaa painajaiset.

Rahaa puuttuu sieltä,
täältä,välttyä ei voi pakkas-säältä.
Roskalaatikoissaan lämmittelee kansa.
Vuokrat nousee;
pitenee vain leipäjonot.
Kirpparilta ostin monot;
Näin vältän leipäjonot.

Suru

Suru puserossa,
siinä mustassa pitkähihaisessa, jossa
otan vastaan hautajaiset.
Lauantaina taas lapioidaan
arkulle multaa,
haudataan ystävä,
jonka sydän oli kultaa.

Kaipaamaan jäävät vaimo
ja lapsi,
tunnen oloni kamalaksi.
Suru ei poistu enää kai koskaan,
hukkaan päiväni kyyneliin,
tuska ei haihdu ,
päivä ei vaihdu.
Samaan päivään surulliseen,
herään aina vain yhä uudelleen.

Joulu lähenee

Kun satuttaa haluaa,
kyy kielen kärjen teroittaa,
ja kaikki viisaus katoaa.
Se pahuus koskee pistäen,
kuin kyyn myrkyn leviäminen.

Taivaastansa Jumala,
on kansansa nyt valvoja,
käy kansa nöyrä hiljainen
luo sanan valtaistuimen.

Rukoillen nyt kansa käy,
homous ei päälle näy.
Takaa pilviverhojen,
nyt Tommy meille vilkuttaa,
runon sointi kilkuttaa
kulkusissa joulun soinnut saa.

Saapuu joulu maallinen,
nyt seimelle toivon Jeesuksen,
lahjavuoren alle en jää,
sataa lunta pyryttää.
Silmäni mä maahan luon
ja rukouksen ilmaan suon.
Joulurauhaa toivon vaan,
ja terveyttä maailmaan.

Asunnoton

Pimenee

Kohta pimenee, iltaan himmenee.
Keli viilenee,
kansaa palelee,
mi nukkuu taivasalla.

Eduskunnassaan torkkupeitoistaan,
nyt täysin nautitaan.
Sanomalehteen kääriydyn,
kun roskalaatikkoon ahtaudun
taas öisin nukkumaan.

Vaan tähdet taivaalla, voi hetken tuikkia
on asunnoton viluinen ja Karpokin
telkarissa näytti meille sen.

Rakkaus

Sydämeen kerran iskeytyi miekka,
vereen vieressä värjäytyi hiekka.
Reikää sydämessä aina kannan,
tuskan sieluni vallata annan.

Rakkaus satuttaa aina liikaa,
se ei ole mitään valioliikaa.
Tuskaa vain syvällä aina kannan,
hymyn huulilla näkyä väkisin annan.

Rakkaus on rankkaa,
suru on vankkaa,
en tätä enää enempää tankkaa.

Kohti isänpäivää

Menetyksiä menetyksien perään,
aamuyöllä itkuuni herään.
Poistumassa nuori sukupolvi ennen aikojaan,
syöpä salaa tekee tuhotaikojaan.

Itkumuurin kyyneleistä rakennan,
taas päivän eteenpäin pakerran.
Isänpäivä kakku leivotaan,
ja päivä jatkaa kulkuaan.

Poistuuko joskus suru suuri
vai korkeuttako kasvaa itkumuuri ?

Kohti isänpäivää

Menetyksiä menetyksien perään,
aamuyöllä itkuuni herään.
Poistumassa nuori sukupolvi ennen aikojaan,
syöpä salaa tekee tuhotaikojaan.

Itkumuurin kyyneleistä rakennan,
taas päivän eteenpäin pakerran.
Isänpäivä kakku leivotaan,
ja päivä jatkaa kulkuaan.

Poistuuko joskus suru suuri
vai korkeuttako kasvaa itkumuuri ?

Suru

Naisen silmin, miehen korvin,
hetken vielä täällä lorvin.
Yksin istun koko illan
valon luona kaarisillan.

Teroittelen sanan miekkaa,
jäätikölle paiskon hiekkaa.
Menetetty onnen hetki,
vanhuuteen vain käy taas retki.

Loppunut on onnen aika,
poissa lumo , ja kaikki taika.
Sydän rikki sirpaleina,
usko toivo riekaleina.

Rikkinäinen mieli

Sielu on rikki,
ilo on poissa,
tuska vaan viihtyy karkeloissa.

Ei lohtua mistään,
pala on poistettu unelmistaan.

Ystävä poissa, tyhjyys jäi.
Enkelin kanssa käsikkäin.

Maailman hautajaiset

Sofia soutaen kanavaa käy,
ei miestä Sofian missään näy.
Arkku on naulattu,
kansi on kiinni.
Kirkossa juotiin ehtoollisviini.
Suruhunnussa Sofia,
jälleen käy,
eilisen muistot vain vierellään
joutsenet viimeiset lentivät etelään
Vain muistot siiville nousevat lentämään.
Vuodet on vierineet painollaan,
nainen on painunut kumaraan
usko on säilynyt Jumalaan.

Kaikki on mennyt, kaikki on poissa,
kalat on kuolleet kuivissa joissa.
Maailma viimeistä tuomiotaan odottaa,
kunnes kaiken elämän kadottaa.

Miinan peltiset lehmät

Jos lehmät lentäisivät,
ne kaukomaille entäisivät.
Ajasta Helsingin Miinan lehmät vain mieleen jäivät,
on takana nekin metelin päivät.

Keravan kauniit rypsipellot,
kilkattavat lehmänkellot;
vainioilla vaienneet.
Aittapolut kiinni kasvaneet,
leipä on kapea kuivanlainen.
Kumaraan painunut navettanainen,

Eu määrää siellä ja täällä,
korvat merkitty hyvällä säällä.
Lehmä on lehmä,
ja nainen on nainen.
Loukkaus lehmälle on
kauheanlainen,
naista kun lehmäksi nimitetään.
Islamin naiset kivitetään;
syntien tähden.

Nyt lopetan tämän runoilun,
toisaalle lähden.

Sanaton aamu

Sanaton aamu sateen yllä,
maailmalle vastaan viimein kyllä.
Enää ei tänne kesä yllä,
pakkanen vaanii syleilyllä.

Marraskuun aikaa,
joulun hiipivää taikaa.
Metsissä kohta raikaa,
ja kaikaa.
Routa valtaa maan,
luo pohjan talveen saapuvaan.

Hauta on kaivettu,
seppele ostettu,
syövälle tuskin mitään kostettu.
Ystävä lähti,
tyhjeni koti,
otetaan muistolle kuuma toti.

Jyrkkää

Jyrkkääkin jyrkempi Juurakon Hulda
katselee maailmaa rappusilta.
Paketoitu pellot avaranlaiset,
vapaita kahleista uudenajan naiset.
Sohvi ja Sofia sanoja laukoo,
siinä naiset suutansa aukoo.

Maailma on siirretty sähköiseen aikaan,
luotamme enää virtuaalitaikaan.
Sanoja lauon yksi tai kaksi,
sitten muutun sanattomaksi.

Aika on aivan uudenlaisen itkuvirren,
unohdettu taika Juurakon hirren.
Laki ja nainen, arkiset hetket
aloitamme nousevan päivän retket.

Hiljaisuus

Minä hiljaisuudesta maan
voimaa saan.
Kiireeseen, meluun
usein tukehdun.
Ei aivoilla ajattelemisen tuskaa,
puolikuollut ihminen,
viimein tajusin sen.
Kirjoittaa jos voisin,
niin ilmoille soisin,
ajatukset avarat.
On aivan turhaa monet maalliset tavarat.

Runoilijan ruukku sisälläni,
täynnä sekalaisia sanoja,
vailla oikeaa paikkaa.

Hiljaisuus; ja suuri tuska,
vailla uutta ajatusta.
Menetetty ystävä
matkalla toiseen maailmaan,
kivuttomaan parempaan.

Syöpä niittää suurta viljaa,
vaikenen ja olen hiljaa.

Marraskuun aamu

Kadonnut sukka, ja takussa tukka.
Kuihtunut syksyn viimeinenkin kukka.
Hiljeni talo, ja sydämen palo,
kouluun lähti porukka.
Marraskuun aamu,
ja halloween haamu takana selän,
ehkä vielä hetkisen elän.

Auto on rikki, ja selässä tikki.
Soita röngteniin aika,
ja unohda viimeinkin lumo ,ja taika.

Kirjoitin lauseen, ja kirjoitin kaksi
marraskuu tulkoon lokakuuta paremmaksi.