Translate

perjantai 6. joulukuuta 2019

SUOMINEIDOLLE


Minulla on laulava sydän,
se useimmin kaihosta,
surusta laulaa. Joskus rakkaudesta,
ääni huutaa täyttä kaulaa.
Sydän musiikkia, runoja
tulvillansa, se on minun
ja hänen maailmansa,
joka kädestäni uskaltaa
tarttua.
Nyt on aika kunnioittaa,
Suomea, ja itsenäisyyttä sen.
Itsepäisyyttä kunnioittaa taistelijoiden.

Suomineidon helmoihin,
nyt laulan aidon kaipauksen.
Laulan niille, rohkeille
ihmisille, jotka niin paljosta
joutuivat kerran luopumaan.
Emme me pysty sitä ymmärtämään,
kuinka paljon me heiltä
saimme. Saimme tulevaisuuden
erilaisen.

Helliin käsiin suljen muistot
raskaat Suomen kansan.
Peittelen pehmeimpiin
lämpimiin peittoihin,
lohduttaviin lakaniin.

© satu tanninen

sunnuntai 10. marraskuuta 2019

Kuuleeko kapteeni


Ilta on jo myöhäinen,
minä matkassa siskojen
kuljen tiellä yön varjojen,
yön tummuessa kumartamaan.
Katulamppujen suudellessa
maanpintaa , valokeilojen
leikatessa tietä yksinäisten.
Tänään minä en laula,
olen hiljaa,
istun puistossa yksinäisten.

Joukossa itsepäisten hahmojen,
haaksirikkoisten satamassa
on lunta puistonpenkeillä.
Minä kylmästä väristen,
on poissa minun suojelusenkelini,
se lensi kapakan ikkunaan.

Siipensä taittoi matkallaan,
minä joukossa taas laulan,
joku toinen lauantai.
Tänään olen hiljaa,
niin vaikenen, joukossa
yksinäisten.

Kotiin puistosta kävelen, suljen silmäni,
uneen hiljenen.
Yöni onko se surullinen,
kulkeeko hän saatossa
enkelten. Isääni muistelen,
isänpäivää päin,
kuljen unessani eteenpäin.

torstai 19. syyskuuta 2019

Olen maailman nainen


Olen maailman maatuska
englannin siveä kalpea leidi.
Minussa on Monalisaa, madonnaa,
katuhuoran irstasta saastunutta verta.
Houkuttelevaa reittä pulleaa nännipihaa,
suomineidon sileää joutsenkaulaa.
Kannan kurkussani lumoavaa
ääntä, jolla Seireenit laulaa.
Egyptin Kleopatran salaista lumoa
Japanin pyöreää painivaa sumoa.
Olen mailman naisten sirkuspeili,
Karjalan kunniden simpsakka heili.
Sisäinen Tanjuska ripaskaa tanssii
hempeä kaihomieli Wiener valssii.
Minussa on luostareiden nunnien
lempeä taistelu kehon puhtauden tiellä.
Jätettyjen morsianten kyynelten meri
jota kukaan ei koskaan jaksa niellä.

Geenesäni on Suomen
metsän pihka ja koivun mahla,
tunturien tuulet ja valkoisen peuran
jalkojen juoksu. Suomen soiden, hillojen,
mättäiden, suopursun tuoksu.
Jalkojeni jäljillä kaikuu satakielen laulu
sekä vuoripuron juoksu.
Minussa elää yhä Karjalan itkijänaisten
surkea valittava kaipuu, ja kyynelten
tahtiin varteni pikkuhiljaa kumaraan taipuu.

lauantai 31. elokuuta 2019

Unelmissani


Ehkä unelmissani sinua
enemmän lemmin, unen toiseen
vaihtuessa hetken verran emmin.
Silloin, jos olisi minulla voimat Simpsonin,
niin hiuksiin vahvoihin sinut kietoisin.
Sanoisin täysin sydämin sinua lemmin.
Et karkuun voisi minun lempeäni juosta,
olisin sinulle kahlitseva loitsun noita.

Rakkauteni olisi paino kutsuva
suonhengen taiankutsu suosta.
Niin mättäältä mättäälle tanssivat

Ilmattaret kesäyön immet, 
ja usvan hunnut
päällensä vetävät maat, mättäät sekä rimmet.

Kalevalan kansan nainen Marjatta,
syksyisin mättäät sadollansa koristaa.
Niin myöskin hillakruunut suon pintaa
siellä täällä mehukkaana koristaa.
En ole niin kuin halla jää,
ei tunteeni haihdu viileiden öiden myötä.
Sydäntäni lämpö värisyttää,
ei pois haihtunut helteisten kesäöiden myötä.

Minä voisin olla niin kuin Ilusia
kimmeltää vedenpinnassa auringon
valon myötä. Kohta saapuu syyskuu,
elokuu sirpillä leikkaa sadon pois
se onkin miellyttävien vahvojen miesten työtä.
Minä osaan pimeyttäkin rakastaa,
kuunkajoa tähtiä, sekä yötä.


maanantai 12. elokuuta 2019

Päivänkorennon tanssi


Päivänkorennon tanssi
Se hetki , kun kesä ei laula
enää lauluja niin silti
sisälleni kesän saan säilymään
kuljen huomiseen häilyvään.
Sinä teet maailmasta kauniimman
sen värit sävyt elän paremmin,
ja huomiseen kuljen askelin
aremmin. Tänään vielä
päivänkorento tanssii
päällä neliapiloiden nurmikon,
ja minä koen sisäisen
hurmion, se vaikka voi
olla alku oudon turmion.
Sisälläni soi häämarssi
yksinäisten ihmisten
yltiöpäisten. Rakkaus se voi
niin lyhyt hetki kuin tähdenlento
halki avaruuden suuren.
Syksyyn kasvatan sisälleni
jonkun toivon siemenen
missä yhteinen tiemme on
löydänkö sen jostakin ?
Tunnen sisälläni suuntaa
antavan huomiseen kasvavan
tukevan juuren.

tiistai 16. heinäkuuta 2019

Lyriikkasoppaa


Katua katsoo katuva näin
hetkessä asiat ovat peräkkäin
minä keijukaisen sateessa 
tanssivan näin
se ylväänä siipiään
väräytteli
on edessä satu tai 
annettava latu kun sitä sinulta 
pyydetään
joskus olin pimeän rajamailla
ja näin hyvän valoahohtavan enkelin
tunnen elämän karman
kuin kieron kovettuneen rinkelin
tunnen asfalttiprinssit sekä
ylpeät prinsessat päällä maan
minä lyriikkasoppaa
maailman näläisille sieluille
toreilla jaan
on otsallani sympatian kruunu
ja kesäisin variksen saappaat
jalkoihini Maa Äiti lahjoittaa
varo vihollinen seisoo
siinä pukeutuneena
mustan enkelin vaatteisiin
ja pedofiili korkeaan virkaan valittiin
ja kansa suutaan aukoo turhaan
niin kuin kala kuivalla maalla hengittäen(c) tanninen satu

torstai 27. kesäkuuta 2019

Elämänkaari


Aurinko hetken nukkuu 
kuollut aamu heräänkö sylistä yön ?
Haikeaa kurkien huutoa ja keijujen jalan jälkiä.
Aamun auringon säteiden tarvitsee lävistää ilma.
Elämä voi olla hetkisen pelkkä kuvitelma.
Kävelen olkapäilläni koko Linnunradan paino
käteeni mahtuu elämän kaaren viivat. Kaikkeuden 
keskellä minä elän
käännän yön hiipiessä horisonttiin
päivälle selän.
Olen nainen, joka kävelee elämän ja kuoleman reunassa.
Olen tyhjentänyt kyyneiden kaivon kauan sitten.
Kaikki myötätunto kyyneleet ja unet
ovat vain muistojen hentoja haikuja
eramaiden kallioiden kaikuja.
Kasteiset yöt ,ja huomenna ei ole millään mitään merkitystä.
Olen upottanut sinut hetkeksi minuun
ruumiini kostaa sen ,että olen nainen.
Taivaan puolesta synnytän poikia jotka

 ovat sotilaita, uskollisia, voittamattomia ja hetken rohkeita.

lauantai 15. kesäkuuta 2019

Juhannusruno kuvana


Homelinnat


Körttikansan nirvana lepäsi koivunlehdellä
kirvana
hyvää nostalgiaa siinä tuntuu kuin mennyt
aika takaisin palaa
kuuntelen hectorin muusiikkia yöllä salaa
salkkuprinsessat aamusin valtaavat kaupungin
kiire kiire töihin on
korvissani soi liikenteen melu mahdoton
SATO rakentaa uudet homelinnat
eivät ne kaupaksi helpomma mee
liian kovat ovat hinnat.

Sydämen taikaa



Pohjan tähden
pohjan nähden
taivaan rantaan myrsky kohoaa
rakkautta kantaa
toisilleen antaa ihminen
toisiinsa yöksi kääriytyy
siinä on yksi syy
antavat he turvaa toisilleen
mennyt on mennyttä
jäännösenergiaa ihmisten
menneisyyden kaikuja
hentoja haikuja
oikeaa aikaa
sydämen taikaa
sydämen koskettelijat
tulevaisuuden tutkijat.

Saksanpolkkaa tanssiva naakka


Aikaa kuuntelen
muistoja kermaisia suuntelen
minulla vielä tähtilamppu
ikkunalla palaa iltaisin
sinulta salaa
vaivun muistoihin jonnekin
melankolia saa vartalon
joskus kartumaan
kuin balleriinan joutsenlampeen
kuuluvan
elohoipeinen luonne siitä
täyttyy tämä huone
joskus jalat kuljettavat Sointulaan
verenpaine on se paha aine
vieroittaa minut roseviinistä
aamulla olen elämän kanssa
hyvää pataa ja iltaisin
elämä kiertää väsymyksen rataa
karaokeen tahtoisin
niin kuin oopperadiiva joskus laulaisin
betonin tuoksu kaupungin
kevään juoksu tuoksuu sieraimisa
silmiä hiertää kevään siitepöly
kevät kerää unelmia
kevyitä kuin pumpulia...
tanssii keväinen naakka
se on opetellut saksanpolkkaa
siitä saakka kun muutin kaupunkiin.

Ajan ruoska


Missä ovat ne peltihyrrät
sekä peltiapinat jotka lapsuudessa
lattialla pyörivät
kun lapset yhdessä piirissä hyörivät
missä ne nuoruuden kihkon kapinat
silloin kun Hector lauloi
Ake Make Pera ja mä
sekä Asfalttiprinssin aikaan
kuinka uskoimme me
romantiikan taikaan
tehtiin pieni vallankumous
maalasimme piece merkkejä
mielenosoitustauluihin
ja oli sekin aikaillaankun kaikui
laulu Kalliolle kukkalle rakennan
minä majani
ohitse kiitivät parhaimmat
elämän vuodet
ajan ruoska vanhensi meidän
ulkokuoret
vain sisälle ihmisen
jäivät ehkä ajatukset nuoret.


Yksinäisyyttä


Muukalaisten maassa yksi ainoa turvapaikka on
sylissäsi arvokkaassa aamulla nousen sylistä yön
minä silmilläni sinua syön
mustarastas laulaa
jossain kaunis joutsen nostaa
soreana kaulaa
sinä virität lemmen paulaa
minä rakastan tätä aamua
se on kulkemassa kohti päivää
ilman ajan painavaa taakkaa
turvaton olen
ilman taivaan takojan ruosteista kaulaa
sylisi suojaan iltaisin kaipaan
kun aurinko ripustaa nuttunsa naulaan
maailma se on kivinen rippakivi kaulaan
minä yksinäisyyttä mukana kannan
alla siniharsoisen taivaan rannan
kai jäädä saan sinun viereesi kulkemaan
en palele enää sielu on kuin
usvan yli kantava lautta se kulkee
rakkauden kautta.


Vanha Vapaudenpuisto




Kuka parsii katujen haavat
ne kuumaa pikeä päällensä saa
Joensuu vuotaa vetistä verta
Vapauden puisto maan tasalle jyrättiin
Antin Ahven itkee kylmin kyynelin
tyhjiä sanoja media jakaa saa
naakka torilla kalansuolia oksentaa
sydänverellä kaikki muistot
silmien edestä pois jyrätiin
ei auttanut mikään
ei mielenosoitus ei
riippuvat runot poppelin oksilla.

Sateenkaari päällä taivaankaaren


Hartioilla koko maailman paine
elämän raaka-aineena vain oma dna
joka yrittää jatkaa eteenpäin elämää
joskus jumitun paikalleen
Kela soppaa silloin kun
ihmiset jossain feissareilla rokkaa
on elokuvissa Tuntematonta sotilasta
Näkymätöntä Ninniä
teiniä joka kauhistuu poskessa
paistavaa finniä
isä anna anteeksi
että teini on känkkäränkkänä
anna sekin teinille anteeksi , kun
9 vuotias sisko puree kuin koira
mustasukkaisuuden takia ranteesta
ihmiset menevät rakkaudesta
sekaisin anna anteeksi kun
joskus parisuhteessa mokasin
ei aika lennä eiliseen takaisin
mutta huomiseen joskus
siivet hyvin ilmassa kantavat
ja mielialan tuulet iloa kantavat
minä tunnen jo hyvin
kaikki meidän perheen tavat
silti joskus jotkut hetket yllättävät
ei ole enää kevät nyt on kesäkuu sen toinen päivä.
Voin olla pihlaja värisevä
tai haavanlehti tuulessa tärisevä
yhä tsernopolin saasteista säteilen
kadun oikeaa puolta pimeällä valaisen
joskus elämä voi olla kuin kiharrusrauta
teini huutaa hei äiti miksei Jumala meitä auta ?
Kaiken kurjuuden päämäärää on aina hauta.
Sateenkaari päällä taivaankaaren
ilon lapsen silmiin herättää
spektrit värien minä
niitä hetken myös ihailen.
Minä vielä täällä yskien hengittelen
viimeiseen hengenvetoon asti
pidän maailman reunasta kiinni
sormiin se sattuu kamalasti.

Hupparipäät



Sulavasti jos ilo etenee
luo ketjusilmukoita
ystävyyttä ei mikään voita paitsi
ehkä rakkaus hetkittäin kuitenkin
kierrätystä kannatan myös
sanoja lauseita kieritän
joskus osaan kirjoittaa
kauniita korulaiseita
joskus lauseet ovat
kuin puhkeavia paiseita
yhteiskuntaa kritisoivia
silti melodisesti soivia
sateen sylissä lepää Joensuun kaupunki
eilen oli tori täynnä elämää
tänään tori hetken lepää
odotaa auringon tanssivan
yli maiseman
olen rakastunut kotikaupunkiin
se tunteen tietää paremmin
kun on ollut muualla
pitkään pois
kun viimein pääsee takaisin.

Joku outo labyrintti
josku lamppu palaa
ja kynttilän sytytän salaa
hetken voi olla pimeänä vintti
rasimin rattaissa ei saa antaa elämän pyöriä
ei saa haitata ihonväri ei
oletko hetero vai hintti
ei saa minua karsinoida
antaa kaikenlaisen musiikin soida
sos sos sos sanon jos nyrpistät nenää
en tahdo olla ystäväsi enää
jos omistat rasismin raadollisen harmonia
minun kotini on joskus Mikä Mikä Maa
joskus aika tylsällä vanhalla ruunalla
ratsastaa
suurenmoista on nauttia päivistä joista
ei hohda auringon valo vaan sadepisarat
kastelevat hupparinpäät.

Tahdon hyvyyttä katsoa peilistä


Ilta pimeni vaivihkaan
minä tahdin kämmeneni
puunpihkaan
silloin taivaan tähdet lensivät
kämmenelle en
tahtonut olla mikään pelle
harvoin käy ihmiselle

että avaruutta osan
kantaa saa
me kestämme sen
että rakkaus tuo ikävän kaipuun mukanaan
sen tuntea voi kuka vaan
ken kantaa rakkautta mukanaan
juoksen lujaa maailman kujaa
tahdon hyvyyttä katsoa peilistä
en muistella eilistä
vaan odottaa huomisen hyvin kantavan
onnea sen meille antavan
sateen jälkeen pisarat tanssivat
kuivuessaan haihtuen musiikin
tahtiin jonnekin
kun kuu nousee kaarelle taivaankaaren
minä kädestäni
pihkan tahrimat tähdet taivalle
takaisin ravistelen.


Sanojen kehä



Sisälläni kiertää kehä sanojen
olen rakkauden orjatar
sanojen lennokkaiden luojatar
sinä tiedät paljon
muttet ymmärrä rakkauden
tasapainoilusta yhtään mitään
olet osaton onnellisuuden
arkun avaimenkantajan osasta
tunnen onnen raskaana painona
hartioideni yllä
sen painon voi riisua pois ainoastaan syleilyllä
minun ikkunallani kasvaa kärsimyskukka
ei kodissani viihdy mikään palmu ei edes jukka
minä morsetan sos sos sos
en mielellä leiki suomenkiellellä
sillä riimien tulvaan voi hukkua
missä on vahva taivaannaula sen
vahvistamalla oksalla voi käki rauhassa kukkua
onko meillä täällä lähellä onnenkantamoinen
tarvitaan Amor ampumaan nuolia
tahdon hetken vielä elää ilman huolia
kohta on Juhannus mitä jos
kesä loppuu ennen aikojaan
enkä kerkiä tanssia pihanurmella
auringonkukkia varpaan väleissä
annan laulun viritä sisältäni
ennen kuin morsetan sos sos sos...
minne katotimme päivät nuo
jolloin aika oli pitkä venyvä käsite
ei mikään kokouksien esite
eikä rakkautta tärkeämpi ollut mikään esine ?

Hiljaisuuden kaivo



Missä on se hiljaisuuden kaivo
johon hukutettu on elämän
kiihko sekä raivo
rakkaus kai sinne
myllynkivi kaulassa
tänään hukutettiin
minut niin kuin Ruusunen
illan tullen sadaksi vuodeksi
nukutettiin
ymmärrän olevani viisas
joskus ehkä hetken kiivas
en viihdy jatkuvasti
kuohuvien tuoppien lähellä
en pyöri nostatushiivas
kaipaan hetken pimeyttä
nuotion tulen kajoa
en ehkä tänään alemmas vajoa
en pienestä hajoa
ollen monessa ruosteissa
maailman rattasssa pyöritetty
vartaloni on tiukkaan
joskus nyöritetty
etten enää henkeä saa
hetkeksi maailman ratas
ylöalaisin pyörähtää
ja lokki päähäni
nauraen ulostaa
juostaan tästä kavaluuden
keitaasta pois ehkä
jossain turavallinen rauhauhallinen
paikka olla vois.

lauantai 26. tammikuuta 2019

Kohti kevättä


Harmaa harso tanssii yli maan
pukee luonnon kuin lakanaan
minä hämärää hyssytän
keinuu kehto Äiti Maan
hetkeksi kiedot minut palttinaan
se hetki meni ohi jo
silloin tanssivat yhdessä maa
meri tähdet kuu sekä aurinko
odotan kevään kentaurin
puhaltavan pajupilliin
silloin levottomuus viskaa
pois harmaan harson päältä
helmikuun
kevät se on kepeä tanssiva sana
ja tulvasta muodostuu purot
joka valuvat kuin luonnon oma
vesihana
sanon perhana se on ketterä
kirosana ihan vaatimaton vallattomasti
katkaisee huoneen hiljaisen harmonian
kohta kiirehdin kevään luokse
jalkani nykivät jo oi juokse 
kukkivien valkovuokkojen luokse.


lauantai 12. tammikuuta 2019

Liikaa rakkautta



Se ei ole tärkeää jos joskus
pakoon aivot juoksevat
ajatusta järkevää liikaa rakkautta
kohden Kosiosutta tunnen
aina ohimennen tuntuu aivan kuin
silloin ennen kaipuusta ikävästä halkean
alle katulampun kuin aarni valkean
liikaa tunnen rakkautta sinua kohtaan
sinä vaan tarjoat minulle itse suolaamaasi
kirjokohta.

Tule uni lepo tuo


Olet kartta kaukomaan tunne oikea
ajatus kovin soikea sormiani hyväileväasia
tai elämän kaaren riemurasia
kosketus on rakkaus tunneaisti
sametin pehmeä sen ääni kahina
aistit on ihmisellä joskus kuin elämän rattaiden rahina
tuoksusympioosi mistä tulee outo tuoksu
henkimaailman onko se maailman ruostuvien rattaiden juoksu
minulla on tunne henkinen krapula
korvissani kaikuu maailman rattaiden väliin jäänyt kapula
tule uni lepo tuo vie minut seesteisen
unishamaanin luo vie pois unet uuvuttavat
kuumeen kirous hikipisarat haihduta iholtani
viilennä niskan kaaren kuumuus pois vie
hullun houreet kalman kaarneen rujot runot.

tiistai 1. tammikuuta 2019

Hetki Sointulassa


Hän oli sellainen auringonpilkku Jukka
ei kiinnostanut muu , kuin
massan mielestään puuttuva vetovoima
se on kuulema työntövoimaa
joka maailman kaikkeutta pystyssä pitää
sekä meidän olemassa oloamme
soimaa.
Täyttä illuusiota koko mies
vai viisas ehkä hän
maailman suurimman salaisuuden ties.
Pata kattilaa soimaa
illuusio pyöri sisällä tsunamin
vai hurrigaanin uumeniin senkö kadotin.


Kohti kevättä


Silloin kun mykkä
taluttaa sokeaa
tehtaiden shiluetit
taivaanrannan savupiipuillaan
nokeaa kaupunki pakkasen
kourissa valittaa
sydän ihmisen rinnassa
tuntuu kuin olisi se
kylmä kalikka
sinä ukonköriläs
joskus olet kuin pahainen
nulikka kohta koittaa kevät
taas ja ruumiisi kohmettunut
auringon paisteessa notkeutuu
silloin taas aika jotenkin
sotkeutuu













Kevään kutsuhuuto




Anna meille hetki aikaa
hetki helliä käsiä
ihon lämpöä toista vasten
jo ohi menneet ovat ne
talven pimeät päivät
vastaa kanssani kevään
kutsuhuutoon silloin
olisimme me kuin ne
kaislikkoon pesimään
tahtovat mandariinisorsat
pari yhdessä sinä ja minä.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto