Translate

sunnuntai 23. tammikuuta 2022

Muuttuvat ajat

 Hei nää kun tuuli hyväilee heinää

punamarjainen pihlaja takapihalla
laulaa kauneinta lauluaan
en muistele enää mennyttä
kaivaten en vihalla
hui hoi sanoo huominen
ihmiset kyykäärmekieliset
puhuvat toiset ristille nauliten
joskus katoan tästä maailmasta
ei voittanut minua vielä korona
pahat enteet tahdon puhaltaa
kauas kesä luonamme olla vois
niin kuin kuolioon joutuneet
raajat leikataan pois
tuskaiset hetket säilyvät
muistoissa liian kauan
tahdon kieltää itseltäni
armon laupean hetken
miksi itket taas
kun siivet hetken vielä kantaa saa
joskus aika arvet parantaa
niin hiljaa aivan kuiskaten
minä huudan avaruuteen
sen huomisen kaipauksen
aikaan muuttuvaan aikaan
hohtavan lumoavan kuun
olen täällä sinua odottaen
vielä odotan hetkisen
liian kauan jos viivyt
tuuli vie mukanaan kaipauksen
tavaataanko me enää
koskaan silmät loistaen
merkeissä polttavan rakkauden ?
Ajat muuttuvat toiveet harhaiset
pois katoavat monet murheet
pian pois haihtuvat rakkaat
ihmiset viereltäsi puuttuvat.
© satu tanninen 23.01.2021

lauantai 22. tammikuuta 2022

Korona aikaan

 Minä fantasian kirjoitan

sinne luon portin joka
vie jokaisen joskus Narniaan
olen oinas joka teroittaa
lyriikan sarviaan
istun sakaralla Saturnuksen
tunnen sisälläni aidon katumuksen
on löydettävä ajasta pois eksyneet
saatava ajan taajuuden paikalleen
juoksen aikaa vastaan itseni näännyksiin
en usko kliseisiin en utopian kulissiin
voin joskus maahan kaatua
ylös nouseminen se on vasta laatua
kiihkeästi ajan rummut soi
koronaa hoitavat nuuhkivat kuolemaa
minä valveunia huomisesta nään maailman
nälkä sisälläni joskus kurinaksi laskeutuu
linnun siivet tahtoisin pois lentää Narniaan
ketkä istuvat piiloissaan ja pesevät toistuvasti
käsiään uskovat osaa erakon
kotona silloin turvapaikka on
et luokseni sä tulla saa
silloin korona saalistaa
seuraavaa uhriaan

lauantai 8. tammikuuta 2022

HELLIÄ HAAMUJA


Yö oli täynnä helliä haamuja
vihaan noita kiireisiä
hektisiä aamuja
elän maailmassa jossa
on liikaa kovanaamoja
lainsuojattomia
puolimieltä hajalla
poltergeist vaanii huoneissain
kotiini pelkoa luo
oma emoni on jo
poissa manan majalla
hän saapui Tuonen lautturin luo
minä kiikun kaakun
liikun menneisyyden
sekä tulevaisuuden rajalla
raivoavat tuulet magian
tunnen kuinka
hellät haamut leijuvat
tyhjiin huoneisiin
uuden tarinan yön
oudot äänet synnyttää
minä niskaani kylmän
hien saan
kotini sielu sekä sydän on
täynnä jäännösenergiaa
elämän kuristusotteessa
selkään puukottajat
minut näännyttää.
© satu tanninen 

Sovussa

 Pikkuveli missä sinä tänään

polkujasi kuljet,
illan tullen silmäsi lepoon suljet ?
Tänä päivänä minä aion todistaa
sanojen suussa sulavien mahdin
määrään seinäkello oman tahdin.
Tammikuu takoo jäänauloja pakkasarkkuun
jotenkin on pysyteltävä pinnalla,
koronan koskien kuohuessa
yli Suomen routaisen mantereen.
Pidän hymyn herkästi syttyvän
lähellä sieluni hopeista lankaa.
Kudon riimeistä iloisen
elämän makuisen tarinan.
Millaisia sinun unesi on ?
Soiko niissä luokseni
kaipaus kohtalon ?
En ole vielä lähdössä pois
näen ikkunasta lumisen
taipuneen puun, puun
joka kantaa raskasta taakkaa
harteilla. Samaa taakkaa
kantaa Äiti maa koronan
kauhuja lanteillaan.
Emme riidellä keskenämme
kansalaisina saa
on aika sopuun nöyrtyä
saada tasainen tyyni mieli.

SYDÄNPUUN LEHTIEN KARISMAA

 


Käsien iholla juoksu

rakkauden kiimainen tuoksu

suon mättäiden upottava voima

kesäöiden hullun huudon

kaiunääni ilman impien

kasteeksi kesäyöhön ankkuroima

lukkinaaras se pyydystää sen verkkoon

kiinni tiukasti jää

sinä näytit minulle padotun

rakkauden joen voiman

ei vuodet haalista aitoa

sydänpuunlehtien karismaa

imen puun voimaa koivun mahlaa

hiuksiini kiinni jää

minulla on vanhan vaahteran

nöyryys nuoren koivun

norjuus vanhojen jäsenten

sisällä viisaus hulluuden

kaltainen kuin esi-isällä.

lauantai 1. tammikuuta 2022

Tunne ihmisyyden


Niin maailma siirtyi radalleen,
alkoi jälleen uusi vuosi.
Halki avaruuden jäisen,
se on tunne yksinäisen.
Kauneinta, ja lämmittävintä
eilisestä, on vilpitön
halaus ystävän.
Se sisälläni lämmittää
aamussa uuden päivän nousevan.
Hän teki taikojaan,
se mieltäni piristi
ennen aikojaan.
Minä sain kiinni hyvästä
tunteesta ihmisyyden.
© satu tanninen

2022

 Istun yksin aivan hiljaa

tänään on vuoden ensimmäinen
päivä en tiedä vielä säästä mitään.
Mitä tuokaan se itään.
Minne matka kansalaisen
turhuuden tieltä toiselle
sellaiselle polulle missä
kovaa taistellaan palasta leivän.
Tahdon aivan jotain muuta
etsin meno paluu suuntaa
jossa matkamies aina avosylin
vastaanotetaan. En tahdo olla
tuuliajelulla, en niin kuin
tuuliviiri tuulen mukaan
matkaa jatkaa taas.

Hyvää Uutta Vuotta 2022

 Hyvää tammikuun ensimmäistä päivää :

Aamulla minulla on aina elämän nälkä,
illalla unta tarttumassa kiinni hiuksiin.
Väsymys synnyttää omat runonsa,
riittää, kun kirjoitan sanan
kerrallaan. Ne tanssivat riviin
peräkkäin kuitenkin.
Sisälläni polttaa tuli sanojen,
riutuva raastava kaipuu
ilmassa riippuvien riimien.
Kiinni ne otan, paperille
kirjoitan, runon ruusun tuoksuisen.
Tai luon tuskasta raastavan sävelen.
Minun ajatukseni kiertää tätä
maailmaa, olen maailman kansalainen.
Riimejä tanssittava Suomalainen.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto