Translate

perjantai 31. lokakuuta 2014

Musta laulujoutsen


Lapsuus/childhood




Lapsuus täynnä enkelinsiipiä,
mummon kanssa Nurmeksen kirkossa
laulamassa virsikirja nurinpäin.
Variksensaappaita, valkoiset kiiltonahkakengät,
ne olivat puristavat, kauniit, mutta epämukavat.
Tarkoitettu vain, ja ainoastaan, prinsessan jalkoihin.
Minä en ollut prinsessa, vain pieni
tanssiva pelokastyttö, maailman torien kasvatti.

Paperinukkeja, niitä sai kemikaliosta.
Tuntematonsana nykyaikana.
Markkinahumua, mustalaiset
tarkastamassa hevosenhampaita.
Hartola, puukkotappeluita,
sahanpurupalloja kuminauhanpäässä.
Lasten, punaisia muovilaukkuja.



Vanhan ajan matruunat

Ne hajuvesille tuoksuvat
vanhanajan matruunat
kiristettyineen kureliivein
mustien siveiden
kirkkoleninkiensä alla.
Ne naiset puhuvaiset,
tärkätyin nenäliinoin, virsikirjoineen,
kirkuvat hämähäkkejä piilossa peiton alla.

Meidän ruustinna, juo kahvikupistaan
pikkurilli oikeassa asennossaan.
Ja hautajaisiin kiristetään
koko naiskuoro.
Nauhoista kureliivien
kireälle vedetään, luut paukkuen.                                                      
Punaisena hengittää hän,
joka omistaa vartalon pyöreimmän.
Ja kohta taas pappi kahvia juo,
silloin kun hautajaisiin kutsuu
kirkonkellot uhrilehdon luo.


@ tanninen satu






Lasten runo


Kevät runo


Ajattomuuden häävalssi



Aika se hyppäsi ulos uomastaan,
suuteli veli Tuomasta.
Minä virran yli hyppäsin,
Virran Olavin. Niin meri
kuiskasi alla avaruuden kuun.
Tulin hiljaa suureen unien seikkailuun.

Niin hiljaa on tuo aika,
joka tiimalasista pois karkasi.
Kuolema nyt ajattomuuden
kanssa häävalssiin käy.
Viikate nainen hymyilee,
on pysähtynyt aika.
Kohta on marraskuu ja maa 
liian synkkä,sekä harras.
Nukkuu, päivän säteet pois
kaamos ajan yli.
Niin kaipaavat, kirkasta valoa.
Varjoihin 
himmeisiin, kutsuu niitä
yön menninkäisten
pehmyt lämmin syli.

Eternity wedding waltz



The time it jumped out 
of the banks of the stream, 
kissed by a brother Thomas. 
I jumped over the stream, 
Olaf's power. so shall the sea 
whispered through the 
space of the moon. 
I came to shut up the great
 adventure of the world of dreams. 

So quiet is that time, 
who escaped from the hourglass. 
Now the death of timelessness 
wedding waltz with it. 
Woman smiling at the grim, 
Time has stopped. 
Point of November the country is 
the darkness of too devout. 
Sleeps, the rays of the day off 
seasonal affective over time. 
So hungry, bright light. 
the shadows 
to the vague, calls them 
the night of gnomes 
soft warm lap.

torstai 30. lokakuuta 2014

Runotorstain haaste Ruoka/ food



Minulla on kauhea elämän nälkä,
se sisälläni vallattoman otteen 
saada haluaa.
Päivät kutovat verkkoaan,
niin kauan kunnes ehkä jälleen
kohdataan.
Rakkautta, niin kuin ruokaa,
minulle jo pala suokaa.
Iloinen on kokki poika,
huutaa tänään ruokalistalla :
on makkaraa, ja perunoita.
Keksin kaivaa taskustansa,
sanoo se on minulle, kai loukku,
tai ansa. Hymyilee, on mielin
kielin, punastelen yskin,
väärään kurkkuun ruuan nielin.

Syksyn keskellä ruuan tuoksua,
kokki pojan askelten juoksua.
Näin unta lämpimästä ruuasta,
kynttilöistä,talven
romanttisista öistä.

Sydämeni salaisuuden kannan.
Värit aistin taivaan rannan,
haistaen elämän, ruuan aromit.
Mies, edessäni tuoksuu kuin
houkutteleva kukka tropiikin.
Se tuoksu ei häviä ruuan tuoksuihin.




Food 

I have a terrible appetite for life, 
the inside of nonviolent extract 
wants to receive. 
Dates to weave the network, 
until such time as may be again 
is encountered. 
Love, as the food, 
please excuse me for a piece. 
Happy is the cook's son, 
shout out today's menu: 
is a sausage, and potatoes. 
Figured to dig his pocket, 
says it is for me, I guess the trap, 
or trap. Smiles, has confidence 
tongue, blushing barking, 
I swallowed down the 
wrong way of food. 

The smell of autumn in the
middle of the food, 
the cook's son steps running. 
I dreamed of warm food, 
candles, winter 
romantic nights will be charged. 

My heart is a secret position. 
Color sense of the sky to the beach, 
the smell of life, with food aromas. 
The man in front of me smells like 
attractive flower of the tropics. 

It's the smell does not
disappear with food smells.













keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Do not say no



Do not say no, if you could say yes. 
Do not say tomorrow is found, 
if you hurry, you can see me today. 
Do not say a woman as a bitch, 
I would say like a queen. 
Do not say gold, but my dear, 
say it with kisses. 
Passionate of the most pressing. 
Do not say, well be, if you answer 
evasively. 
Will we confuse 
a common boiler, 
the same roof of the log below? 

Do not say, all the same,
 even at the risk 
that you would reject without 
response, it is useless to shout. 
Do not be afraid of loneliness, 
because I do not want to be 
medicine for your loneliness. 
Do not whispers, if you need to 
cry, 
I love just as crazy about you.

November towards the



Channel on the surface
 of the mist rises 
to listen to, will upon 
icy blanket. 
I passed the lonely shore, 
I grabbed your hand. 
Inside of us was a small flame, 
got wind of the wild ablaze, 
November paragraph may wholly 
within a piece of land. 

Goblin laugh, 
clowning around, he says, I am pleased. 
Days of the radius of a small flame 
the dark part of the heart 
to maintain. Where an undeviating 
Now it will take, he secretly darkness 
to love. 

Good morning people of the world, 
I see a winter sleep, 
until the new morning dawns. 
Leprechaun your hand is warm, 
heart so large, there is a place of 
me too.

Marraskuuta kohti


Kanavan pinnalle usva nousee
kuuntelemaan, tahtoo päälleen
peitteen jäisen.
Minä kuljin rannalla yksinäisten,
tartuin käteen sinun.
Sisällemme syttyi pieni liekki,
tuuli sai sen villinä roihuamaan,
kohta marraskuu saa kokon
sisällämme palamaan.

Menninkäinen nauraa,
kujeilee, sanoo hän olen iloinen.
Päivän säde pienen liekin
pimeydessä osaa sydämessään
säilyttää. Minne kulkumme
nyt viekin, hän salaa menninkäistä
osaa rakastaa.

Hyvää huomenta kansa maailman,
minä näen talviunta,
kunnes uusi aamu sarastaa.
Menninkäisen kätesi on lämmin,
sydän niin suuri sinne
mahdun minäkin.

tiistai 28. lokakuuta 2014

Yksinäisyys

Kehyksissä ovat kuvat pois menneiden.
Avointa haavaa, kantaa hän sisällään.
Samat geenit sisällä hänellä kuin isällään.

Kaivetaan me hautoja, 
menneisyyden kumpuja.
Pää täynnä kummittelevia haamuja,
kaipauksen siivittämiä aamuja.
Yksinäisyys taas sulkee oven perässämme,
se on joskus ainut ystävämme.




Loneliness

Frames are pictures from the past. 
An open wound, a position he includes. 
The same genes within him as the father. 
We dug up the graves, past mounds. 
Head full of haunting ghosts, 
longing swept along mornings. 
Loneliness again closes the door behind us, 
it is sometimes the only friend.


Yhä leijun sfääreissäni



Yhä leijun sfääreissäni,
olen liian erilainen pitsissä.
Miehen kylkeen yöksi
kaipaa nainen.
Hän näki kaunista unta,
oli siinä se luomakunta,
jota kaipaa niin.

Nousen seitsemänteen
ilmalaivaan,
päälle sen sateenkaaren.
Iltaan kuudenteen
kun elettiin, niin valtakunta
odotti prinssiään.
Kenties olen sokea,
ja sydän täynnä laavaa.
On sielu särjetty palasiksi,
täynnä sirpaleita,
ja arkaa haavaa.
Muistan vielä toivoa että
ruukku kokoon liimattaisiin,
ja ehjän minän vielä joskus saisin.

Nukun ,ja ehkä vasta satavuotiaana,
käy prinssi suudelmaan,
ylle naisen uuden maan.

Still I float spheres



Still I float spheres, 
I'm too different lace. 
The man on the side for the night 
looking for a woman. 
He saw a beautiful dream 
was in the creation, 
that needs it. 

I get up in the Seventh 
the airship, 
on top of the rainbow. 
the evening of the sixth 
This was when, as the kingdom 
waiting for their prince. 
Maybe I am blind, 
and a heart full of lava. 
It is the soul of the broken pieces, 
full of splinters, 
and sensitive to the wound. 
I still remember the hope that the 
pot size to be glued to, 
intact, and I still sometimes
I would get. 

I sleep. and perhaps only a hundred years old, 
it is the kiss of a prince, 
over to a completely new country.

maanantai 27. lokakuuta 2014

Runokuva eno


Runokuva ystävien piiri


Grief


I am looking at the flame of the fire, 
night brought me the sad 
the news. I am mourning the mantle 
Calculation of the heart. 
I'm just numb, the soul 
Self, I'm ready 
comforting embrace. 


The night was dark, slick and black. 
Car meets another, 
the loss is just too great. 
Now growing inside me the Wailing Wall. 
I heard the sad news just right. 


I thought I listen and I wonder, 
what is the fate of karma, 
which can be turned off 
the flame of life. the weight of sorrow 
I feel the steps, the morning 
the pain of me suddenly 
to send. Day in front of the rising 
veil of light in front of me 
the block. 


I'm trying to row the 
Daughter of that river. 
Now, my friend was getting 
colder in the warm lap. 
She left the ferryman of the 
underworld journey. 
Here until the morning blur. 
Angel wings are black. 
I now I feel only sadness and longing.

Suru


Minä katson tulen liekkiin,
yö toi luokseni surullisen
uutisen. Minä suruvaipan
lasken sydämen ylle.
Olen aivan turta, sielu
kaipaa, valmis olen
lohduttavalle syleilylle.


Yö oli pimeä, liukas sekä musta.
Auto kohtaa toisen,
menetys on aivan liian suuri.
Nyt kasvaa sisälleni itkumuuri.
Kuulin suru-uutisen aivan juuri.


Minä ajatuksia kuuntelen ja mietin,
mikä kohtalon on karma,
joka voi sammuttaa
elämän liekin. Surun painon
tunnen askelissa, aamu
tuskan luokseni yllättäen 
lähettää. Päivän eteen nousee
harso, joka valon edestäni estää.



Soutaa yritän tuon tuonen virran yli.
Nyt kylmeni jo ystäväni lämmin syli.
Hän lähti tuonenlautturin matkaan.
Täällä vasta aamu hämärtää.
Siivet enkelin ovat väriltään mustat.
Minä nyt tunnen vain surua, ja kaipausta.

Muistojemme työtä


Teemme muistojemme työtä,
yksinäiset, rikkinäiset ihmiset.
Olen näytelmän tähti,
pääosassa tämän murhenäytelmän.
Usko lähti, sulki sydämeni uksen.
Toivo sydämeeni asumaan
vielä jäi, enkelini kanssa käsikkäin.

Elämä, sekä minä, pyörimme akselissa
tässä, samassa olemme kiertämässä.
Kiertoradalla yksinäisten,
pyörimme kaukana toisistamme.
Rakkaus se on kadotettu
paratiisistamme.

En rakkaudesta koskaan
nouse ilmaan enää.
Aamuyössä Otavan tähti vyössä
yksi surullinen tähti mua tuijottaa,
näyttää kieltä, sekä pitkää nenää.

Sinulla on syötävän
kauniit korvanlehdet,
niitä nälkäisenä, unessani himoitsen.
Olen kalkkisten runosuoni,
elämäni teatteriksi
luoden, sinullekin siitä
jonkun sanan suoden.

Our memories work



We will do our memories work, 
lonely, broken people. 
I'm the star of the play, 
the main role in this tragedy. 
Believe it went, and shut my heart Meeting. 
Hope in my heart to live 
still remained, my angel with hand in hand. 

Life, and I, We rotate the shaft 
here, we are orbiting in the same. 
Orbit of single, 
We rotated away from each other. 
Love is lost 
of paradise. 

I love never 
take to the air again. 
Morning star of the night Otava belt 
one sad star staring at me, 
looks like the language, as well as a long nose. 

You have a beautiful edible leaves of the ear, 
they are hungry, I crave in my dream. 
I have the lime of the poetic vein, 
theater with my life 
to create, to you it 
a word refinement of individual natures.

Happy Monday



Continuously for the entire girl, 
boy continuously. 
To carry the load of camel, 
life, the common burden 
burden was committed. 
To achieve the eye of a needle him: 
was told it through the run. 

The clasp of love 
they were directed, after the desert 
a mirage. 
So black was an oasis of water, 
After all the effort. 
Black, dark as it was 
that's the case. 
I am the lost lighthouse 
light on the islet lighter.

Hyvää maanantaita



Jaksaako tyttö, jaksaako poika.
Kantaa kuormaa kamelin,
elämänsä, kun yhteiseen nyyttiin
taakaksi sidottiin.
Saavuttiin neulansilmän luokse,
sanottiin siitä läpi juokse.

Siihen pinteeseen rakkaus
heidät ohjasi, jälkeen aavikon
kangastuksen.
Niin mustaa oli keitaan vesi,
jälkeen kaiken ponnistusten.
Mustaa, pimeyttä kuin oli
silloin aikakin. 
Minä eksyneille majakan
valon luodolle sytytin.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Tomorrow gift


I remember the fervor of its large, 
when love was young then. 
Body to each other 
only in your dress. 

As time went on rolling, 
in the side by a swift pace removed. 

You dried up little by little as the cactus 
the wilderness, you were too ill to live. 
While on a five-ten, 
came the response donkey 
that woman with the 
a large scythe. 

So you left off when you. 
I could not know it at the time 
how lonely my way 
here to be you. 
I have been a gift from tomorrow 
Camee necklace, I can not it in the neck 
position because of the tears.

Huomen lahja



Muistan kiihkon suuren sen,
silloin kun rakkaus oli nuori niin.
Vartaloihin toistemme
vain pukeuduttiin.

Niin aika kulki kulkuaan,
vuoden vieri tiuhaan tahtiin pois.

Sinä kuivuit pikku hiljaa niin kuin kaktus
erämaan, olit liian sairas elämään.
Ollessasi viiden kymmenen,
tuli vastaasi se nainen kanssa
suuren viikatteen.

Niin lähdit sinä silloin pois.
En sitä silloin voinut tietää
kuinka yksinäinen tieni
täällä olla vois.
Minulla on huomen lahjana saatu
camee koru, en voi sitä kaulalla
kantaa vuoksi kyynelten.



Sunnuntai


Minä avasin aamun vetoketjun
pujahdin liukkaasti sisälle
päivän nousevaan kaapuun.
Oli sunnuntai ei kiirettä minnekkään,
oli aikaa hengittää rauhallisesti
ilman huohotusta.
Aika oli tänään minulle armollinen,
tarjosi teetä ja sympatiaa hopea lautaselta.

Tartuin maltillisesti aamun tarjoukseen,
on aika rauhoittua sunnuntain sylissä,
tämän levottomuuden ajan
 maailman kylissä.
MINÄ OLEN ELOSSA.

Sunday


I opened the morning of the zipper 
I slipped into the oiling 
Up today in a robe. 
It was Sunday not hurry anywhere, 
had time to breathe calmly 
without a gasp. 
The time had mercy on me, 
offered tea and sympathy on 
a silver platter. 

I picked up moderately in
the morning the offer, 
it's time to cool down lap on Sunday, 
this period of turmoil in
the world in the villages. 
I AM ALIVE. 

lauantai 25. lokakuuta 2014

Avaruuden kuoro



Tähdet tuikkivat,avaruuden kuoro
laulaa taas. kylmyys soi autiuden
hymniä. Tuuli vie kaiun
äänen jonnekin pois.
Sylissäni nukkuu pimeys yön.
Valvon alla kirkkaan tähtivyön.
Revontulet yhtyvät äänellään,
kuoroon yön.

Maa on autio, melkein rakkaudeton.
Maaäiti ei tiennyt kuinka
yksinäinen onnellinen olla voisi.
Kuinka sisällä ihmisen rakkauden
kannel ikuisesti soisi?
Sisälläni on rakkaus vuosisatojen,
se nukkuu keskellä
sammuneiden ajatuksien.

On tie liian yksinäinen,
kai laulaa minulle kuiskaten avaruus.
Sen lohduttavan äänen
kuulla sisälläni hetken voin.
Tyhjyys se on ontto äänettömyys,
pimenevät illat, tummeneva syys.

Space choir



The stars twinkle, the choir space 
singing again. the cold desolation of the rings 
the anthem. The wind echo 
sounds somewhere away. 
Darkness of the night sleeping in my arms. 
Under the supervision of a bright star belt. 
Northern Lights align themselves with his voice, 
 the chorus of the night. 
The country is desolate, almost loveless. 
Mother Earth did not know how 
happy to be lonely. 

How can any human love 
cover, forever would give? 
Inside is the love of the centuries, 
it sleeps in the middle of 
of extinct ideas. 
There is a road too lonely, 
I guess sings to me in a whisper space. 
It is a comforting sound 
I can hear inside me for a moment. 
Emptiness is a hollow silence, 
darkened evenings, darkening autumn.

SINÄ JA MINÄ




Sinä mies olet silmissäni
se nokea komea hopeapaju.
Niin olet silmissäni kasvanut
korkeaksi komeaksi.
Niin ne paksut lainehtivat
hiuksesi, niihin niin mielelläni
työntäisin sormeni.
Tahtoisin tunnustella ,mustaa silkkistä
tuntua paksujen tummien hiusten.
Äänesi korvissani on kaunis 
heleä huilun ääni.

Rakkaus sinuun on sisälläni kuin
aurinko kesäisen sateen jälkeen.
Se kuivattaa, sekä lämmittää.
Voin sinua rakastaa halki vuosikymmenten,
se tunne kantaa nuoruudesta kypsään
aikaan vanhuuden.
Sinä olet hän, joka kevät
saat puron vapaana virtaamaan.
Tahdon kuunnella ääntäsi,
niin kauan kun kuuloni on kunnossa.
Silti olemme ne kaksi mandariini sorsaa
lentämässä eri suuntiin.
Maailmassa eniten pelkään sitä ,että emme
koskaan enää tapaa SINÄ JA MINÄ.

YOU AND I




You're a man in my eyes 
the soot handsome silver willow. 
So you've grown in my eyes 
high grand. 
And the thick wavy 
hair, they should be very happy 
would push my fingers. 
I would like to feel, silky black 
feel of thick dark hair. 
Your voice in my ear is a 
beautiful melodious flute sound. 
The love you have inside the 
summer sun after the rain. 
It dries and warms. 

I will love you through the decades, 
it carries the feeling of youth to mature 
at the time of old age. 
You're the one who spring 
get the free stream flow. 
I will listen to your voice, 
as long as the hearing is in order. 
Still, we have the two mandarin ducks 
flying in different directions. 
The highest in the world, 
I am afraid that we do not 
Never again will meet you and me. 

Der Samariter

Ich habe schon überall gesucht, 
in schattigen Gassen verloren. 

Hielt die Ecken der Finsternis, 
im Namen Christi geschworen 
Er Sahnehäubchen auf dem Kuchen für all die Liebe? 
Auf der Straße unversehens in das ging 
der Samariter 
geschlossen sein Charakter in
den schmalen Weg. 

Gab mir das Gefühl, 
Liebe, Hass und Schmerz. 
Beruhigend zu den Augen der Liebe 
fallen im Herbst Farben, 
Interessant ist nun mein Weg. 
Wieder bin ich wie ein kleines Mädchen, 
Ich weiß nicht, was ich tue, 
Ich möchte die Hand des Menschen greifen? 

Wie ungeduldig junges Mädchen 
ein Wille ist, wächst eine Frau, 
übernimmt die Liebe konstruktiv. 
Weiß nicht, wie teuer es ist, 
Trauer Trauer, nur gegeben werden. 
Liebe nur Fingerhüte gemessen. 

Samarialainen

Olen etsinyt kaikkialta,
eksynyt hämärille kujille.

Katsonut nurkkiin pimeyden,
vannonut nimeen kristuksen sen
Hän kruunaisiko kaiken rakkauden?
Tiellä arvaamatta käveli
vastaan Samarialainen
sulki hahmolla kapean tieni.

Sai minut tuntemaan,
rakkautta, vihaa, ja tuskaa.
Silmillä lohduttavilla rakastamaan
syksynkin ruskaa,
on kiinnostava nyt minun tieni.
Olen jälleen kuin tyttö pieni,
en tiedä mitä teen,
haluanko tarttua käteen ihmisen?

Kuinka malttamaton nuori tyttö
on tahtoo, naiseksi kasvaa ,
ottaa vastaa rakkautta rakentavaa.
Ei tiedä miten on se kallista,
surua murhetta, vain annetaan.
Rakkautta ainoastaan 
sormustimella mitataan.

The Samaritan

I've been looking all over, 
lost in shadowy alleys. 

Held the corners of darkness, 
sworn in the name of Christ 
He icing on the cake for all the love? 
On the road unexpectedly walked into the 
the Samaritan 
closed his character in the narrow path. 

Made me feel, 
love, hate, and pain. 
Comforting to the eyes of love 
Fall in fall colors, 
is of interest now my path. 
Again, I am like a little girl, 
I do not know what I'm doing, 
I want to grab the hand of man? 

How impatient young girl 
is a will, a woman grows, 
takes charge of the love constructive. 
Does not know how expensive it is, 
sadness sorrow, only to be given. 
Love only thimbles measured. 

perjantai 24. lokakuuta 2014

Onnen satumaa


Onnen satumaa,
jossain sarastaa.
Voit siitä pienen palasen, 
joskus varastaa.

Karikkojen keskellä
piilossa se on jossain,
alla pilvien valkoisten.
Niin kuin sateenkaaren pää
kätkee onnen ruukun sen.

Koskaan löytänyt sinne en,
kuulen vain kaiun 
loittonevien askelten.

Perjantain peloton peitto,
viskataan viikon ylle,
syli lämmin valmis
kuumalle syleilylle.

Haavemaa täynnä,
amorin jousia,
aamulla löytää
yhden voi kaikkein 
aikaisin nousija.

Kirjoitan minuutin,
kirjoitan kaksi,
elämä ei siitä tule 
sen paremmaksi.

Lucky fairyland


Lucky fairyland, 
some dawns. 
You can on a small piece, 
sometimes steal. 

ledges in the middle 
hidden it somewhere, 
below the clouds of white. 
As the end of the rainbow 
conceals the happiness of 
the bottom of the pot. 

I never found there, 
I hear only the echo 
moving further away from steps. 

Friday's fearless coverage, 
thrown over the week, 
laptop ready for the warm 
hot embrace. 

Utopia full, 
Cupid's bows, 
morning to find 
one can most early gainer. 

I am writing minutes, 
I write two, 
life does not become any better.

torstai 23. lokakuuta 2014

Runokuva


Komea runokuva/handsome man















handsome man 

Not crying lady giving in marriage, 
no maid man's armpit, 
when a man has its own liking. 
Own a horse to be taken, 
to be held under the roof perch. 
Handsome man is a pleasure to the eye, 
an incomparable source of joy, 
of the heart may beat 
is rapidly bounce. 

The high-peek of the log, 
kantele I will make a beautiful song, 
I write the text of her life 
handsome man. 
Handsome man running in the alley, 
women of marriage age 
dance round the wild. 

Dance gives the power to take, 
man not only tolerate it, 
that worship him 
all the maidens, virgins 
after dribble. 
  
Meats receiving the best pickle, 
that the food would put the wedding banquet, 
wedding sauna fresh, corresponding to a fold. 













Runotorstain haaste Läpinäkyvä/Transparent



Elämää lasitalossa,
elämä esillä läpinäkyvin seinin,
kaikkien tuijotettavana.
Ajan armoilla, epävarmoilla
päivillä minä unessa
tarujen hevosella
ratsastan,
Nousen myrskyn selkään.
Jaksan vielä jonkin aikaa,
Jumalanpelko uhkaavana
sielujemme yllä.
Joukko hurmoksen matkalippu
toiseen maailmaan.

Kuoleman kanssa leikkimistä,
myeliini myrskyt aivoissani.
Kuka sisälleni pani Jumalan
pelon, kuka tuleen sytytti
seisovan sieluni lahon kelon.
Sotilaan tytär eteenpäin
hangessa, anna minun olla
särkynyt enkeli.
Lennellä päin lasi-ikkunoita,
sillä ne ovat läpinäkyviä.
Nousta pilviin, silloin kun
yksinäisyyden pimeä sisälleni
laskeutuu.

Anna minun alleni se,
tarujen Mallet hevonen.
Olen aikamatkalla maailmojen välissä.
Vain rakkaus sisälläni kelluu,
minä haluan nähdä hyvää,
olla onnellisempi.
Elämä on usein puoliteholla
elämistä, täytyy kasvaa,
sekä uudistua.
En tahdo olla se seisova vesi,
joka kolera-altaseen haisemaan pesi.

Karkaan karsinastani, lennän
päättömästi, päin ikkunoita.
Kirjoitan näitä juttuja, sekä tarinoita.
Minä en ole uhri, en jutuillani
mitään tuhri.



Transparent 

Life in a glass house, 
the life of the present transparent walls, 
for all to see. 
Over the mercy of uncertain 
Days I have a dream 
the fabled horse ride, 

I get up in the back of the storm. 
I have the energy for some time, 
The fear of God as a threat 
our souls above. 
A bunch of bliss ticket 
another world. 

Death to play with, 
myelin storms in my brain. 
Who put God inside me 
fear, who lit the fire 
standing dead pine soul rot. 
A soldier's daughter forward 
in the snow, let me be 
broken angel. 
Flit facing glass windows, 
since they are transparent. 
Move up to the clouds, when the 
loneliness dark inside me 
lands. 

Let me be underneath it, 
Mallet fabled horse. 
I'm kind of on the way between worlds. 
Only the love inside of me is floating, 
I want to see a good, 
not be happier. 
Life is often half-power 
living, must increase and regenerate. 

I do not want to be the standing water, 
that cholera pool of stink washed. 

Qualifiers run away, I'm flying 
headlong, facing windows. 
I write these things, as well as stories. 
I'm not a victim, I'm more stories 
any soiling.




Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto