Translate

perjantai 30. marraskuuta 2012

Järjetöntä


Pimeydessäkin paistaa sisälläni
se aurinko. Se on sinun syysi,
että sydämeni hehkuu kuin
keskikesän kokon puut.
Sinä nukut jo, silti sisältäni
ei sammu se aurinko.
Pari sanaa sinulta minut
hehkumaan sytyttää,
niin kuin kytevän hiilloksen.

Vihdoinkin on hetki olla toiveikas.
Mistä alkaa kohtuus,
mistä asti luotan sinun lohtuus.
Niin kummallista,
on tuntea näin,
keskellä talvea polttava
lämpö viipyy mun sisälläin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto