Translate

tiistai 31. heinäkuuta 2012

Viimeinen kerta


Tämä on viimeinen kerta,
vereni kuohahtaa,
viimeinen kerta villinä
pyöriä tämän maailman.
Kaikki pyörii jalkojeni alla,
elämä minua villisti tänään
pyörittää.

Vereni suonissani villinä
virtaa, pakenen elämän
painavaa pirtaa.
On sinusta jäljellä
pala paperia vaan,
muuten unohdin sinut
kokonaan.

Minä hautasin sinut elämästäni
sinkkiarkkuun piilotin.
Nyt on kädessäni patajätkä,
katson elämääni eteenpäin,
valon tunnelin päässä
kirkkaana näin.

Patajätkä


Kerran kesässä elämä
käsistä ulos räjähtää.
Polttaa rakkaus polttaa,
kesäilma polttaa,
yönkuumuus
hetken voi pään sekoittaa.

Taas en huomaa vuosieni
juoksua, kesäyö
sotkee ajatukseni.
Sydämeeni astuu
kaunis patajätkä,
korttipakkani täysin
sekoittaa.
Sielustani hän pokeripeliänsä
pelaa, voitolle en ehkä
tässä elämässä jää.

Tunnen suurta ikävää,
minua ehkä pelottaa.
On sanani hukassa,
sydämeeni suljen säkeet nää.
Nousen kohti päivää heräävää.

maanantai 30. heinäkuuta 2012

Kapteeni


Oli kapteeni sidottu tuoliin,
niin vuosia istumaan pystyi.
Kitui vuosia niin,
ennen kuin kuoli.
En kenellekään
moista kohtaloa toivo,
en siltikään
vaikka oli hän mies raaka,
armoton kovasydäminen.

Niin kovien myrskyjen
mukana pienenä
lapsenaan pyörin.
Kävin vuosien sissikoulutuksen.
Hänen ankarista nyrkeistään,
sekä vyönsoljesta
selkääni usein sain.
Sängyn alta turvapaikkaa
monesti hain.

sunnuntai 29. heinäkuuta 2012

Paronittaressa


Puolikkaita ihmisiä,
etsimässä toisiansa
tänään täällä.
Elokuun alkuun
sytytän elämän liekin,
minne mun kulkuni viekin.

Poistan tuskan,
sisältäni sen mustan.
Paronittaressa istuin
komeaa miestä tuijottamassa.
Perhoset vallanneet
vatsani kokonaan on,
olen aivan tärähtänyt,
sekä hervoton.

Liekki syttyi yönkulkijassa,
komeaa miestä tuijottamassa.

Synnyin taas uudelleen


Synnyin taas uudelleen,
tuoreeseen tunteeseen.
Menneisyys pois haudattiin,
nyt katson tulevaisuuteen.
Päivään uuteen,
uteliaana kurkistan.

Olen niin kovin väsynyt,
mutta sydämeni toivon
tahtiin rummuttaa.
Maailman kaikki kyyneleet,
ne itkin kai osaltani pois.
Huominen, jo rauhallisempi
olla vois.

Kesäloma


Aivotoiminnasta ei voi
pitää kesälomia,
mä en tiedä mitenkä
ajatukset hetkeksi
pysäyttää.
Ettei pursua, riimiä,
runoa, hukun näihin
tekstin tähkäpäihin.

Nukkuessanikin
runot ulos,
aivoistani juoksee.
Kulkee jonnekin,
utopian kaukomaille.
Olen kiinni jäänyt
lyriikan tykitykseen,
tässä nyt,
on taas uusi riimi,
runo syntynyt.

Nämä kaikki sanat
on jo kaikki joskus
kirjoitettu,
silti pyöritän niitä
uuteen mittaan.

Taas huomaan
vuosien karkuun juoksun.
Tunnen ilmassa kesän, myskintuoksun.
En osaa olla unelmoimatta,
janoan elämää,
rakkautta sen.

Maljani kohtalo,
pohjaan asti juoda haluan.
Lasini on puoliksi täynnä.
Elämäni lento, on
horjuvaa, siivet
nokiset enkelini
aina selkäänsä saa.

Ei sydän osannut väistää


Ei sydän osannut väistää,
amorin harhalaukausta.
Sain osuman,
liian sattuvan.
Olin mulla kerran
yksi hyvin kaunis mies
jota kovin paljon
rakastin.
Niin monta runoa,
sekä laulua
hänelle kirjoitin.
Nyt vihdoin vapaaksi,
siitä harhalaukauksesta
pääsin pois.

Amor ampui uudestaan,
harhaan taas,
nuoli sydämessäni
kiduttaa.

Pokeripeli


Olen kahleissa rakkauden tähden,
laulan, tanssin, hymyillen
vain sinun nähden.
Yksinäni vuodatan joskus
salaa pienen kyyneleen.
Pata-akka taskussani,
minä ja mun pää
patajätkää ymmärtää.
Elämäni pokeria on,
jokeria etsin,
pelistä kohtalon.

Mulla on vaikea villi kiihko
sisälläni, povellani kierokyy.
Valheelliseen paratiisiin
pääsylippuja myy.

Elämäkö pokeripeliä on,
olenko pataässä,
tässä elämässä ?

lauantai 28. heinäkuuta 2012


Yö tähdelliseen siniseen
samettiin pukee taivaankaaren,
kauniiksi verhoaa.
Kun sametin verhoama taivas
kutsuen loistaa,
niin silloin saa toista rakastaa.

Tämä hetki yön,
sytyttää valot sillankaarienkin.
Olen niin tunteellinen,
runoillani maalaan
maailmaa, on sinistä
mustaa purppuraa.

Olin nöyrä


Rakkauttasi niin kuin luuta kerjäsin.
Elämästäni tein itse helvetin.

Olin nöyrä niin kuin maanmatonen.
Ryömin, istuin, kerjäsin luuta,
silmät hyväksyntää kerjäten.

Kuljen kunnon kuhilaana


Kuljen kunnon kuhilaana,
kohta paistaa tähkäpäiden
päällä täysikuu.
Hymykuopan pistä peliin,
luotan kunnon heinäkeliin.
Ollaan niin kuin Ansa, sekä
Tauno,
kesäyössä villikansa
vähentelee vain vaatteitansa.

Unelmissani näen hymysi
hiljaisen, kiihkosta silloin
unessani kiljaisen.
Annan vinkin esileikistä,
keimailen ja keikistelen.
Olet minun rantaleijona,
töitten jälkeen vaikka
usein olet Veijona.

Kantakapakan komein
patakuningas,
tahtoisin olla korttipakan
patarouva mallikas.

En ole irstas koskaan
ollut, enkä täysin mahdoton.
En ole koskaan pannut ulkosalla pakkasella,
enkä rannalla paisteessa auringon.

Filosofiaa


Se basisti nyt on sellainen,
soittaa aina väliin jonkun
riitasävelen.
Epävireessä on muutenkin
elämä ihmisen.
Totuus ei usein pääse
etusivulle uutisiin.
Annetaan ihmisten kuvitella,
keksiä oma totuutensa
filosofiasta.
Annetaan halkaista hiuksia,
hetkisen tappaa aikaa
pitkävetistä; huvitella.

Ollaan opetuslapsia elämän,
sinä sekä minä.
Ei sen väliä, mitä puhuttiin,
kunhan ihminen huomattiin,
meidän yhteiseen piiriin otettiin.

Päässäni


Päässäni soi vaarallinen
laulu,
varoittaa rakastumasta
sokeasti.
Päättömästi umpikujaan
juoksemasta,
vangitsen itseni
tähän epätoivoon.
Lukitsen yksinäisten
hiljaiseen joukkoon.

Minulla on tunne
sydämessäni,
lämpö hellä povellani.
Ruusutatuointi sieluniovella.

Joskus elän niin kuin olisin unessa


Joskus elän niin kuin olisin unessa,
pikkuisen rakkautta takataskussa.
Kauan sitten kadotin sen,
vaiston rakkauden,
en voi löytää sitä
vilpitöntä tietä,
luo onnen satumaan.

On aika ylitseni käynyt,
vuodet vierineet sakeaan,
ei kai vanhana enää ole
lupa ketään rakastaa?
Tai ei ainakaan vastarakkautta
keneltäkään enää saa.

Joskus ajatukseni ovat
hirmumyrskyjä.
Toisinaan saan levätä
poukamassa,
jossa seireenit nukkuvat
myrskyjen välissä.

Kerran elämässä


Kerran elämässä,
oli taskussani pataässä,
nyt aika toi reiät taskuihin.
Lapsena minäkin osasin
olla näkymätön,
sängyn alla väkivaltaa
paossa piileksin.

Minäkin maailmalle
ulos lensin kuusitoista
vuotta olin tyttönen.
Oman polkuni maailmassa
raivasin,
omaa alistettua
polkuani tallasin.
Se oli silloin, kun oli
kai uusinnan aika Dallasin.

Kasvoin, ja kasvoin,
palovammarasvoin,
elämä kantapäilläni
polttaa sai.
Loin nahkani niin kuin kyy,
se oli palovammojen suurin syy.

Herään


Herään tähän päivään nousevaan,
kuljen täällä maailman tiellä,
rakkautta etsien.
Pienen hetken vaan,
saat minun tähteni saat loistamaan.
Sen pienen valonkajonsa
maailmaan hetken toistamaan.

Tyhjät aivot, silti on aina täysi
päivä aina ajatella filosofiaa.
Niin sekaisin saa pään,
tämän maailman kierokulku
omalla aksellillaan .
Voi yöunet menettää,
kun liian hauska ilta on.

Maailma anna mun,
edes hetken aikaa loistaa,
valolla pienen tähden sydämen.
Tunnen sisälläni tämän maailman
pienen lämpöisen pyörähdyksen.

perjantai 27. heinäkuuta 2012

Olet komein mies


Olet komein mies minkä
tiedän,
nuo kaikki pahat vikasikin
lasken sormieni läpi.
Kaiken sinulta siedän,
olen pyörinyt tuhkassa
vuoksesi.

Ryöminyt mullassa,
kuin maan alhaisin matonen.
Olen hylännyt ihmisarvoni
vuoksi rakkauden.
Olen sinulle ilmaa,
hengität lävitseni,
unohdit minut sen jälkeen.

Matelen näkymättömänä
ikäväni kasvattavan kynnyksen yli.
Ei aukea koskaan minulle
sinun kuuma syli.

Metri multaa


Metri multaa päälleni
kaatakaa,
en jaksa enää tätä
filosofian ikävää.
Se siementä sisälläni kasvattaa,
taimeani tiedonjyvillä kastelkaa.
Tahdon hiuksia halkoa,
tai kiihkosta hivellä
rakkaudensalkoa.

Rakkautta, sekä filosofiaa,
ne elämääni kannattelee,
pinnalla halua kellua.
Tunteiden viidakossa,
olen se vaarallinen villikissa
vaanimassa iltapäivän savannilla.

Ilman rakkautta, olen se
saalistaan vaaniva hyeena.
Suomenmaassa pakkasessa
palella tämä hyeena kai saa.

Rakkauden trilogia 3


Sulla on kristallin väriset
silmät, vähän pistävät,
vihainen katse niissä asustaa.

Minä olen vanhentunut paljon,
mutta olen vieläkin
se sama kanelityttö,
silloin kun säteet auringon
hiuksilleni laskeutuu.

Teit joskus minusta laulun,
sitä joskus yhdessä kuunneltiin.
Vielä vartaloni liikkuu tahtiin
musiikin, sylissäsi mielelläni
yhä keinuisin.
Syli kesäisen kaupungin,
sykkii kuumana niin.
Tahtoisin ottaa jaloillani
saksiotteen sinun kuumiin
nivusiin.
Tänä yönä tahtoisin
rakkauden kanssasi
taivaalle räjäyttää.

Sä olet viilee,
sä murjotat mies,
silti olet komea,
ja maailmani sokaiset.
Maailman suurin mysteeri,
olisi hukkua sun silmiisi.

Minut noidut, sun
tuoksusi on myskiä,
uroksen kutsuhuuto
rakkauteen.
Yhdellä katseellasi.
sä voit siirtää sydämeni
syliisi sykkimään.

Tiedän miltä tuntuu se,
kun voisin vaihtaa
sieluni yhteen suudelmaan.

Rakkauden trilogia 2


Rakastan vain sinua liikaa,
toiset miehet ei minuun
vaikutusta tee.
Tule ja rakastele kansani,
ole minulle se kuumapantteri.

Kuolaan perääsi, tule ja
rakastele mua. Tahdon
vartaloosi kuin mustekala
kiihkosta tarrautua.
Enkä murehdi suotta,
sillä kaikki mitä sinusta
irti saan. Se kiihkoani
vain suuremmaksi kasvattaa.
Tahdon maistaa sinua sen
verran, että enemmän sua janoan.

Olet minulle aurinko taivaallani,
yöntähti Otavan sakarassa,
sinua kiihkosta kuolaavana
katsoa täällä maanpäällä
katsoa saan.
Sinä juotit minulle lemmenmaljan
katkeran, en janoani sammumaan
saa. Olen rakkautesi orja,
saat minut häpeästä kierien
maassa nöyränä ryömimään.

© satu tanninen

Rakkauden trilogia 1


Valehtele minulle kauniisti,
ole rakkauden antaja.
Ota syyliisi, aallonharjalle
meidät vie.
Näytä meille yhteinen
kiihkon, sekä himon tie.
Se kestää niin kauan saa,
kunnes on aika aamutähden
ylös nousta. Auringon
poutatuulella ratsastaa.

Amorin viritellä rakkauden
jäykkää jousta.
On hetkiä, kun kaikki
valuu alas yhteisiä reisiämme,
lusikkaan, kun yhdessä
painutaan.
Vie minut nirvanaan,
vie aikaportista läpi,
ole minulle se paratiisin
Aatami, tahdon olla Eevasi.

© satu tanninen 

Päivän meteli


Päivän meteli kohta herätä
saa. Yö oli käsissä
menninkäisten, ja kesänkeijujen
yksinäisten.
Risaiset nymfit alkavat
tanssin epätoivoisen,
päällä päivänkannen
tänään aurinkoisen.

Sinä olet minun yö,
minä sinulle päivä
viimeinen.
Päivä nousee hiljaa,
aamu esiripun taas aukaisee,
niin kuin eilenkin.


Vinttini


Vinttini kauan on ollut pimeänä.
Rakkaus kaikki sielun lamppuni sammutti.
Pimeässä täällä yhä vaellan,
yksinäisen majakanvalon ehkä joskus
tavoitan.

Hengitystä yön kuuntelen,
sekin yksinäinen olla voi.
Yönvarjot musiikiksi muuttua osaa,
varjot bluesia elämän vaikeroi.

Monta yksinäistä kulkijaa,
täällä aamuun taivaltaa.
Omaa yksinäistä taivailtaan,
untani vartioi äitimaa.

Minä peiton päälleni
vetäisen, muistan kylmän
eilisen. Se on tuskanhuuto
peilin sen, mikä särkyi
vaieten. Ei huomisen nyt
kuvaa näy, ja aika kulkee
kulkuaan. Me tiimalasin
hiekat käännetään,
yhä
uudestaan ja uudestaan.

 

Minä etsin rakkautta

Minä etsin rakkautta,
vahvoin siivin kantavaa.
Rakkauttasi illoin,
niin kuin koira suurta luuta
silloin illoin kerjäsin.
Sisältäni suuren palan
maailmaan hukkasin.

Tuuleen kaikki suuret
tunteeni, ne onnenmurut
kaikki viskasin.
Ei tästä elämästä
tule koskaan tämän valmiimpaa.
Saan sinua vain kaukaa 
salaa, paljon rakastaa.

Aamuyöstä jälleen herään,
kaipaus rintaani lyö
tikarilla, moukarilla
ikävä lyö sieluni ikkunaan.
Nyt särkyy sydämeni kerran
kai viimeisen,
on usko, toivo kauas mennyt.
Ikävää en sydämestäni saa
pois katoamaan,
se kaipaus vain suuren 
sillan tähän päivään rakentaa.

Mä muistan aina sinut,
se tuska, kaipaus hellä,
kuin vuorovesi nousee
laskee
valtaa mieleni iltaisin.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Helle saapui


Helle saapui vihdoinkin,
kävelen keskustassa
ohi suihkulähteen.
Sisälläni veri kiihkosta
kuohuaa .

Kuvasi sielussani
vallattomuutta
sisälläni luo.
Kukkii sisälläni
paratiisin ainut
omenapuu.

Yöllä unessani vedät
minut päällesi,
jalkani ympärillesi
tiukasti kietoutuu.
Hetki vain,
ja saapuu intiaanikesä,
tulee kuuma elokuu.
Jälleen sisälläni kukkii
paratiisin ainut
viikunapuu.

I need your love


I need your love

your don`t understand it
Come in baby near by me,
and sit.
I am fooling love with you,
I miss your so match.
Come here baby,
I wand you, to touch.
Your are my dream,
and you’re my soul,
I love you even then we are old.

I am your lady,
and your are my man.
That is the love, now
I understand.

Nainen




Nainen kuin kypsä
viiniköynnös,
sadon painosta
taipuvat oksat sen.
On oksillaan
lapset maailman,
sekä avaruuden.

Tuketta hänen
silmissään,
auringonkehräystä
hiuksillaan.

Äitimaan tytär
nöyrä on,
kumaraan joskus
taivutetaan.
Suudellaan multaa
varpaissaan.

On aika häähunnun,
kukkivaan maan.
On aika lapsien
hiekkaa varpaissaan.
On aika luopua kohdustaan,
muuttua hauraaksi,
katketa rungon sen,
mi viiniköynnöstä
tukee vaieten.

Päivä


Päivä hiipii hiljalleen,
iltaan tieni käy.
Perhonen lentää
hetken sen,
kun kesätuuli
yli nummen käy.

Kukkien luona mehiläinen,
mettä kerää.
Yli nurmikon minun
varpaani vapaana
kengistä kulkea saa.
Nyt tahdon luonnonlapsen
lailla,
alasti luonnossa vaeltaa.
Yli niityn sen,
mi kätkee suuren rakkauden.
Itken rannan kaislikossa,
yksinäisyyttä elämän.
Aurinko kaikkein tärkein
on, vain hetken kestää
lentokin sudenkorennon.

Olen kuin tunteellinen siili,
piikkikuoren alla,
piilossa murhemielin
rannan ruohokasan alla.
Minkä tunteillensa mahtaa,
kun rakkauttaan hukkaan
heittää saa.
Olen tunteideni vankilassa,
eikä missään ole sopivaa
avainta vankilaan.

En voi olla tavallinen


En voi olla tavallinen,
enkä tunteeton.
Joskus kutistun
aivan näkymättömäksi.

Tavallisesti loistan,
hehkun kilpaa
kera kuutamon.
Sanat ne pistävät
miekkani on,
taistelussa tämän
julman kohtalon.

Joskus ei kaloja,
merellä nää,
joskus sisäinen
seireenini sielussani
elää.

Mä toivon rakkautta


Mä toivon rakkautta
maailmaan,
jokaiselle sopivasti.
En tahdo vapautta
rakastaa,
tahdon kanssasi
tuulenharjalla
ratsastaa.

Pyörin ympyrää
nimesi ympärillä.
Olen tunnettu tuuliviiri,
sinä tartuit vain
pysyvästi rattaisiini.
Olen käsissäsi kuin villiviini,
puhallat laavaa,
minun nivuksiini.

Hukun päiviin sekaviin


Kuvaasi mielestäni
en pysty poistamaan.
Sieluni valkokankaalle
aina heijastut,
yhä uudelleen,
ja uudelleen.

Hukun päiviin
sekaviin,
sen jälkeen ,kun
kuvasi sieluni valkokankaalle
tallennettiin.

Rakkautta ei voi
piilottaa,
nurkan takaa se
aina salaa kurkistaa,
kun et millään sitä
osaa odottaa.

Häpeä


Häpeä riisuu ihmisyyden
harteiltani suojaamasta
sydäntäni.
Olen alastomana
tässä, ja nyt.
Virran vietävänä,
rakkaudentuulien
riepoteltavana.

Minä tunnen,
olen elossa,
tällä yksinäisellä
tiellä.
Karikoissa elämän,
nostan repaileisen
purjeeni.
Ohjaan laivani
kohti uutta haaksirikkoa.

Toivo


Toivo istuu sydämessäni,
usko parempaan vain
on mennyt menojaan.
Voitonmaljat ne on
utopian luomaa harhaa.

Tänään tahdon piilottaa
pääni pensaaseen,
kyhjöttää siinä
niin kuin jänis.

Eihän kukaan vain huomaa,
että minä hengitän,
olen elossa,
elän täällä
maapallolla yksinäisyydenpelossa.

On turhaa


On turhaa rakkautta
sydän minulla täynnä,
en tiedä mitä
sillä koskaan teen.
Kirjoitan siitä
suuren osan,
mantraan siniseen.
Tallennan kirjaan
punareunaiseen.
Kirjoitan sitä
liikaa aina ulos
sisältäni pois.

Minä muistooni
kaipaavaan tänään
tarraudun.
Tahtoisin vain unohtaa
sen, etten ole koskaan sun.

Aamuyön utua


Aamuyön utua
vielä silmistäni
pois hankaan.
Muistan öisen
pimeyden,
vesi sateen sen,
mi otsalleni
laskeutui
hiukseni kastellen.

Aamunusva
otsallani,
yössä yksin
hetken vaelsin.
Nyt hetki sitten heräsin,
öiset muiston
sisältäni ulos
keräsin.

Olen hehkuvaa laavaa


Olen hehkuvaa laavaa,
sulle yöllä ehdottelin
vihkikaavaa.
Parilliseen suhteeseen
kanssasi aina tahtoisin.
Kiellän usein rakkauteni,
en sitä sisälläni saa
millään sammumaan.


Niin aamu taas
siirtyi uudelle
radalleen.
Vaikka olisin
märkä heinikko,
syttyisin sinusta
palamaan.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Ollaan kuin lumottu kansa


Ollaan kuin lumottu kansa
polvillaan.
Jotkut mekkaan päin
kumartaa,
toiset ristiä suudella saa.
Ristiretkellä elämänmerellä,
soudetaan huovataan, kansalla
rakot sormissaan.
Vahvimmankin tahdon
saa joku asia murtumaan.
Maapalloa joukkotuhoasein,
saastein, myrkyin tahallaan
me tuhotaan.
Eu-n touhuista kuorossa,
kiistellään, ja uhotaan.

Rakastuin tähän renttuun
maailmaan, vaikken koskaan
uskovan käyvän näin.
Nyt maailma maataan tässä
tuhonarkussa sylikkäin.
Maailma sun valtavan
tohvelin alle jäin,
on ylös päästävä
ilmaan lentämään.

Pappi sanoi meille joskus aamenen,
olin lapsivaimo maailman,
tossun alla itkin niin.
Nukahdin öisin katkeriin kyyneliin.
Seitsemän kuolemansyntiä vaanii
minun kannoillain,
oi armahda minua elämä,
sinun tohvelisi alle kiinni jäin.

Taas herää idän neitonen


Taas herää idän neitonen,
ja kielellään soi sanat rakkauden.
Ne hän runoksi kirjoittaa,
tai uuden laulun ehkä luoda saa.

Taas uusi aamu on,
päivä edessämme uusi arvaamaton.

On kiirastulet sieluani
monesti jo nuolleet,
on unessani läsnä
monet ystävät kauan
sitten kuolleet.

Päivä nousee sylistä pimeän maan,
aamun uuden taas nähdä saan.
Käyn ajanrattaissa taas pyörimään,
ne vinhaan vauhtiin saa elämän,
kun sanojani kuin mantraa aina
ylös kirjoitan.

Aikaa on


Aikaa on siitä,
kun huntuni heilui
kirkkokäytävällä.

Silti aiheutan vielä haloon,
markkinoilla elämän.
Vanha nainen mietteisiinsä vaipuu,
viimein tahtoon kohtaloon taipuu.
Seuraa sanojensa polkua
joskus hieman katkeraa.

Herään tänään,
nousen jaloillein.
Niin kuin mantraa,
muistelen vanhaa vihkikaavaa.
Laulu enkelikuoron tänään
päässäni haikeasti soi.
Suomenmaan juhlavasti siunaamme,
emme suostu mistään murtumaan.

Hautajaiskulkueessa kannan
seppelettä suurta,
se ystäväni haudalle taas tänään
lasketaan.
Kuljen surunportaikkoon,
lippu puolitankoon tänään nostetaan.
Kukat jotka hautaasi lasken,
ne on luvut vuosista
yhteisistä, jotka vihkivalat
meillä kestää sai.

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Olen kuva


Olen kuva peilini edessä
,varjo vaeltamassa kantapäideni
takana.


Tahtoisin löytää tien
sieluuni, silmiesi alle.
Siellä on paikka toiselle
puolikkaalle.
Puolet sisältäni on poissa,
hävitetty maailman
markkinoiden virtaan.
Kudottu kadotetun
elämänpirtaan.


Olenko vain ontto laho
kuori,
vai titaaninen
puolikas vuori?


Miten saisin kaksois-sieluni
kiinni? tallennettua sisälleni,
liitettyä palasiini.

Kohta


Kohta putoaa lehdet
puitten vihertäväin.
Outo nainen aiheuttaa
pahennusta,
sielu vailla pelastusta.
Juice jalanjälkiin,
kirjoittaa mantraa
suomenkielen
sanoja, piiskaa hän.

Suonissansa vielä
veri kiihkosta
villinä kuohuaa.
Ohi uutiskynnyksen
joskus
kirjoittaa hän,
saa aikaan
joskus suuren hälinän.

Aamunkoi, sielussani
sanoin syntyvin purppuroi.
Pääni menoksi sanat
koituvat, kun
lauseeksi peräkkäin
jonoon marssivat.

Ihanteenani on siemen
suuren filosofin,
sen jonnekin kansiin,
kirjoihin piilotin.
Tänään eksyn filosofian
pyhään labyrinttiin.
Toivon, että jotain
uutta pääsen sanoin
halkomaan.

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Oletko kuullut


Oletko kuullut miehestä,
niin kauniista, ja pahasta.
Hän lumoaa naisia vain rahasta,
sydämensä kalliimmalla
hinnalla vai myy.
Sisällänsä asuu suuri iso
kiero kyy.
Se raha, ei sillä rakkautta
saa, kiertää voi vain
kehään loputonta katkeraa.
Olen kuullut miehestä,
niin komeasta,
kovasta sydämettömästä.


Paljon kirjoitan,
draamasta tykkään.
Tanssin sateessa,
ottaisin silti sinut,
vaikka koskaan et puhu
täyttä totta.
Olet lemmikkini,
rakastettava kiero rotta.

Siitä lähdetään, ettei
suoraa totuutta löydy sinusta.
Sitä ei voi kääntää esiin
mistään vivusta.
Nautin sinusta,
ja kivusta.
Olen lonkeroinen mustekala,
yhtä kuumaa himoa,
ja kutsuvaa nivusta.

Tiedän miltä tuntuu tulla
valoista varjoihin,
tuntea palavat sillat takanani.
Palaa hulluna himosta,
kuin punasilmäkani.
Minne hautaan tämän ikäväni,
minne kätken palavan laavan
sisälläni.

sunnuntai 22. heinäkuuta 2012

Me löysimme tien


Me löysimme tien
toisiemme sisään,
loimme uutta elämää.
Jäimme kiinni
järjettömyyteen,
rooliajatteluun,
kuka alistaa kenet.

Taivuin tahtosi alle,
murruin murusiksi,
vailla itsetuntoa.
Sinä olit täynnä vihaa,
halusit saada minut
murtumaan
valtasi alle.

Minä taivuin
katkeamispisteeseen
asti.
Sitten kuin jousi ponnahti
ilmaan
pajunvarteni.
Lensin kauaksi pois
maailmalle.

Vanhuuden oikeudet


Vanhuudella on oikeudet iloita,
nauraa silloinkin,
kun muisti katoaa.
Niin silloin ikä sisällämme
nauraa saa.
Ei laitoksia meille,
tämän päivän nuoruudesta
pois eksyneille.
Tahdon vanhuuden vankiloita
muuttaa vapaampiin kopperoihin.

Kun olen liian vanha, tahdon
elää niin kuin hipit ennen muinoin.
Kommuunit kunniaan,
meitä riittää moneen junaan,
joku asemalle jäädä saa.
Suomi sinua nyt häpeän,
niin me vanhuksiamme
kaltoin kohdellaan.

Ihmisyys


Muistan olla ihminen
ihmiselle,
ihmisyys
on empatiaa,
kasvamista.

Rinnalla kulkemista,
joskus käsikkäin
eteenpäin.
Ole minulle ihminen,
kuuntele silloin,
kun minulla on
tärkeää sanottavaa,
tai tärkeää anottavaa.

Ole rinnallani,
älä kulje edessäni,
tai perässäni.
Kunnioita ihmisarvoani,
älä lyö lyötyä,
kiusaa kiusattua,
sorra sorrettua.
Älä orjuuta vaatimuksillasi
minua, sillä ihmisyyden
siivet ovat tarkoitettu
vapaana lentämiseen.

perjantai 20. heinäkuuta 2012

Tunteet kauneimmat


Tunteet kauneimmat voin tulkita
vain omin kyynelin.
Kuule sulho kun minä laulan,
laulan niin kuin laulujoutsen.
Lemmestä luritan,
laulun rakkaudesta
rajattomasti ääntäni korotan.

Äänen ilmoille lasken,
immen ilmattaren.
Meren seireenien kuoron,
ulos päästän.
Sulle lauluni kertosäkeet
säästän, ilon ilmoille
vain kerran päästän.

Kalevan kansanpoluille,
nykyaikaan sovittelen,
soinnut suloäänen.
Äänen ilman yli kantavan,
virran vietäväksi antavan.

Minun sanani


Minun sanani eivät
vielä ole loppuneet.
Sinua kaikkiin muihin vertaan,
en näe maalta sitä kuohuvaa verta.
En mielestäni sua saa,
akselissaan yhä vain pyörii maa.
Kiinni olen kuin liisterissä,
minä viidakon villikissa,
sähisen niin.

Raavin raivoissani metsänpuita,
katselen taivaalle,
nau,un kohti täysi kuuta.
Olen kuin kuiva varsiluuta,
vailla lakaisijaa.
Pyörin tuulenvietävänä
pitkin pihaa, olen kuivaa
verta sekä lihaa.

Istun yöllä


Istun yöllä unettomana,
se yönhetki on kuin
äärettömyys ei loppuisi
milloinkaan.
Herään unelmistani,
olen unohtanut
maailmasta melkein
kaiken.
Ainoa jota en voi
unohtaa on,
nimes sun.

Ulkona on kesäyö,
sydämeni huutaa
perkeleitä.
Saapuisit silmieni eteen,
katsottaisiin yhdessä
kanavan veteen.
Silloin en yksin kesäyössä
huutaisi perkeleitä.

Tahtoisin


Tahtoisin viedä sinut pyhään labyrinttiin,
sormeesi pujottaa sen kahleen tinaisen.
Ei järjellistä langanpäätä missään,
väsymys aivokoppaani ehkä taas kiristää.
Oi jospa voisi joskus pieni unenhetki,
aivojani hetken piristää.
Yli galaksin unessani hetken lensin,
kuljin kanssasi sitä pyhää umpikujaa.
Vei uni eteenpäin meitä hetken liian lujaa.
Oli siitä onnen aika, kuljimme käsikädessä
suurta valoisaa kujaa.


Jos kuulet tämän viestin,
toivon vielä et hetken saan sua yhä rakastaa.
Yli merten sekä vuorten viestini kulkee,
on jossain meillä ehkä yhteinen rakkauden maa.
Yö, kun poistuu yltä Suomenmaan,
valvon yksin, olen idän neitonen.
”Kuuntelen laulua rakkauden:
Oi miksi ei tule noutamaan,
tuo prinssi uljas sadunihmemaan….”

Vaahteran


Vaahteran lehtiin pukeudun,
kannan niitä ylpeänä ihollain.
Olen paratiisissani Eeva tiedonpuusta syödä sain,
palan haukkasin liian ison leuoillain.

Filosofiaa kannan sielussain.
Lopun yö, karkaan pois unestain.
Saarnaajineen, sukellan tähän päivään,
sekä huomiseen.

Loputon tie, maailman hautaholveissa
me yhdessä kierretään.
Aika menneet päivät aina ,
väreillään kullanhohtoisiksi värittää.
Suomen ,maan aamuaurinkoon,
saan joskus hetkiseksi sukeltaa.
Rauhanajan sankoin joukoin,
rauhamme, asein sekä sanoin
puolustamme.
Aivoton mies, ajattelee puolestamme,
vallasta aina täällä taistellaan.

torstai 19. heinäkuuta 2012

Minä uskallan olla


Minä uskallan olla
se ihminen,
joka sinua rakastaa.
Vaikka maailma on
sinut tuominnut.
Sinut kätken
uniin kauniisiin,
asut sisälläni niin,
ettei kukaan sitä
tietää voi.

Olet päivä, ilta,
yö, ja aamunkoi.
Voimaa siitä vain
mä saan, kun voin sua
salaa maailmassani rakastaa.

Olen unelmoinut
miehestä, niin komeasta,
niin oudosta.
Olen unelmoinut,
majakasta,
sekä luodosta.
Kalliosta vahvasta,
meren myrskyisen keskellä.

Me seisotaan yhdessä
merirosvolaivan yli
olevalla lankulla.
Viimeistä hetkeä kohti,
joku niskaan hengittää.

Haluan vain sinua rakastaa,
muttet jaksa lakata pelkäämästä
lankullasi tasapainoilet.
Olet minun sielussani ääni,
joka huutaa ikävästä.

Aamu


Yön ryvettyneiltä rinnoilta
heräsin aamun kajoon,
ottamaan vastaan tämän
päivän haasteet.
Yön painajaiset ne vielä
hiukan aamuani varjostaa.
On sydämessäni reikä
josta kaikki rakkaus
pois katoaa.

Aamu silti siihen tänään
toivoni taas luon,
ja runon siemen versojansa
itää.
Niihin versoihin,
lisään toivon paremmasta,
päivä jälleen nousta saa.
Tahdon riimejäni taas
kirjoittaa.

keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Kuuleeko yö


Kuuleeko yö?
Otavan tähtivyö
sakaraltaan minut
pois pudottaa.
Kapteenintytär aikakirjaa
runomuotoon ylös kirjoittaa.

Varjossa ihmis-suhdesotain,
varjelen yhä kammiotain.
Pois tummat pilvet taivaaltani
yritän puhaltaa.

Nousen varjosta valoon,
ääni taiteilijan aiheuttaa
suuren haloon.
Minut kutsutaan kaupungin
taloon, ruusun punaisen
saan kädestä suuren johtajan.

Nousin ylös jaloilleni,
tahdon ottaa tatuoinnin elämän.
Loputon tie, kuplettia kirjoittaa.
Ääni taiteilijan, se kääntää
miehet päälleen,
Heillä ei ryhti riitä siihen,
että heistä runo kirjoitetaan.

tiistai 17. heinäkuuta 2012

En tahdo


En tahdo kuulua muumioiden
vuosikertaan,
joilla rautavanne päätä
kiristää.
Jotka raamatusta
kaikki loitsut
oppivat hokemaan.

On kiirastulen monet
meistä tänne itsellensä
luoneet.
On sydämessämme vain
pimennetyt Herranhuoneet,
ei niissä yhtään asujaa.
Tahdon elää,
nähdä totuuden,
en elää kaavaa,
mantraa selaten.

Onnekkaiden tähtien
alla on joukko muutaman,
joille tässä elämässä kaikki
onnenjyvät annetaan.
Sitten ollaan me loput,
jotka täällä toisiamme
särkyneillä sieluillamme
kannatellaan.

Loputon yö


Loputon yö,
ei aamua näy.
Unenlaaksosta pois
minut heittää yö.
Sydämeni vielä täällä
villinä lyö.
Savuavaa laavaa,
niin vaikea on
vauhdilla jäähdyttää.

Ei aikaa,
ei paikkaa,
aivoton mies.
Elämässäni riehuu,
koettaa vielä
vuosien jälkeenkin
minua alistaa.
On törmännyt omaan
totuuteensa,
etten niin paha
ihminen ehkä ollutkaan.

Naisen sielu,
sielua toista
peilaa,
keilaa nurin elettyä
elämää.
Ei voi paeta savuavaa
laavaa,
ei laastaroida stigmana
vuotavaa sydämen haavaa.

maanantai 16. heinäkuuta 2012

Ilta painuu unenlehtoon


Ilta painuu unenlehtoon,
sinut uniini kutsun kulkemaan,
että kanssasi unelmassani
elää saan.
Mua sädekehä pääni päällä
tänään kovin kiristää.
On rinnallani kivipaasi
suuren maailman tuskan
rakentama se on.

Nainen kuin avoin portti,
aina saranat levällään.
Taskussaan pata-akkakortti,
surusta suuresta muistuttaa.
Putoaa kyyneleet pilvien mustien,
ne on itkua
äitimaan tuskien.

Olen oman kiirastuleni nyt
maailmaani luonut,
ei se meille rauhaa anna,
kun liekit kantapäillä nuolee,
En pakoon pääse bensan
tuleen heittäjää.

Kaipaan lempeää tuulta


Kaipaan lempeää tuulta
tänne taistelukentälle.
Minut pikkuhiljaa pohjaan
poltetaan.
Hiljaa, kaipaan, suren ikävöin.
Mua kaivaa suru,
melankolia miekallaan
paloittelee päiväni
silpuksi siivuttaa.


On hennoilla harteillaan
raskasta kantaa,
tätä taakkaa kumaraan
painavaa.
Tahtoisin vain keveänä vetten päällä
sudenkorentona liitää
päin poutapilviä kiitää.

Sateen alta pois,
jos siipeni vielä
jaksaisi kannattaa.
Huominen poudan jos meille
jostain tuoda vois.
Tuulet lempeät luokseni
tulkaa, viekää tämä
suru, sekä melankolia kauaksi
pois.

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto