On käsillä hetki
käsitteellinen.
Ajatuksien lento
sellainen, että sitä
voin ihan kuin koskettaa.
Sinä ojennat sanoiksi
ajatuksen,
minä runollani sitä
myötäilen.
Sitä työtä koskaan tunnusta
en,
piilotan katseilta
suurimmankin
kaipauksen.
Myötäeläminen on työtä sen
suuren elämän taitamisen.
Synnytät sen tunteen,
voiman jaksaa rajalle uupumisen.
Minä kysyn minne menen,
en koskaan tiedä kanssa
kenen.
Hetki sen jälkeen,
ympärilläni rakkaus, sekä
ystävyys nostaa maljojaan.
Siellä missä me hetki
yövytään,
sinne ryhmiimme syövytään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti