Translate

sunnuntai 14. huhtikuuta 2024

Kummitädin muistolle

 Kun aika jättää, jää jäljelle muistot,

ne lohduttaa, kun mieli on musta.
Kummitäti, sun hymysi kirkas,
se jää sydämiin, ei unohdu ikinä.
Kevään mullat, ne peittää nyt sinut,
mut muistosi loistaa, kuin tähdet taivaalla.
Sun naurusi kaiku, se vieläkin soi,
ja lämmöllä muistamme, mitä minulle lapsena annoit.
Neuvoja rakkaita lahjoja kannoit,
muistan joulut mollamaijat ne mitä omin käsin ompelit
minulle. Rakas vieras juhlien aikaan.
Liitän sinut muistojen helminä lapsuuden,
nuoruuden taikaan
Elämän polulla, olit tuki ja turva,
ja opetit paljon miten lapsesta aikuiseksi kasvaa,
miten elää yli murrosiän raskaan kuoren.
Nyt hiljaisuus vallan saa, mut ei se voita,
sillä muistoissamme, sinä elät aina.
Kummitäti rakas, sun muistosi ei katoa,
se kulkee mukana, päivissä kaikissa.
Kevään mullat, ne kertoo vain matkasta,
mut sydämessämme, sinä pysyt ikuisesti.
14.4.2024(c) satu tanninen

Näkemiin

 Näkemiin Kuulemiin (youtube.com)


Tämä lyriikka syntyi kuunnellessani yllä olevaa laulua: Hei, kuulehan ystävä, lähdetään matkalle mielikuvituksen siivin. Kuvittelepa sävel, joka kumpuaa sydämen syvimmistä sopukoista, sekoitus iloa ja haikeutta, niin kuin Juice Leskinen aikanaan loi. Kävellään yhdessä linnunradan poikki, askel kerrallaan, jokainen polku täynnä tarinoita. Laulun sanat soljuvat kuin kesäinen joki, ne kertovat meistä, sinusta ja minusta, ja niistä pienistä hetkistä, jotka tekevät elämästä suuren seikkailun.
Näkemiin, mutta ei unohdeta, sillä jokainen hyvästi on vain uuden tervehdyksen alku. Kuulemiin, sillä äänet ympärillämme kertovat elämän tarinaa. Luulen niin, että jokainen nuotti kantaa mukanaan muiston, joka ei himmene. Kirjoitetaan siis laulu, joka ei pääty koskaan, sävel, joka jatkaa kaikumistaan vielä hiljaisuudenkin jälkeen.
Kuljetaan kävellen, sillä kiire ei ole tässä tarinassa. Jokainen askel on oma säkeistönsä, jokainen hengenveto kertosäe, joka toistuu ja muuttuu matkan varrella. Linnunrata loistaa yllämme, karttana tähtiin kirjoitettuna, ja me seuraamme sitä, löytäen uusia säveliä jokaisesta tähtikuvasta.
Juice Leskinen tiesi, että musiikki on enemmän kuin vain nuotteja paperilla. Se on elämää, se on tunnetta, se on seikkailu, joka odottaa ottajaansa. Niin, kirjoitetaan laulu, joka saa hymyn huulille ja saa jalat tahtomattaan tanssimaan. Laulu, joka on kuin kesäinen tuulahdus, joka tuo mukanaan lupauksen tulevasta.
Ja kun laulu on valmis, kun viimeinen sävel on kaikunut, me seisomme siinä, linnunradan alla, tietäen, että olemme osa jotakin suurempaa. Me olemme kirjoittaneet oman sävelmämme universumin nuottiviivastolle, ja se tulee elämään ikuisesti, niin kuin Juice Leskinenkin, legendana, joka inspiroi sukupolvia. Näkemiin, kuulemiin, ja muistetaan aina kulkea eteenpäin, laulu sydämessämme.14.4.2024 (c) satu tanninen

Tämä laulu


Kun sydämet kohtaavat, valo loistaa ja ilo kumpuaa,
Niin syntyy laulu, joka maailman kauneimman rakkauden saa.
Se kertoo tarinaa, jossa onni on pääosassa,
Ja murheet ovat vain kaukainen muisto, kuin tuulen tuiverruksessa.
Säkeet soivat kuin keväinen tuuli, joka kukkia hyväilee,
Ja kertosäe nousee kuin aamuaurinko, joka yöstä meidät herättää.
Rakkaus on kuin tähtisade, joka taivaan telttaa koristaa,
Se on kuin lämmin kesäsade, joka maan janon sammuttaa.
Tämä laulu on kuin loitsu, joka pimeyden karkottaa,
Se on kuin majakka, joka eksyneille tiensä näyttää.
Se on kuin tulimeri, joka intohimon liekkeihin syttyy,
Ja kuin hiljainen järvi, jossa sydämen rauha löytyy.
Se on kuin vuoripuro, joka kivikkoista polkuaan kulkee,
Ja kuin valtameren aalto, joka rannikolle rakkauttaan tulvii.
Se on kuin ikuisuuden kaiku, joka sydämissämme asuu,
Ja kuin hetken hento kosketus, joka ikuisesti muistoihin jää.
Tämä laulu on täynnä iloa, joka sydämiä lämmittää,
Ja valoa, joka pimeimmätkin nurkat valaisee.
Se on kuin ystävän halauksessa piilevä voima,
Ja kuin ensisuudelman herättämä, syvä huuma.
Se on kuin linnunlaulu aamunkoitteessa,
Ja kuin illan viimeinen säde, joka päivän päätteeksi lepää.
Se on kuin syksyn lehtien kahina,
Ja kuin talven ensilumen pehmeä syleily.
Tämä laulu on kuin kevään ensimmäinen kukka,
Joka lumen alta puhkeaa ja elämän ihmeen meille suoda saa.
Se on kuin kesän lämpö, joka ihoa hellii,
Ja kuin syksyn sadonkorjuu, joka pöydän runsaudella täyttää.
Se on kuin talven hiljaisuus, joka meidät hetkeksi pysäyttää,
Ja kuin kevään lupaus, joka uuden toivon sydämeen kylvää.
Tämä laulu on kuin tarina, joka sukupolvelta toiselle siirtyy,
Ja kuin legenda, joka aikojen alusta asti on elänyt.
Se on kuin unelma, joka todeksi muuttuu,
Ja kuin toivo, joka meitä eteenpäin ohjaa ja tukee.
Tämä laulu on kuin rakkauden voima, joka kaiken kestää,
Ja kuin valon kirkkaus, joka pimeyden murtuu ja estää.
Se on kuin ilon kipinä, joka sydämessä syttyy,
Ja kuin valon loiste, joka elämän polulla meitä ohjaa ja kantaa.
Tämä laulu on kuin rakkauden tarina, joka ei koskaan pääty,
Ja kuin ilon ja valon juhla, joka aina jatkuu ja säilyy.
(c) satu tanninen 14.4.2024

keskiviikko 10. huhtikuuta 2024

Hyväntahtoinen muukalainen: "Mopetilla maailmalle"

Hyväntahtoinen muukalainen: "Mopetilla maailmalle": Eilisen auringonpimennyksen hullu energiapyörre, suisti minun pienen maailmani, pois raiteiltaan. Nämä hullut muutokset alkoivat jo lauantai...

keskiviikko 3. huhtikuuta 2024

Salomonin miekka

 Salomonin miekka, terä terävä, Sorrettujen puolesta se nousee taivaalle. Oikeuden torvi huulilleni kohotan, Sen ääni kantaa kauas, oikeuden voimaan.

Hitaiden rattaiden pyörät alkavat liikkua, Kun oikeus saa siivet ja totuus valoa. Woodoon kuningas selätetään Salomonin viisaudella, pimeyden valtias kukistuu, kun Kristuksen Valon soturit astuvat esiin.
Heidän miekkansa iskevät kuin salamat, Sydämet vapautuvat, ilo täyttää ilman. Sorretut saavat toivon siivillä lentää, Kun oikeus voittaa ja rakkaus voimistuu.
Salomonin miekka, terä terävä, Se ei ole vain ase, vaan oikeuden symboli. Nostamme sen korkealle, taistelun merkiksi, Ja sorrettujen sydämissä kukoistaa ilo. 🗡️❤️ (c) satu tanninen 3.4.2024

lauantai 16. maaliskuuta 2024

Pandora's Box


Pandora's Box
Wisdom does not reside in the hymnal page,
no leaves on the trees dripping forest.
It will not be sold at the market of any kind
bundles. My sister the scarf binding
tightly around his head.
Go veiled along the caftan.
I dance naked in my dreams at the market.
I play strip poker with you, or through the
of the exclusive, the terrible game of Solitaire.
In the morning when I wake up, rose petals
toes are full of them
Where have I gone the way of my dreams?
Nowhere is the roses appear now.
My soul is reflected in the mirror foggy source.
I am an old woman still moist,
to dip into the treacherous swamp.
An invitation to young people to
create the groom my sources,
I'm still a fresh, inviting the maid.
Just as treacherous as it is
dangerous for flowering rush.
I do not need a wet ear monitors,
I am free of it as a stable relationship.
I miss my own mature to meet the bridegroom.
Still, my eyes are laughing as a young man
looks at me, and cheek blush.
It might be a little flattered,
while still in the glow, I'm like
The metaphor of mystery.
Still, I locked the Pandora's box, which
only your hand would open the locks closed.
I do not care the men, as
rebelled against the peacocks.
© tanninen satu ❤
Kaikki reakti


torstai 22. helmikuuta 2024

Jossain kaupungin yllä revontulet tanssivat

 Jossain kaupungin yllä revontulet tanssivat

silloin niitä katsellessa unohtuu hetkeksi
kaikki murheet sekä viat.
Jossain korpikuusen alla niitä salaa
katselee joku Jeesuksen näköinen mies.
Minä näin unta Putiinista poikkesin
toisille urille normaaleista painajaisunien
rutiineista.
Ajattelen tai en silti aina jotain riimittelen.
Yli keskiviikkoaamun vedän perässäni
yön unien haamun.
Rakastan sinua varovasti aina.
Täytyy olla varpaisillaan varovainen
ihan vaan, rakkaus se on kuin
loukku tai ansa siitä voi
mennä sekaisin kokonainen kansa.(c) tanninen satu ❤

tiistai 13. helmikuuta 2024

Pääasiaa


Pääasian, ja sivupoluille eksymisen välillä ei ole iso kynnys. On hyvin helppoa eksyä ajatuksesta pois mistä on alkanut kirjoittamaan. Kirjailijan ajatukset lentävät maan, ja taivaan välillä.
Voi kuvitella piirrettynä, tai ommeltuna sik- sakkina ajatusten aiheuttamat kuviot. Mikään ei ole niin epämääräinen, ja epäluotettava, kuin kirjailijan ajatusten juoksu. Se hyppää sivupoluille pääasiasta, tai pomppii ilman päämäärää kuin kumipallo. Jokainen meistä etsii onnea elämäänsä, mutta asettaa usein itse esteet sille. Kallonsisäinen vankila, omien ajatusten rankentama häkki. Voimavarojen vähättely, Suomalainen
heikko itsetunto. Jostain olisi löydettävä sisäinen Jussi kuokkineen, ja soineen. Niskavuoren Heta joustamattomin moraalikäsityksineen se ajattelutapa joutaa romukoppaan.
Kärjistynyt maailmantilanne, se aiheuttaa lisää harmaita hiuksia. Toisille kaljuuntumista, kun pyörittää synkissä ajatuksissa viimeisiä harventuvia hiussuortuviaan. Lakot ja mielenosoitukset, onko niistä apua tässä maailmantilanteessa?
Putin mielestäni muistuttaa Simpson piirroselokuvan ydinvoimalan johtaja Charles Montgomeryä. Arvoituksia, ja aivojumppaa aiheuttaa tulevaisuus monen pääasiaa pohtijan aivojen poimujen sokkeloissa. Kirjailijan aivot ne ovat kuin muurahaispesä täynnä pieniä, vilkkaita kuhisevia muurahaisia. Ne kuljettavat, tietoa, ja ajatuksia sinne tänne. Eivät ehkä löydä mistään järjellistä paikkaa, minne kasata samanlaiset yhteenkuuluvat sanat lauseiksi välimerkkeineen. Pääasiaa se on päänsärkykin, johtuu ehkä
aivojen sisällä möyrivistä kuvitteellisista muurahaisista. Kusiaisista, niin kuvittelisin Veikko Huovisen niitä nimittävän. Ei ole ihme, että kusipäisiä ihmisiä on olemassa, se ajatus sikseen ja piste lauseen loppuun. Nyt tarvitaan joku asia, joka on hienosti sanottu, hyvä henki , ja sielu pakinalle.
Meillä jokaisella on erilainen katsontakanta eriasioihin, saman katsontakannan edustajat yleensä hakeutuvat toisten samankaltaisten joukkoon. Joukkovoima se on mikä saa asiat jollain tavalla rullaamaan eteenpäin. Etiäpäin, sanoi mummo lumessa. Murresanat ja niiden ymmärtäminen sekin on päänsisäinen ukemi. Sivistyssanat ne ovat kummittelevia haamuja
suomenkieleen, suomalaisten kiusaksi heitetty. Maailman myrskyjen mukana Suomen kamaralle.
Koululaisia nykyaikanakin kiusaavat monet erilaiset pääasiat. Ilkeimmät niistä ovat ehkä täit. Televisiossa mainoksessa prinsessakin kärsii täiongelmasta, kunnes prinssi täi shampoo pelastaa prinsessan pulasta. Ennen kuin ilkeä äitipuoli leikkaa pitkät hiukset lyhyiksi. Sekin on tärkeä virka pääministeri, hallituksen pää. Siihen virkaan
pitäisi aina osata valita hyvin pätevä mies. Uutisissa vilisee aina, pääministeri teki sitä, ja tätä. Pääministeri on usein uutisissa pääaihe. Hallituksen touhuissa usein ole kyllä päätä, eikä häntää. Joukko ministereitä pyörii oman häntänsä perässä, ja naiset kamppailevat paikasta valokeilassa miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Pääasiassa tuli mielen yksi vanha hullu juttu korjata lämmön eristystä. Tällä tavoin saatiin paljon pahaa aikaan. Ainakin yksi tuollainen tuote tulee mieleeni joskus 1960-luvun loppuvuosilta. Yrittäjät kiersivät tankkiautolla vanhoja puutaloalueita, ja vaahdottivat kai pääasiassa ulkoseiniä. UF-Eriste nimellä tuotetta myytiin. Saattoi toki olla muitakin tuotemerkkejä, mutta tuo oli ainakin meilläpäin yleinen. Homma toimi niin, että ulkovuoriin porattiin 20 mm:n reikiä noin 0,5 metrin jaolla, ja niistä sitten ruiskutettiin rakenteeseen vettä, johon oli sekoitettu jotain pulverimaista kemikaaliyhdistettä. Tämä sitten vaahtosi voimakkaasti, mutta ei sillä ollut sellaista voimaa kuin nykyajan vaahdoissa. Jos seinässä oli aivan tyhjää, niin kyllä se jollakin tavalla saattoi täyttyä. Purujen sekaan muodostui vain nyrkin kokoinen klimppi sitä helposti murenevaa vaahtoa. Kyllä tuohon vaahtoon vieläkin satunnaisesti törmää korjausneuvontaa tehdessä. Suurin osa alkaa kyllä olla jo jälkeenpäin korjattuja.
Silloin 1960-luvulla jäi jossain päin Suomea sitten kiinni vähän nokkelampikin vaahdotusporukka. Olivat sekoittaneet veteen jotain pyykkipulveria ja kyllähän vaahtoa piisasi. Kun ulkovuorissa oleva reikä oli tulpattu, niin vaahdolla oli aikaa laskeutua. Niissä seinissä eristeestä ei sitten myöhemmin ole löytynyt jälkeäkään. Päävoiman, ja ajatusten valjastaminen hyötykäyttöön. Sen, jos joku taitavasti hallitsisi, niin kaikki olisi valtakunnassa
hyvin. Kurkistus aivopoimujen monimuotoisiin väleihin, on tiedemiehille kuin matka avaruuteen, kohti uusia seikkailuja. Pään sisällä joku stressaantunut kuulee ääniä, kirjailija kuulee kuinka puut kasvavat humisten. Ajan äänien rattaiden kilinää. Kirjailija käyttää päävoimaansa kirjoittamiseen, ajatustensa ulos tuottamiseen.
Siirrytään takaisin sivupoluilta pääasiaan. Siis kumpi? Sattuu sitä näköjään paremmissakin piireissä. Aivan lopuksi on syytä puuttua yhteen ajankohtaiseen juttuun ennen kuin on liian myöhäistä. Ihmiset ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan puolet työpaikkojen ihmisistä voidaan korvata roboteilla parissa kymmenessä vuodessa. Tiettävästi kehitteillä on myös robotti, joka korvaa eläkeläisen.
Meikäläinenkin onnistui pääsemään mukaan Kotikartanon Osaaminen näkyväksi projektiin, jossa opetellaan työnhakemisen
uusia taitoja. Eli paiskataanpa tähän pakinan päätteeksi pientä maistiaisia siitä, mitä uusi teknologia tuo tullessaan.
Pilvipalvelimet ovat kohta täynnä kirjailijoiden ilmassa
roikkuvia epätoivoisesti lukijoita kaipaavia pakinoita.
© satu tanninen

sunnuntai 4. helmikuuta 2024

Song

 This is a song that I wrote for you, when I wanted you to hang my picture on your wall. It is a picture where I am happy and peaceful, with a flower wreath on my head and a white lace nightgown on me. I close my eyes and dream of you, of how you hold me in your arms and whisper words of love in my ear. This is a song that tells you how much I miss you and how much I want to be with you. This is a song that hopes that you feel the same way and that we will see each other again soon.



sunnuntai 28. tammikuuta 2024

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaraan painaa koko maailma
silloin sydämeni voima minua soimaa
bluesin tahtiin tanssii Äiti maa
melankoliani tähden kyynel vierii
poskellaan pieni sadekuuro
sademetsiä silloin hellästi ravistaa
mitä onkaan rinnakkaistodellisuus
se onko sitä että maapallo
on elollinen olio
ja isämerta vaivaa muovisaasteiden
takia polio
virtuaalisaasteilta suojautumiseen
riittääkö pelkkä alumiinifolio ?
Joskus mietin liikaa turhia
ei siihen ole täysin viisasta selitystä
miksi terroristit tekevät pommeilla
väkijoukoissa itsemurhia
filosofia juuret minuun kasvattaa
maailma se on jotain mikä
salaa näkymättömyydessä ratsastaa
kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi
osaa katsastaa
minä liikaa aina pohdin ramadan kestää
iltayöstä aamuaurinkoon
Lauri Viita kuolleista nousee runoineen
taas Pispalassa taivaanranta punottaa
aamurusko maalaa päivään nousevaa
maailmaa
sanon tillin tallin muistan Joensuusta
edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen
anomassa vekseliä luona hevostallin
kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin
niin maailman tyhmimmästä miehestä
ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen
tyhmyys sukupolville huomiseen
© satu tanninen
Kaikki r

perjantai 26. tammikuuta 2024

Luonnonlapsi


Yö aina vierelläni valvoo,
kansakunta sanojeni lentoa
hetken pimeydessä palvoo.
Sanojenvirta se on lahja tähtien?
Tunnen voiman sisälläni
se kasvaa, kerää voimiaan,
kunnes keväänpajut puhkeavat kukkimaan.
Annan elämälle uuden tilaisuuden,
näen sydämellä, kuulen nöyryydellä
äänet ajanrattaiden.
Katso kuinka taivaantähdet voi silmistäni loistaa.
Katso kuinka kukkahaurain
kevään puhjetessa taas syntyy, kasvaa, versoaa.
Se on niin kuin nuori neito, joka
naiseksi kasvaa, kukkaan pikkuhiljaa puhkeaa.
Taas sydämeni yli myrsky kulkee,
saa uuden kevään joskus uudestaan syntymään.
(c) satu tanninen
Tykkää
Kommentti
Jaa

Joskus

 Kun joskus kirjoitan viimeisen lauseen

tai maalaan viimeisen taulun
niin toivon että niissä olisi viimeinen maailman
kauneus ja joku outo haikeus,
ja sinä hetkenä pois katoaisi maailman vaikeus.
Joskus minua liikaa tämä elämän karma
väsyttää sekä talvinen harmaa aika.
Toisinaan ilmassa leijuu outo elämän
lumoava taika, ja helisee ilmassa kauneimmat
musiikin äänet , silloin kanssani
kitaran sointuihin kiinni jäänet ?(c) tanninen satu

Kun aika on


Kun aika on soi taika sammumaton
läpi lumisen kaupungin kulkee
askeleet ihmisten
tasangot jäivät talojen alle
joen kosket valjastettin
ihmisen vallan alle
jollain on paikka sydämessään
kaikkeuden Jumallalle
olen silloin tällöin levoton
missä järjen ääni silloin on ?
Tänään tunnen ilman kosketuksen
puiden kuiskaukset sylissä
tuulen kylmän värinä on
minä palaan sanojen syliin
kun aika on.(c) tanninen satu ❤
Tykkää
Kommentti
Jaa

Valo tulee pohjolasta

 Valo tulee pohjolasta

poika pohjan poluilta
pelko väistyy mailmasta
korona kolkkona väsähtää
ajan ylipappi voittaa
paholaisen energian
maljojen kuningas
valjastaa joukkonsa
hyvyyden puolelle
maan henki vakaana
pikkuhiljaa
sulattaa hangien
valkoisen harmonian
kesän rytminen poljento
kohoaa sammaleisesta
maasta Äiti maan maadoittava
elämä juuruttaa tulevaisuuden
turvalliseen alustaan
aika valmistautumista
on luotava vakautta
ei ole kiire minekkään
voiman on aika kasvaa
olet turvassa
Maan henki tarjoaa
meille kasvun
siemenet kylvettävä
uusien alkujen vaalimiseen.
26.01. © satu Tanninen

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto