Iltasatu

Kun yö laskeutuu ja kaupungin valot sammuvat yksi toisensa jälkeen, taivaalla voi nähdä jotain odottamatonta. Kuvittele tilanne, jossa näkymätön UFO laskeutuu hiljaa lähelle kotiasi, ja yhtäkkiä kuulet koputuksen ikkunassasi. Avaat verhot ja näet edessäsi vieraan olennon, jolla on kaulassaan hohtava maapallokoru. Tämä koru ei ole pelkästään koriste, vaan se symboloi rauhaa ja ystävyyttä eri maailmojen välillä. Alien ojentaa sinulle kätensä, ja ymmärrät, että tämä on ainutlaatuinen hetki, jolloin kaksi eri maailmasta tullutta olentoa kohtaavat. Tämä kohtaaminen ei ole uhka, vaan mahdollisuus oppia toisiltamme ja laajentaa käsitystämme universumista ja sen moninaisista asukkaista.

Kuvittele alien, jonka ulkonäkö on yhtä ainutlaatuinen kuin sen läsnäolo. Sen pää on suuri ja soikea, ja siinä on suuret, tummat silmät, jotka heijastavat tähtien valoa ja näyttävät ymmärtävän kaiken ympärillään olevan. Iho on sileä ja metallinhohtoinen, ikään kuin se olisi tehty avaruuden kylmästä ja pimeästä aineesta. Keho on hoikka ja pitkäraajainen, ja se liikkuu äänettömästi ja sulavasti kuin painottomassa tilassa. Sen sormet ovat pitkät ja hienostuneet, täydelliset työkalut tarkkaan ja herkkään työhön. Alienin vaatetus on yksinkertainen mutta elegantti, ja se heijastaa sen teknologisesti edistynyttä kulttuuria. Kaulassa roikkuva maapallokoru on kirkas ja säteilee pehmeää valoa, mikä luo ympärilleen rauhoittavan ja kutsuvan tunnelman. Tämä olento ei ole pelkästään vieras kävijä toisesta maailmasta, vaan se on myös viestintuoja, joka tarjoaa mahdollisuuden ymmärtää ja oppia uusia asioita. Sen ulkonäkö on rauhallinen ja viisas, ja se välittää tunteen, että se on nähnyt ja kokenut asioita, joista meillä on vain kaukaisia unelmia. Tämä alien on todiste siitä, että universumissa on elämää, joka ylittää kaiken, mitä olemme tähän asti tunteneet.

Kun kohtaat jotain näin epätavallista ja ainutlaatuista, reaktiosi voisi olla monenlainen. Saatat tuntea hämmästystä, uteliaisuutta tai jopa pelkoa, mutta myös ihmetystä ja innostusta. Tällainen kohtaaminen voisi herättää kysymyksiä siitä, mitä tämä olento haluaa ja miksi se on tullut juuri sinun luoksesi. Ehkä se tarjoaisi mahdollisuuden oppia jotain uutta ja mullistavaa, tai ehkä se olisi merkki siitä, että meidän on aika laajentaa käsitystämme todellisuudesta. Voisit myös miettiä, miten kommunikoida olennon kanssa ja miten voitaisiin rakentaa yhteys, joka ylittää kielelliset ja kulttuuriset rajat. Tämä tilanne voisi olla kutsu seikkailuun, tutkimusmatkaan tuntemattomaan, joka voi muuttaa käsitystäsi maailmasta ja sen paikasta universumissa. Se voisi olla myös tilaisuus osoittaa rohkeutta ja avoimuutta, kun astut tuntemattomaan ja kohtaat jotain, joka haastaa kaikki aiemmat oletuksesi.

Lokakuu 2024

 Siviilipalvelumies

rauhankyyhky kämmenellä

seisoo eduskuntatalon 

punaisiksi värjätyillä  portailla.

Moskovan toreilta kaikuu

pahuuden pasuunat.

Usa sta kuuluu Trumpin

torven soitto trumpetti soi

siinä on toivon ääni rauhaa haluaa

maailman kansa dollari muut 

valuutat missä on korruption

salaa kaatava ansa.

Se viritettiin jo tänään nousee

maailmaa valaiseva aurinko.

Maailman torien armeijat 

jatkuva saappaiden äänien kaiku

ilkeä ääni rummuttaa

korvieni tärykalvoja.

Ei enää yhtäkään askelta 

lähemmäksi maailman

areenojen suurtapaloa.

Kaikki on kerran nähty 

Hitlerin hirmuteot.

Putinin punaiseksi 

verellä maalattu maa.

Minua hiukan ahdistaa

ensimmäinen eläkepäivät

poissa kaikki järjenhäivä 

marraskuussa tai vasta 

joulukuussa joutavat

ensimmäiset eläkkeen

eurot oloneuvoksen tilille.

Tämä kaaos ei rauhoita

sanat tahtovat koodata

ainoastaan rakkautta

bittiavaruuteen numeroiden mukaan.

Kestämättömyyden kehä saartaa

yön unien joukkomarssin.

En tahdo uniiniini enää

yhtään saappaiden ääniä

En marssin kaikuja

kun oppii elämään elämää pelon

varjoissa sitten vasta saavuttaako

rauhan tunteen,kun

kuolee ? Ei en suostu pelkäämään

olen turvassa valon enkeliparven

siipien alla täällä avaruuden 

suurella ikkunalla.

1.10.2024(c) tanninen satu

The mill of the world revolves 2

 The mill of the world revolves 2

I’m going crazy about you, but that’s the life it takes

himself chose.

I sing a song about love, I am the soloist of my own life.

At night in a dream I ride a ghost with riders in the sky.

where it rumbles and flashes. And the herd can't get there.

And I don’t know where I am tonight, but you only

find me you can.

In the screaming ring of space, I see him standing in bright light

He has a guitar and it plays on the frequency of space.

Put your hand on the lever to let it swing and roll

When morning comes, I still have a whip in my hand,

were the night ghost riders asleep at all?

The world wheel spins in motion as space continues but

and I fly high in utopia

come here with me

i am stuck in the rotating mill of love.

Whether it's dangerous, come here at your own risk

I'm a complete space refugee, I told you you are

gold as the poles of the earth strike fire below us.

It’s just an adventure of space where utopia is encountered.

The world wheel rotates in the motion of space still but

And I fly high in the utopia you

come here with me

i am stuck in the rotating mill of love.

Is the world largely mammon?

I get it from the movement of the squirrel wheel

Don't be too busy anywhere

And rock it is full of life

The world, it looks so beautiful to me, from above

I saw a naked cherub dancing in the street.

The world wheel rotates in the motion of space still but

And I fly high in utopia

come here with me

i am stuck in the rotating mill of love.© tanninen satu 15.04.2024

Kummitädin muistolle

 Kun aika jättää, jää jäljelle muistot,

ne lohduttaa, kun mieli on musta.

Kummitäti, sun hymysi kirkas,

se jää sydämiin, ei unohdu ikinä.

Kevään mullat, ne peittää nyt sinut,

mut muistosi loistaa, kuin tähdet taivaalla.

Sun naurusi kaiku, se vieläkin soi,

ja lämmöllä muistamme, mitä minulle lapsena annoit.

Neuvoja rakkaita lahjoja kannoit,

muistan joulut mollamaijat ne mitä omin käsin ompelit

minulle. Rakas vieras juhlien aikaan.

Liitän sinut muistojen helminä lapsuuden,

nuoruuden taikaan

Elämän polulla, olit tuki ja turva,

ja opetit paljon miten lapsesta aikuiseksi kasvaa,

miten elää yli murrosiän raskaan kuoren.

Nyt hiljaisuus vallan saa, mut ei se voita,

sillä muistoissamme, sinä elät aina.

Kummitäti rakas, sun muistosi ei katoa,

se kulkee mukana, päivissä kaikissa.

Kevään mullat, ne kertoo vain matkasta,

mut sydämessämme, sinä pysyt ikuisesti.

14.4.2024(c) satu tanninen

Näkemiin

 Näkemiin Kuulemiin (youtube.com)

Tämä lyriikka syntyi kuunnellessani yllä olevaa laulua: Hei, kuulehan ystävä, lähdetään matkalle mielikuvituksen siivin. Kuvittelepa sävel, joka kumpuaa sydämen syvimmistä sopukoista, sekoitus iloa ja haikeutta, niin kuin Juice Leskinen aikanaan loi. Kävellään yhdessä linnunradan poikki, askel kerrallaan, jokainen polku täynnä tarinoita. Laulun sanat soljuvat kuin kesäinen joki, ne kertovat meistä, sinusta ja minusta, ja niistä pienistä hetkistä, jotka tekevät elämästä suuren seikkailun.

Näkemiin, mutta ei unohdeta, sillä jokainen hyvästi on vain uuden tervehdyksen alku. Kuulemiin, sillä äänet ympärillämme kertovat elämän tarinaa. Luulen niin, että jokainen nuotti kantaa mukanaan muiston, joka ei himmene. Kirjoitetaan siis laulu, joka ei pääty koskaan, sävel, joka jatkaa kaikumistaan vielä hiljaisuudenkin jälkeen.

Kuljetaan kävellen, sillä kiire ei ole tässä tarinassa. Jokainen askel on oma säkeistönsä, jokainen hengenveto kertosäe, joka toistuu ja muuttuu matkan varrella. Linnunrata loistaa yllämme, karttana tähtiin kirjoitettuna, ja me seuraamme sitä, löytäen uusia säveliä jokaisesta tähtikuvasta.

Juice Leskinen tiesi, että musiikki on enemmän kuin vain nuotteja paperilla. Se on elämää, se on tunnetta, se on seikkailu, joka odottaa ottajaansa. Niin, kirjoitetaan laulu, joka saa hymyn huulille ja saa jalat tahtomattaan tanssimaan. Laulu, joka on kuin kesäinen tuulahdus, joka tuo mukanaan lupauksen tulevasta.

Ja kun laulu on valmis, kun viimeinen sävel on kaikunut, me seisomme siinä, linnunradan alla, tietäen, että olemme osa jotakin suurempaa. Me olemme kirjoittaneet oman sävelmämme universumin nuottiviivastolle, ja se tulee elämään ikuisesti, niin kuin Juice Leskinenkin, legendana, joka inspiroi sukupolvia. Näkemiin, kuulemiin, ja muistetaan aina kulkea eteenpäin, laulu sydämessämme.14.4.2024 (c) satu tanninen

Tämä laulu

Kun sydämet kohtaavat, valo loistaa ja ilo kumpuaa,

Niin syntyy laulu, joka maailman kauneimman rakkauden saa.

Se kertoo tarinaa, jossa onni on pääosassa,

Ja murheet ovat vain kaukainen muisto, kuin tuulen tuiverruksessa.

Säkeet soivat kuin keväinen tuuli, joka kukkia hyväilee,

Ja kertosäe nousee kuin aamuaurinko, joka yöstä meidät herättää.

Rakkaus on kuin tähtisade, joka taivaan telttaa koristaa,

Se on kuin lämmin kesäsade, joka maan janon sammuttaa.

Tämä laulu on kuin loitsu, joka pimeyden karkottaa,

Se on kuin majakka, joka eksyneille tiensä näyttää.

Se on kuin tulimeri, joka intohimon liekkeihin syttyy,

Ja kuin hiljainen järvi, jossa sydämen rauha löytyy.

Se on kuin vuoripuro, joka kivikkoista polkuaan kulkee,

Ja kuin valtameren aalto, joka rannikolle rakkauttaan tulvii.

Se on kuin ikuisuuden kaiku, joka sydämissämme asuu,

Ja kuin hetken hento kosketus, joka ikuisesti muistoihin jää.

Tämä laulu on täynnä iloa, joka sydämiä lämmittää,

Ja valoa, joka pimeimmätkin nurkat valaisee.

Se on kuin ystävän halauksessa piilevä voima,

Ja kuin ensisuudelman herättämä, syvä huuma.

Se on kuin linnunlaulu aamunkoitteessa,

Ja kuin illan viimeinen säde, joka päivän päätteeksi lepää.

Se on kuin syksyn lehtien kahina,

Ja kuin talven ensilumen pehmeä syleily.

Tämä laulu on kuin kevään ensimmäinen kukka,

Joka lumen alta puhkeaa ja elämän ihmeen meille suoda saa.

Se on kuin kesän lämpö, joka ihoa hellii,

Ja kuin syksyn sadonkorjuu, joka pöydän runsaudella täyttää.

Se on kuin talven hiljaisuus, joka meidät hetkeksi pysäyttää,

Ja kuin kevään lupaus, joka uuden toivon sydämeen kylvää.

Tämä laulu on kuin tarina, joka sukupolvelta toiselle siirtyy,

Ja kuin legenda, joka aikojen alusta asti on elänyt.

Se on kuin unelma, joka todeksi muuttuu,

Ja kuin toivo, joka meitä eteenpäin ohjaa ja tukee.

Tämä laulu on kuin rakkauden voima, joka kaiken kestää,

Ja kuin valon kirkkaus, joka pimeyden murtuu ja estää.

Se on kuin ilon kipinä, joka sydämessä syttyy,

Ja kuin valon loiste, joka elämän polulla meitä ohjaa ja kantaa.

Tämä laulu on kuin rakkauden tarina, joka ei koskaan pääty,

Ja kuin ilon ja valon juhla, joka aina jatkuu ja säilyy.

(c) satu tanninen 14.4.2024

Hyväntahtoinen muukalainen: "Mopetilla maailmalle"

Hyväntahtoinen muukalainen: "Mopetilla maailmalle": Eilisen auringonpimennyksen hullu energiapyörre, suisti minun pienen maailmani, pois raiteiltaan. Nämä hullut muutokset alkoivat jo lauantai...

Salomonin miekka

 Salomonin miekka, terä terävä, Sorrettujen puolesta se nousee taivaalle. Oikeuden torvi huulilleni kohotan, Sen ääni kantaa kauas, oikeuden voimaan.

Hitaiden rattaiden pyörät alkavat liikkua, Kun oikeus saa siivet ja totuus valoa. Woodoon kuningas selätetään Salomonin viisaudella, pimeyden valtias kukistuu, kun Kristuksen Valon soturit astuvat esiin.

Heidän miekkansa iskevät kuin salamat, Sydämet vapautuvat, ilo täyttää ilman. Sorretut saavat toivon siivillä lentää, Kun oikeus voittaa ja rakkaus voimistuu.

Salomonin miekka, terä terävä, Se ei ole vain ase, vaan oikeuden symboli. Nostamme sen korkealle, taistelun merkiksi, Ja sorrettujen sydämissä kukoistaa ilo. (c) satu tanninen 3.4.2024

Pandora's Box

Pandora's Box

Wisdom does not reside in the hymnal page,

no leaves on the trees dripping forest.

It will not be sold at the market of any kind

bundles. My sister the scarf binding

tightly around his head.

Go veiled along the caftan.

I dance naked in my dreams at the market.

I play strip poker with you, or through the

of the exclusive, the terrible game of Solitaire.

In the morning when I wake up, rose petals

toes are full of them

Where have I gone the way of my dreams?

Nowhere is the roses appear now.

My soul is reflected in the mirror foggy source.

I am an old woman still moist,

to dip into the treacherous swamp.

An invitation to young people to

create the groom my sources,

I'm still a fresh, inviting the maid.

Just as treacherous as it is

dangerous for flowering rush.

I do not need a wet ear monitors,

I am free of it as a stable relationship.

I miss my own mature to meet the bridegroom.

Still, my eyes are laughing as a young man

looks at me, and cheek blush.

It might be a little flattered,

while still in the glow, I'm like

The metaphor of mystery.

Still, I locked the Pandora's box, which

only your hand would open the locks closed.

I do not care the men, as

rebelled against the peacocks.

© tanninen satu

Kaikki reakti

Jossain kaupungin yllä revontulet tanssivat

 Jossain kaupungin yllä revontulet tanssivat

silloin niitä katsellessa unohtuu hetkeksi

kaikki murheet sekä viat.

Jossain korpikuusen alla niitä salaa

katselee joku Jeesuksen näköinen mies.

Minä näin unta Putiinista poikkesin

toisille urille normaaleista painajaisunien

rutiineista.

Ajattelen tai en silti aina jotain riimittelen.

Yli keskiviikkoaamun vedän perässäni

yön unien haamun.

Rakastan sinua varovasti aina.

Täytyy olla varpaisillaan varovainen

ihan vaan, rakkaus se on kuin

loukku tai ansa siitä voi

mennä sekaisin kokonainen kansa.(c) tanninen satu

Pääasiaa

Pääasian, ja sivupoluille eksymisen välillä ei ole iso kynnys. On hyvin helppoa eksyä ajatuksesta pois mistä on alkanut kirjoittamaan. Kirjailijan ajatukset lentävät maan, ja taivaan välillä.

Voi kuvitella piirrettynä, tai ommeltuna sik- sakkina ajatusten aiheuttamat kuviot. Mikään ei ole niin epämääräinen, ja epäluotettava, kuin kirjailijan ajatusten juoksu. Se hyppää sivupoluille pääasiasta, tai pomppii ilman päämäärää kuin kumipallo. Jokainen meistä etsii onnea elämäänsä, mutta asettaa usein itse esteet sille. Kallonsisäinen vankila, omien ajatusten rankentama häkki. Voimavarojen vähättely, Suomalainen

heikko itsetunto. Jostain olisi löydettävä sisäinen Jussi kuokkineen, ja soineen. Niskavuoren Heta joustamattomin moraalikäsityksineen se ajattelutapa joutaa romukoppaan.

Kärjistynyt maailmantilanne, se aiheuttaa lisää harmaita hiuksia. Toisille kaljuuntumista, kun pyörittää synkissä ajatuksissa viimeisiä harventuvia hiussuortuviaan. Lakot ja mielenosoitukset, onko niistä apua tässä maailmantilanteessa?

Putin mielestäni muistuttaa Simpson piirroselokuvan ydinvoimalan johtaja Charles Montgomeryä. Arvoituksia, ja aivojumppaa aiheuttaa tulevaisuus monen pääasiaa pohtijan aivojen poimujen sokkeloissa. Kirjailijan aivot ne ovat kuin muurahaispesä täynnä pieniä, vilkkaita kuhisevia muurahaisia. Ne kuljettavat, tietoa, ja ajatuksia sinne tänne. Eivät ehkä löydä mistään järjellistä paikkaa, minne kasata samanlaiset yhteenkuuluvat sanat lauseiksi välimerkkeineen. Pääasiaa se on päänsärkykin, johtuu ehkä

aivojen sisällä möyrivistä kuvitteellisista muurahaisista. Kusiaisista, niin kuvittelisin Veikko Huovisen niitä nimittävän. Ei ole ihme, että kusipäisiä ihmisiä on olemassa, se ajatus sikseen ja piste lauseen loppuun. Nyt tarvitaan joku asia, joka on hienosti sanottu, hyvä henki , ja sielu pakinalle.

Meillä jokaisella on erilainen katsontakanta eriasioihin, saman katsontakannan edustajat yleensä hakeutuvat toisten samankaltaisten joukkoon. Joukkovoima se on mikä saa asiat jollain tavalla rullaamaan eteenpäin. Etiäpäin, sanoi mummo lumessa. Murresanat ja niiden ymmärtäminen sekin on päänsisäinen ukemi. Sivistyssanat ne ovat kummittelevia haamuja

suomenkieleen, suomalaisten kiusaksi heitetty. Maailman myrskyjen mukana Suomen kamaralle.

Koululaisia nykyaikanakin kiusaavat monet erilaiset pääasiat. Ilkeimmät niistä ovat ehkä täit. Televisiossa mainoksessa prinsessakin kärsii täiongelmasta, kunnes prinssi täi shampoo pelastaa prinsessan pulasta. Ennen kuin ilkeä äitipuoli leikkaa pitkät hiukset lyhyiksi. Sekin on tärkeä virka pääministeri, hallituksen pää. Siihen virkaan

pitäisi aina osata valita hyvin pätevä mies. Uutisissa vilisee aina, pääministeri teki sitä, ja tätä. Pääministeri on usein uutisissa pääaihe. Hallituksen touhuissa usein ole kyllä päätä, eikä häntää. Joukko ministereitä pyörii oman häntänsä perässä, ja naiset kamppailevat paikasta valokeilassa miesvaltaisessa yhteiskunnassa. Pääasiassa tuli mielen yksi vanha hullu juttu korjata lämmön eristystä. Tällä tavoin saatiin paljon pahaa aikaan. Ainakin yksi tuollainen tuote tulee mieleeni joskus 1960-luvun loppuvuosilta. Yrittäjät kiersivät tankkiautolla vanhoja puutaloalueita, ja vaahdottivat kai pääasiassa ulkoseiniä. UF-Eriste nimellä tuotetta myytiin. Saattoi toki olla muitakin tuotemerkkejä, mutta tuo oli ainakin meilläpäin yleinen. Homma toimi niin, että ulkovuoriin porattiin 20 mm:n reikiä noin 0,5 metrin jaolla, ja niistä sitten ruiskutettiin rakenteeseen vettä, johon oli sekoitettu jotain pulverimaista kemikaaliyhdistettä. Tämä sitten vaahtosi voimakkaasti, mutta ei sillä ollut sellaista voimaa kuin nykyajan vaahdoissa. Jos seinässä oli aivan tyhjää, niin kyllä se jollakin tavalla saattoi täyttyä. Purujen sekaan muodostui vain nyrkin kokoinen klimppi sitä helposti murenevaa vaahtoa. Kyllä tuohon vaahtoon vieläkin satunnaisesti törmää korjausneuvontaa tehdessä. Suurin osa alkaa kyllä olla jo jälkeenpäin korjattuja.

Silloin 1960-luvulla jäi jossain päin Suomea sitten kiinni vähän nokkelampikin vaahdotusporukka. Olivat sekoittaneet veteen jotain pyykkipulveria ja kyllähän vaahtoa piisasi. Kun ulkovuorissa oleva reikä oli tulpattu, niin vaahdolla oli aikaa laskeutua. Niissä seinissä eristeestä ei sitten myöhemmin ole löytynyt jälkeäkään. Päävoiman, ja ajatusten valjastaminen hyötykäyttöön. Sen, jos joku taitavasti hallitsisi, niin kaikki olisi valtakunnassa

hyvin. Kurkistus aivopoimujen monimuotoisiin väleihin, on tiedemiehille kuin matka avaruuteen, kohti uusia seikkailuja. Pään sisällä joku stressaantunut kuulee ääniä, kirjailija kuulee kuinka puut kasvavat humisten. Ajan äänien rattaiden kilinää. Kirjailija käyttää päävoimaansa kirjoittamiseen, ajatustensa ulos tuottamiseen.

Siirrytään takaisin sivupoluilta pääasiaan. Siis kumpi? Sattuu sitä näköjään paremmissakin piireissä. Aivan lopuksi on syytä puuttua yhteen ajankohtaiseen juttuun ennen kuin on liian myöhäistä. Ihmiset ovat tehneet tutkimuksen, jonka mukaan puolet työpaikkojen ihmisistä voidaan korvata roboteilla parissa kymmenessä vuodessa. Tiettävästi kehitteillä on myös robotti, joka korvaa eläkeläisen.

Meikäläinenkin onnistui pääsemään mukaan Kotikartanon Osaaminen näkyväksi projektiin, jossa opetellaan työnhakemisen

uusia taitoja. Eli paiskataanpa tähän pakinan päätteeksi pientä maistiaisia siitä, mitä uusi teknologia tuo tullessaan.

Pilvipalvelimet ovat kohta täynnä kirjailijoiden ilmassa

roikkuvia epätoivoisesti lukijoita kaipaavia pakinoita.

© satu tanninen

Song

 This is a song that I wrote for you, when I wanted you to hang my picture on your wall. It is a picture where I am happy and peaceful, with a flower wreath on my head and a white lace nightgown on me. I close my eyes and dream of you, of how you hold me in your arms and whisper words of love in my ear. This is a song that tells you how much I miss you and how much I want to be with you. This is a song that hopes that you feel the same way and that we will see each other again soon.

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaraan painaa koko maailma

silloin sydämeni voima minua soimaa

bluesin tahtiin tanssii Äiti maa

melankoliani tähden kyynel vierii

poskellaan pieni sadekuuro

sademetsiä silloin hellästi ravistaa

mitä onkaan rinnakkaistodellisuus

se onko sitä että maapallo

on elollinen olio

ja isämerta vaivaa muovisaasteiden

takia polio

virtuaalisaasteilta suojautumiseen

riittääkö pelkkä alumiinifolio ?

Joskus mietin liikaa turhia

ei siihen ole täysin viisasta selitystä

miksi terroristit tekevät pommeilla

väkijoukoissa itsemurhia

filosofia juuret minuun kasvattaa

maailma se on jotain mikä

salaa näkymättömyydessä ratsastaa

kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi

osaa katsastaa

minä liikaa aina pohdin ramadan kestää

iltayöstä aamuaurinkoon

Lauri Viita kuolleista nousee runoineen

taas Pispalassa taivaanranta punottaa

aamurusko maalaa päivään nousevaa

maailmaa

sanon tillin tallin muistan Joensuusta

edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen

anomassa vekseliä luona hevostallin

kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin

niin maailman tyhmimmästä miehestä

ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen

tyhmyys sukupolville huomiseen

© satu tanninen

Kaikki r

Luonnonlapsi

Yö aina vierelläni valvoo,

kansakunta sanojeni lentoa

hetken pimeydessä palvoo.

Sanojenvirta se on lahja tähtien?

Tunnen voiman sisälläni

se kasvaa, kerää voimiaan,

kunnes keväänpajut puhkeavat kukkimaan.

Annan elämälle uuden tilaisuuden,

näen sydämellä, kuulen nöyryydellä

äänet ajanrattaiden.

Katso kuinka taivaantähdet voi silmistäni loistaa.

Katso kuinka kukkahaurain

kevään puhjetessa taas syntyy, kasvaa, versoaa.

Se on niin kuin nuori neito, joka

naiseksi kasvaa, kukkaan pikkuhiljaa puhkeaa.

Taas sydämeni yli myrsky kulkee,

saa uuden kevään joskus uudestaan syntymään.

(c) satu tanninen

Tykkää

Kommentti

Jaa

Joskus

 Kun joskus kirjoitan viimeisen lauseen

tai maalaan viimeisen taulun

niin toivon että niissä olisi viimeinen maailman

kauneus ja joku outo haikeus,

ja sinä hetkenä pois katoaisi maailman vaikeus.

Joskus minua liikaa tämä elämän karma

väsyttää sekä talvinen harmaa aika.

Toisinaan ilmassa leijuu outo elämän

lumoava taika, ja helisee ilmassa kauneimmat

musiikin äänet , silloin kanssani

kitaran sointuihin kiinni jäänet ?(c) tanninen satu