Laulu vain

Aamu saapui helisytti tiukujaan,

minä siihen heräsin.

Tahtoisin jo niin löytää

sen hallan kohmettaman maan.

Ikuisesti sielustani virtaa

päivänvalo läpi, pois.

Olen niin mahdoton,

nainen vallantahdoton.

Minä laulujani teen,

lähetän lautturille,

virran viimeisen.

Nyt päivänvalo ryömii

laaksoissa pimeyden.

Minä löydä sille

nimeä en, mitä

tässä marraskuussa

pakenen.

Olen niin levoton, tytär

äitimaan, ja kummilapsi

kuutamon. Minun osani

on olla aivan mahdoton.

Sieluni huutaa vapautta,

uutta tilaisuutta olla

onnellinen nainen

omassa paratiisissaan.

On kahleenani levottomuuteeni,

ikuisesti lentää rakkaus luotani pois.

Onnellisuus, se tunne on

minulle aivan mahdoton.

Olen se tähti joka kiertää

suurta kiintotähteä.

Kaipaan rakkautta, joka

sydämeni kahlitsee.

Olen ehkä luovuttanut kokonaan,

en usko enää rakkautta saavani.

Särkyminen sydämen, se on

ainut laskukaavani.

Vuotavat vielä sielun haavani.

Sielussani on piilotettuna

jotain suurta salattua.

Pyörin vain kehää

ympärilläsi, toivon

ettet sitä huomaisi.

En halua menettää

ystävyyttäsi, se minulle

merkitsee täällä

maailmassa eniten.

Siksi tämän lauluni

taas teen.