Translate

keskiviikko 6. joulukuuta 2023

Before the storm

 Before the storm, I see you in my dreams

You're the light that guides me through the dark
Before the storm, I feel you in my heart
You're the reason why I'm holding on
But I know that soon the clouds will come
And the rain will wash away our love
Before the storm, I want to say goodbye
But I don't know how to let you go
Before the storm, I hear you in my mind
You're the song that fills me with hope
Before the storm, I touch you in my soul
You're the fire that keeps me warm
But I know that soon the wind will blow
And the thunder will tear us apart
Before the storm, I want to hold you tight
But I don't know how to make you stay
6.12.2023 satu tanninen

Linnan juhlissa

 Minä torille saavuin,

kun ilta jo hämärti
katulamppujen rivi
kuin tuikkivat tähdet
vuoroin toistensa jälkeen
syttyivät palamaan.
Joulukuun ilta oli
pian märkä, ja musta
kaduilla mielenosoittajat
kiihtyivät marssiin
sateen tahdittamaan.
Sisällä Helsingin sydämen,
eduskuntatalo oli
nukahtanut keskelle
kaamoksen. Turhuuden
alttarille tänään puettiin
harakoiden parvi
linnan juhlia varten.
Jossain harjoitteli
heinäsirkka ensi viulua
varten, tämä ilta olkoon
pimeyden keskellä
tanssivien kaunotarten.
Sitä pyörintää, ja hyörinää
mitä media taas juhlista
uutisissa lähettää. Ei nämä suuret
luokkaerot voi nälkäjonojen
nuokkuvaa kansaa lähentää.
Kaiken kirjava tanssiva joukko
niin kuin satukirjan prinssit,
ja prinsessat, sekä keisari
ilman vaatteita. Ne hetkisen
marssivat tärkätyin kauluksin,
ja Seitsemän päivää lehti
makeat juorun saa.
Vaan jossain laitakaduilla
marssii levottomin askelin
Veikko Hurstin joukko,
etsien sateen kourista
kuivaa yösijaa pelastavaa.
(c) tanninen satu

Hyvää itsepäisyyspäivää


Minun Suomi
Minun Suomi.
Tämä eu: n orja
nöyrtymässä, alistumassa.
Talven vallan alla,
alamaisia esivallalle
vilusta väristen.
Piiloudumme koti nurkkaan,
kylmyydestä täristen.
Häpeämme uusavuuttomuutta.
Ennen oli miehet rautaa,
naiset terästä,
lapset syntyivät kuonasta,
jäte-erästä.
Maa oli syntinen laulu,
kahdeksan surman luodin kotimaa.
Lumen verinen pinta,
arkut alttarin edessä.
Elinkautinen, mies, pontikka pullo,
ja potku aseen iskurin perästä.
Kiväärin kiiltävä lakka,
huulessa roikkuva holkkitupakka.
Vielä minä muistan sotainvalideja,
kunnioitan kuusikon sankareita.
Karujen korpien kankaiden taisto,
suon, kuokan, ja Jussin vaisto.
Lampien, soiden petollinen kehto,
isänmaa, itsenäisyys, ja elinehto.
Tämä karu Suomenmaa,
käppyrä männyt halaamassa taivasta.
Jokien jäiden kylmät kyhmyt,
äitimaan suonikohjut.
Talven, hankien alla piilossa.
Meidän Suomemme,
alistuneena talven vallan alle.
Minä vielä heikkona vikisen,
kirjoitan viestin maailmalle.
My Finland
My Finland.
This eu slave to humble themselves,
to submit mass.
The winter under the rule,
in subjection to the governing authorities
with cold colors.
Home hiding in a corner,
cold trembling.
We are ashamed of the new helplessness.
Before, it was the men of iron,
women of steel,
the children were born in the slag,
a consignment of waste.
March was a sinner song,
seven deadly bullet homeland.
Snow bloody surface,
trunks before the altar.
Life, man, moonshine bottle,
and kick the gun after firing pin.
Rifle glossy lacquer,
lip hanging sleeve tobacco.
Yet I remember the war invalids,
I respect spruce heroes.
Infertile unspoilt forests of fabrics battle,
bog, the hoe and Jussi's instinct.
Ponds, swamps treacherous cradle,
fatherland, independence, and survival.
This rugged Finland's land,
curled up in pine trees hugging the sky.
The rivers of ice cold nodules,
the mother of the varicose veins.
For winter, the snow under the carpet.
Our Eng We,
submission to the winter under the rule.
I still weak wail.
I write a message to the world.
© satu tanninen
Kaikki reakti

lauantai 2. joulukuuta 2023

tiistai 28. marraskuuta 2023

Minä tiedän mitä rakkaus on

 Minä tiedän mitä rakkaus on

Minä taidan tietää mitä rakkaus on.
Se on vieras maailma, tavallista arkea ,satua, sekä
utopiaa, joka poluille etsii
eksynyttä kulkijaa.
Etsii veräjän, ja portin avaajaa,
sekä sulkijaa. Elämän tiellä,
niin paljon on mutkia siellä,
ja vaarallisia sivuteitä,
ne usein harhaan johtavat meitä.
Vastaan tulee piruja, sekä enkeleitä.
Ihmisiä, ystäviä, rakkaita, en
koskaan unohda teitä.
Tätä samaa karmaa jakaa
joukko yksinäisten, pelottomien,
ja arkojen, sekä itsepäisten.
Heiluu tuulessa villinä neiti Kesäheinä,
syksyn tullen hän on täynnä muistoja,
sekä onnen särkemiä sirpaleita.
Jokainen meistä tahtoo palan rakkautta
omistaa, joku sitä ehkä koettaa toiselta
salaa varastaa.
Selkäni minä tuulelle käänsin,
nostin kauluksen pystyyn viimaa vastaan.
Niin silloin salaa rakkaus jostain luokseni
saapui. Kaamoksen voima jalkoihisi
kaatui, siinä huomaamattomasti
vaahteran lehdet puusta pudonneet maatuivat.
Syksyn oikulliset tuulet talveksi muuttuivat,
sisälläni voimistuivat tunteet, ne minulle
rakkaudesta sinuun kiinni juuttuivat.
Ei koskaan tarvitse aliarvioida pienuutta,
pienestä idusta voi kasvaa tunne aivan
liian suuri. Lopulta tunnelma voi
aivan niin kuin haljeta.
Heiluu tuulessa villinä neiti Kesäheinä,
syksyn tullen hän on täynnä muistoja,
sekä onnen muruista kokoon liimautuvia sirpaleita.
Jokainen meistä tahtoo palan rakkautta
omistaa, ei sitä silti saa toiselta
yrittää varastaa. Sillä mitä Jumala yhdistää
sitä ei ole ihmisen oikeus erottaa.© satu tanninen 28.11.2023 klo:6.59
Tykkää
Kommentti
Jaa

lauantai 25. marraskuuta 2023

Love

 When I look into your eyes, I see the whole world

You are my life, my joy, my everything

I can't imagine life without you

I love you much more than anyone else

As much as my daughters and the creator who created me

You are my gift, my blessing, my miracle

I can't thank you and God enough
You are my heart, my soul, my hope
You are my light, my strength, my courage
You are my dream, my peace, my happiness
You are all I need and want.
25.11.2023 (c) Satu Tanninen

Tunteiden meri

 Tunteiden meri

Sydämeni kuin lintu on,
sen lämpö lentää
varoen alla auringon.
Näetkö sisäisen kolibrini
se jälleen ilmassa irti on.
Tunnen kukkien
huumaavan tuoksun.
Meden houkutuksen,
ja vereni kuohuvan juoksun.
Niin tunteiden meri
se aivan liian oikukas on.
Vielä minä yllättyn
päivä päivän jälkeen
aina uudelleen.
Kuinka minä taas yllättäen
tunnen sisälläni taakan
rakkauden. Silti se tunne
ei saa enää raiteiltani minua.
Minulla on sisälläni vanhan
tammen viisaus,hiuksillani
ruskan väri vaahteran punakupari.
Minä imen voimani vielä
viimeisestäkin auringon säteestä.
(c) satu tanninen

perjantai 10. marraskuuta 2023

Onko tämä jotakin mahdotonta ?

 Kirjoita laulu minulle, sanoi Jumala

Tule sinä enkeleiden avuksi
Pelastamaan maapalloa, etteivät
he ihmiset tuhoaisi sitä sodalla kokonaan
Se onko jotakin mahdotonta?
Ei ole mitään mahdotonta, vastasi enkeli
Sinun tahtosi on minun tehtäväni
Laulan sinulle laulun, joka koskettaa sydämiä
Joka herättää toivon, rauhan ja rakkauden
Laulu kantautui maan päälle, kuin taivaallinen sointu
Se täytti ilman, kuin tuoksuva kukka
Se sai ihmiset pysähtymään, kuuntelemaan ja tuntemaan
Että he ovat kaikki yhtä, osa luomakuntaa
Silloin sodat loppuivat, aseet vaihdettiin halauksiin
Silloin viha muuttui anteeksiannoksi, kosto armoksi
Silloin maapallo alkoi parantua, elämä kukoistaa
Silloin Jumala hymyili, ja enkeli kiitti häntä laulullaan.
10.11.2023 (c) satu tanninen

keskiviikko 8. marraskuuta 2023

Hetki

 On käsillä hetki

käsitteellinen.
Ajatuksien lento
sellainen, että sitä
voin ihan kuin koskettaa.
Sinä ojennat sanoiksi ajatuksen,
minä runollani sitä myötäilen.
Sitä työtä koskaan tunnusta en,
piilotan katseilta suurimmankin
kaipauksen.
Myötäeläminen on työtä sen
suuren elämän taitamisen.
Synnytät sen tunteen,
voiman jaksaa rajalle uupumisen.
Minä kysyn minne menen,
en koskaan tiedä kanssa kenen.
Hetki sen jälkeen,
ympärilläni rakkaus, sekä
ystävyys nostaa maljojaan.
Siellä missä me hetki yövytään,
sinne ryhmiimme syövytään.
© satu tanninen

lauantai 28. lokakuuta 2023

Hauras yö

 On hyvä silloin elää, kun

yö on hauras lämmin
aika kuin hämähäkki kutoo lankakerää
aamuun vielä paljon aikaa on
Voin olla hiljaa
vain hengittää.
Minä olen heikko ja minua vainotaan.
Tiedän että aivan oikeaa tietä taivallan.
Uskallan olla sellainen valon lähettiläs
yliluonnollinen.
On minulla pöydällä pullossa vihkivettä,
Ja taivaan mannaa joka päivä syön.
Yön unenjälkeen ikkunaan jää enkelinsiluetti.
Luotas aina lähden vain unien maailmaan
myötä yön.
Lähteä en tahtoisi milloinkaan,
mutta kiinni olen jäänyt unen maailmaan.
Kai moni minut haluaa pois sieltä karkottaa,
mutta enkelin siipien alla on turvallisempaa.
Aamun tullen ajatar pilliin puhaltaa
ja on aika nousta päivään saapuvaan.
28.10.2023 (c) satu tanninen

keskiviikko 25. lokakuuta 2023

Kaksoisliekki

 Minun unessani olet rakkauteni

katsomme alas maapalloa sieltä pilven päältä
yhdessä olemme kuin viipurinrinkeli.
Kuka kertoisi minulle miksi
unissa elävät toiset maailmat?
Kuka kertoisi minulle
miksi sinua rakastan
enemmän kuin maailman
kalleinta aarretta ?
Kuka kertoisi minulle
miksi ajatuksemme
kulkevat samaa rataa
luen sinua kuin avointa kirjaa?
Kuka kertosi minulle
universumin kauneimmat
salaisuudet ja
miksi silmiesi väri on
kuin kristallimeren loiste ?
Miksi hymysi on kirkkaampi
kuin tuhannen auringon paiste ?
Minä tiedän siksi että
olet elämäni kaksoisliekki
ja yhdessä poltamme
kaiken myrkyllisen mitä
maailman tiellemme antaa.
Sydämeni sekä sieluni
sinun sydäntäsi sekä sieluasi
sisälläni kantaa.
25.10.2023 (c) satu tanninen
Kaikki reaktiot:
Jarmo Vacklin

maanantai 16. lokakuuta 2023

Univesiumin alkusävelet

 Hetkestä hetkeen retkestä retkeen

minä ja sinä menemme neulansilmästä
lävitse käsi kädessä minä ensin
vedän sitten sinut
jaksan kyllä
sillä voima joka
minuun on istutettu
on avaruuden alun kristallit
universumin alkusävelet
maailman elämää ylläpitävät
äänet sen tajuat tiedät jos
rinnallani samoilla
askelilla kävelet.

lauantai 14. lokakuuta 2023

perjantai 13. lokakuuta 2023

Kyntilän liekki

 Moni ohi katsoo ei minua nää

Moni ohi katsoo ei minua nää,
kynttilän liekki vain käsiäni lämmittää.
Liekki peiliin heijastuu minun silmistäni.
Sinulla on ainoat silmät jotka näkevät läpi sieluni,
ainoa sydän joka tuntee lyönnit sydämeni.
Mietitkö vielä,
siellä elämän tiellä
miksi unessa hyväilet käsilläsi kasvojani?
Kyyneleet silloin kuolevat,
tulisit taas viereeni, odotan sinua
niin kauan kun sisälläni on sykkivää
elämää.
Sinulla on sydämeni sydämessäsi,
ajatuksissani ainoa aitiopaikka.
Unienmaailmassa ,kätesi kiinni minun kädessäni.
Istun ikkunan luona,
kuuntelen myrskyn taikaa.
Niiden läpi tuulee,
asunto hiljalleen viilenee.
Taika taas päivääni leviää,
ei kynttilän liekki jaksa enää sydäntäni lämmittää.
Odotan sinua saavutko vielä,
tartutko käteeni tällä elämän tiellä.
Siistitkö siivet pudonneen enkelin,
silloin ilmalentoon taas nousta jaksaisin.
© satu tanninen
Kaikki reaktiot

Runokuva

 


torstai 12. lokakuuta 2023

Hämärän kaislat

 Hämärän kaislat

Aika kuiskaa hiljaa
tuuli tuutii tuonen viljaa
väräjää veden pinta
hämärän kaislat laulavat
aaltojen alta kuuluu ääni
joka hivelee hellien
kylmää sisinpääni.
Lokakuu lohdun pimeys
tuo hämärän hyssyn
kirjailijan käsien luo.
Minä silitän aikaa
kiinni siitä saan,
ja valjastan vuosien
renkaat tähtien pölyä
kannattelemaan.
Kuka omistaa lapsen
mielen, ja vanhuksen
viisauden, saa villiä
vapautta kantaa alla
taivaan pilarien.
Minä käännän vuotteni
jäljellä olevan viitan
kohti ulappaa auerta
tuota, joka hiljaa valittamatta
odottaa jääkantta.
Kevyt tanssiva
usva hellien välissä
puhurin puuskien
tanssittaa hyllyvää
syksystä suota.

tiistai 10. lokakuuta 2023

Kaksoisliekit

 He syttyivät toisiinsa ensi silmäyksellä

Heidän sydämensä löivät samaa tahtia
Heidän sielunsa olivat yhtä valoa
He tanssivat tähtien alla
He lauloivat kuun säveliä
He lensivät enkelinsiivillä
He eivät pelänneet pimeyttä
He eivät välittäneet maailmasta
He eivät tarvinneet mitään muuta
He olivat tulitikku rakkaus
He olivat kaksoisliekki
He olivat universumin täyttävä rakkaus.
10.10.2023 (c) tanninen satu ❤

Paholainen pukeutuu Pradaan

 Katua katsoo katuva näin

hetkessä asiat ovat peräkkäin
minä keijukaisen sateessa
tanssivan näin
se ylväänä siipiään
väräytteli
on edessä satu tai
annettava latu kun sitä sinulta
pyydetään
joskus olin pimeän rajamailla
ja näin hyvän valoahohtavan enkelin
tunnen elämän karman
kuin kieron kovettuneen rinkelin
tunnen asfalttiprinssit sekä
ylpeät prinsessat päällä maan
minä lyriikkasoppaa
maailman näläisille sieluille
toreilla jaan
on otsallani symbatian kruunu
ja kesäisin variksen saappaat
jalkoihini Maa Äiti lahjoittaa
varo Paholainen seisoo
siinä pukeutuneena
Pradaan
ja pedofiili korkeaan virkaan valittiin
ja kansa suutaan aukoo turhaan
niin kuin kala kuivalla maalla hengittäen.
(c) tanninen satu

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto