Translate

maanantai 31. joulukuuta 2012

Hieno arkipäivään paluu


Hieno arkipäivään paluu
ihmisillä on vielä edessään.
Uudenvuodenjuhlan jälkeen.
Nyt raketteja ammutaan,
lumipenkkaan sammutaan.
Ne roskat joskus vielä
pois kerätään.
Jossain krapulassa
huomenna herätään.
Sä olet komea, minä
silmäni kiinni pistän
en tahdo katsoa sua kohti.

Paronitar minua pelottaa,
jos sinä siellä nurkassa taas
istut, niin kuin ennenkin.
Tuokaa mulle silmälaput,
olen liian kaput
sua katsomaan.
En tahdo olla se tunkeva
kauhea nainen,
joka vihaisia miehiä
suupalana nielaisee.


Ei missään


Missä on se ilmaan piirretty raja,
viiva jossa vanha, ja uusi vuosi
suutelevat toisiaan.
Missä se utopian aika,
missä sinä ja minä toisiamme
rakkaudesta suudellaan ?

Ei missään, se on teillä
tiettömillä. Avaruuden mustassa aukossa,
poissa poluilta maailman.
Huomennakin elän sinua ilman.

Vuosi vaihtuu


En tiedä minne menen,
en tiedä kanssa kenen,
murheitani vain pakenen.
Anteeksi, että sinua rakastan,
pakko sanoa silti näkemiin.
Me pimeässä yössä,
niin kuin päivänsäde,
ja menninkäinen
toisemme ohitettiin.
Kohta vuosi vaihtuu,
uudet kujeen sen,
haudallesi tänään
lasken ruusun valkoisen.

Hyvää uutta vuotta


Uuden vuoden myötä, teen surutyötä.
Aikaa on siitä, kun rakkaus sisälläni
näytti eteenpäin tietä.
Yritän nousta pimeydestä valoon,
se kipu sisälläni ei ulospäin näy.
Patajätkä, surullista, kauneutta
luonto luomistaan tuhlaa.
Surun keskelläkin minun kieli
satakielen lailla riimejänsä ulostaa,
kohden uudenvuoden juhlaa.

Aamu saapui sisältäni soinnut ulos
tahtoo, mieli kapinoi.
Rakkauden satamasta häätö tuli,
vuoren mä siirsin rakkauden riimit
kirjaksi asti piirsin.
Toivoton nainen, voi olla kovin
häilyväinen, sekä itsepäinen.
Kaunotar aina aiheuttaa
mielenkuohuntaa,
mustasukkasuutta aikaan saa.
Voi tätä maailmaa, sen uhmaa
minä rakkautta povellani
tahtoisin kantaa,
en kyytä myrkkyä antavaa.


sunnuntai 30. joulukuuta 2012

Tämän päivän maailma


Tämän päivän maailmaa,
katson hetken allapäin.
Minä valon, sekä varjojenleikkivän
hääleikkejään hetkisen näin.
Oli rinnallani menninkäinen yön,
minä päättömästi häntä
rakastin. Niin tunkeilevin tuntein
hänet karkotin, nyt
surun suuret saappaat
painaa liikaa jäljillä askelien.
Joskus yöllä unessani
ihanasti pimeyttä rakastin.
Talven vallan aika,
oli kaunis, sekä onnellinen.
Viimein korppienkuoro
alkoi laulaa suurta varaa.
Eilinen oli kaunis, sekä
ihmeellinen, huominen
on tuskanhuuto peilikuvan
murheellisen.

Vuoden vaihtuessa


Vuoden vaihtuessa
suru on pudottanut
ankkurin sielunimerelle.
Se kulkee samoja polkuja kuin minä.
Olen menettänyt
kuolemalle kultaista viljaa.
Olen itkenyt, nauranut,
tanssinut hiljaa.
Äitimaan poveen kaikki
aina laskeutuu, kyyneleet,
nauru, niistä kasvaa muistoja
kantava saarnipuu.
Olen kuunnellut tuttujen
askeleiden kaikuja ovelleni.
Päästänyt, pistävänkyyn
puremaan povelleni.
Muistot, murskatut sydämeeni
piilotetussa rasiassa.
Tunnen kuinka tuuli
tarttuu hiuksiini.
Ikävä, kiinni nivusiini.

Vuosi jätti armottoman kaipauksen
sieluuni, äänesi jäi kaikumaan
korviini. Kuvasi sieluni kankaalle
tanssimaan.

lauantai 29. joulukuuta 2012

Illan hämärään


Kaiken tuhoutuessa,
häviää sekin tunne,
ihmisen ikävä toisen luo.
Päivän kulkiessa
illan hämärään kujaan,
minä lujasti onnellisiin
muistoihini nojaan.
Musiikin soidessa,
hetkisen helpottaa,
surun routainen maa.

Perintönäni kannan
harmauden haikeutta,
turruttavaa hämärää.
Huominen, se on kuin
eilinen, ei mitään
päämäärää.
Musiikin hiljetessä
helliin unelmiin
taas pakenen,
suljen oven sen kyynelten.

Kohta valojen syntyvän
nään, kaupungin hämärään.
Sanoja vain, sydämessäni
kaikuu kaipaus rakkaudenmaan.
Silmiin syvänsinisiin
minä unelmissani tuijotan,
kunnes nukahdan.

Posliinipoika


Hyllyssäni seisoo se kaunisposliinipoika
nimeltään Jukka.
Nimesi pohjaan sen kirjoitin.
Tärkeintä on ne kauniit sanat,
jotka sinulle ojensin.
Anteeksi, jos kauniilla sanoilla
likaa loukkasin. Tänään luuni
Ramonaan raahaan.
Kuljen tietä tiettömään,
jalat minua jonnekin kuljettaa.
Niin Vesterinen yhä laulaa,
kukaan ei koskaan.
Minä suruni piilotan,
kätken sen suven loskaan.
Minä taivun voimasta sanojen,
satamaan ei käy laivani tie.
Turtumus, tuskaa kuskaa, minä
sanoillani elämää hämmennän.
Nainen aina liikoja toivoo,
minä riimien välin,
sukellan. Yritän hukuttaa
ikävän.

Tammikuuta kohti


Tammikuu jo otsaluuta koputtaa.
Kohta ovi uuteen vuoteen avataan.
Askeleiden alla, kuuluu lumen narinaa.
Minä täällä tänään,
kirjoittelen uutta tarinaa.
Korttipakka hyppysissä,
yksi kortti lensi tuuliin taivaan.
Minä nousen suruissani
unelmien ilmalaivaan.
Patajätkää niin paljon kaipaan,
peliä elämän. Ei vajaalla pakalla
voi mitään pelata, voin vain
muistoja, eilistä kelata.

Itkevä supersankari


Olen itkevä supersankari,
joka kyynelillään Jukka-palmua
kastelee. Sankarin trikoista,
tänään silmukat pakenee,
tammikuuta kohti
päivät almanakassa lentelee.
Minä en tänään kai
mitään mainittavaa tee.

Tiina kaunotar linssin takana
kauniisti hymyilee.
Matias Masa-radiota jaksaa
pyörittää, Sari luistimiaan
kiinni nyörittää.
Karoliina, ja kamera ne on
aina parina.
Kaksosilla aina kova kiista,
sekä narina.
Supersankari voi olla äiti viitassaan,
runojansa hän kirjoittaa.
Monet sanat näyttöruudulle,
aivoistansa irrottaa.

perjantai 28. joulukuuta 2012

On suru sameaa


Menin näkyväiseen kiintymään.
Teot puhuu puolestaan,
tunteet kulkevat omaa polkuaan.
Tuskan alle murrutaan,
palasiksi hajotaan, ei löydy
kokoon kasaajaa.
Minä laulujani teen, lisään
niihin monen turhan kliseen.
Lumi puista putoaa,
leijuu maahan, sen alle
tunteitani haudataan.
Olen se lumienkeli, joka
kevään tullen sulaa pois.
Huominen se jäätää
monen sydämen, minä
jäähileiksi mureni.
On suru sameaa, se
särkee niin paljon kaunista,
pois katoaa. Niin kylmä,
sekä jäinen on sydämeni,
sekä talvinen, routainen maa.
Ei sydämeni vierelleen saa,
ystävää kulkemaan.

Yli uupumuksen


Minä jaksoin yli uupumisen,
kauemmaksi jaksa enää en.
Kuljen nyt aivan eksyksissä,
en missään enää näe majakkaa.
Olen ajatuksieni kanssa,
täysin eksyksissä.
En koskaan rakkauden kanssa
kulje seikkailuun.
Joskus yö kietoi minut siniseen
pehmeään samettiin.

Nyt minulle saa nauraa
päin naamaa, minä mistään
en otetta kiinni saa.
Kaikki ohi mennyt on,
meni ohitseni sekin
ihmisen ikävä toisen luo.

Opetuslapsi elämän


Lyön peilini pirstaleiksi,
saan seitsemän vuoden murhenäytelmän.
Silloin tiedän tästä murhenäytelmästä
paljon enemmän.
Haavat rystysieni,
sen tuskan lauluksi ehkä sävellän.
Tiedän aina mitä haen,
pilaan sen seesteisen elämän.
Rakkaus edestäni karkaa,
pois lakoaa. Näen edessäni
kuvan sen, varkaan elämän.

Käsissäni Suomenkieli soi,
riimit riviin, sanat soinnut
ankkuroi. Avointa
sielun stigmaa, kannan
sisälläni. Aggression piinaavaa
voimaa niin kuin isälläni.
Mieheltä kysyin kysymyksen
sinkku onko hän,
herneen siitä tuntuu nenäänsä
vetävän. On elämä ikuinen koulu,
minä opetuslapsi elämän.


torstai 27. joulukuuta 2012

Kohtalo


Kohtalo se kusettaa mua
mielin määrin.
Tänään taas valmis olen
taisteluun, hihojani käärin.
Päälleni minihameen puen,
kenkiin loikaan kauniin säärin.
Ne on kirurgin taidon näyte,
jälkeen hiilen, ihmiskokon.
Kasvoni on vanhan naisen,
onneksi vältin tulirokon.
Yritän sammuttaa,
tämän tulen sisältäni.
Peittää haavat, muistot
raskaat lyönnit isältäni.
Sisälläni tunnen vielä sen
palavan suuren rakkauden,
sen lämmön, kekäleiden voiman kokon.


R.i.P rakkaani


Enempää ei kukaan voi
koskaan menettää,
mitä minä menetin.
Laivani haaksirikkoon
ajautui, keskelle meren
karikkoon tarttui.
Hylkyni myrskyssä
riutuu, ei edes laivarotta
viimeinen vierelleni jää.
Meri on myrskyinen,
en tyyntä paikkaa
kuohujen keskeltä nää.
Tahdon sulkea jo silmäni,
olen nähnyt jo liikaa
katkeruutta, ikävää.
On tullut aikani luovuttaa,
antaa myrskyn repiä
irti laivani lahopuut.
Antaa meren ne pois
kuljettaa, minä
tahdon hävitä aaltoihin.
Tahdon viimein nähdä
matkani pään.

keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Medusanverkko 2


Ajanverkossa vuosien juoksu,
vauvojen varpaiden,
maidon tuoksu.
Aisteja, varpaita vauvan koskea saan.
Pääni pitsiseen häähuntuun
kerran piilotetaan. Kuolema tarttuu
sulhooni komean lahkeesta kiinni, tuonen aittaan
hänet pois korjataan.
Meduusan verkossa, loukussa aivan,
näenkö meren ja vapauden laivan?
Ruususen unta nyt nukkua saan,
odotan prinssiä seuraavaa.
Ohdakkeet peittävät linnani valon,
meduusan verkko syö viimeisen kajon.
Vaan tiedänpä, tunnenpa sen nyt
vuotta kun sata on mailleen mennyt,
meduusan verkko jo hauras kovin
enää oottelen prinssiä tovin.

Lohduttava olkapää


Ujouden ,kaapuni alas valahtaessa.
Sisältäni syntyy pelottava vamppi,
karkotan kaiken.
Ei sinun tarvitse olla peloissasi,
sillä en aio sinua kokonaisena niellä.

Olet vain se kirkas majakka,
mun öisellä pimeällä tiellä.
Ei sinun tarvitse olla ujo, eikä katkera,
en sinusta mä halua liikaa.
Haluan vain tarttua käteesi,
olla se lohduttava olkapää,
kun majakassasi ei riitä valoa enempää.


Suru


Joulunparatiisiin saapui kurja kyy,
mustat tukat, mustat sukat,
piippalakit jöröjukat. Joulumieli
hävitettiin, tappelemalla,
kenen kulta suukon saa sulta.
Mielin kielin kiukun nielin,
suru saapui suureen tupaan.
Ystävyyttä pilattiin, aivan syyttä.
Nyt minulle ei puhu kukaan?


TÄNÄÄN


Tänään olen nainen joka ei rakasta itseään.
Minä tänään laitan vain omat
sanani itkemään, koskaan ei voi
itseeni sopeutua. On elämä
yhtä suurta kamppailua,
päivä päivältä eteenpäin taistellaan.

Minä kirjoitan surustani runon,
koittaa pieni hyvä hetki,
niin rakkaudesta runon punon.
Ihmettelen sitä mikä siinä taikana on
istuu vierelläni ystävä.
Miksi siihen jäät vuosikymmenniksi
istumaan? Sanot : rakastat mua,
minä en itsessäni mitään
rakastettavaa nää. Minä pyöritän
jätemyllyä tanssivien sanoen,
kirjoitan joskus tarinaa mitään sanoen.
Tässä vaiheessa en katso
kirkkaasti huomiseen,
luotan vain runoilla tuskan pois luomiseen.


Tunteiden pyörremyrskyssä


Tunteiden pyörremyrskyssä,
tartun käteesi,
pidä kiinni jos tahdot.
Vierelleni jää, olen
valmis kulkemaan rinnallasi.
Oikuttelevat oinaat,
olen mahdoton kumppani,
tahdon silti olla sinun pari.
Tahdon taistelemaan
rinnallesi, valloittamaan
uutta maailmaa.
Tahdon, että sarvistamme,
toisiimme tartutaan.

Tapaninpäivää


Tahtoisin ajatuksieni sisällä
lentää kevään ensimmäiseen
sateeseen. Äitimaan virvoittavaan
tunteeseen. Suruni keskellä
silloin minä hymyilen,
läpi katkerien kyynelten.
Aika nyt on tapaninpäivän
vieriä yön yli aamuun nousevaan.
Viritän sanojeni, sointujen
tanssin mollista duuriin.
Nostan sen tanssivan jousen ylös tanssimaan.

Pääsen joskus tästä
jalolleni, olen myoliinien
muokattavaa avointa polttavaa
kivun laavaa.
Tunteideni kanssa yöt painia lyön,
taisteluni tahtoisin jo lopettaa,
silti aina jatkan, sanani syön.
Sinua en kestä nähdä,
en kestä rakastaa,
en silmiäni voi kuitenkaan
kohdatessamme ummistaa.

tiistai 25. joulukuuta 2012

Häpeän


Tunnen häpeää, siitä että
osaan rakastaa.
Turhaa rakkautta kannan
mukanani, se peittää
aution jäisen, lumisen
rannan. Se särkee
aina sydämeni,
sirpaleita kannan sisälläni.
Se on osanani,
tahtoisin pukeutua,
kaapuun unohduksen.
Hävittää tämän kaipauksen.
Ei minulla ole
mitään annettavaa,
kuinka uskallan kantaa
rakkautta polttavaa,
sitä sisälläni kantaa.

Kaltereita rakennan
ympärille sydämeni,
tahdon sinne vangita
minun rakkauteni.
Ihan turhaa,
on rakkautta kantaa,
rakkautta kädeltäni
kuin keijupölyä
ilmaan puhaltaa.

Jalkojesi jäljissä
ryömin, rakkauttani
häpeilen.

Kuin pässiä narussa


Anna minulle aikaa se
tarvittava silmänräpäyksellinen.
Aikaa, seisoa takana päätöksien.
Lausun toiveeni viimeisen.
Tahtoisin unohtaa, sen
ajatuksen kalleimman,
joka päässäni kehää kiertää.
Se sisälläni liikaa
satuttaa, liikaa hiertää.
Tuntuu siltä, kuin minua
yritetään vetää kuin pässiä narussa.
Toisen pässin kädessä on
narunpää.

Ikävän, kaihon öljylamppu
sielussani roihuaa,
kitkerää käryä aikaan saa.

Repalesiipinen enkeli


Nyt on aika pois kerätä ne stumpit,
ja sirpaleet, jotka ovat
sieluni lattialla pahaa jälkeä
raapineet.
Sinä tulit elämääni,
kaiken inhimillisyyden
allesi tallasit. Minun sydämestäni
suuren palan varastit.
Nyt minä hakkaan minun
elämääni, niin kuin
nyrkkeilysäkkiä hakataan.
Tunnen olevani se ruma
repalesiipinen enkeli,
tuuliajolla maailman myrskyissä.

maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaatto


Syvätylsyys jouluaatto täällä
tänään taas. Minua liikaa
väsyttää, tahtoisin vain
pienen hetken levähtää.
En löydä sitä järjellistä
langanpäätä, kerästä
elämän. Minä kiskon sitä
lankaa, se kerä vain
tiukemmaksi kiristyy.
Missä mättää, mikä
tunteideni kireyden
on vain syy.

Sana siellä sana täällä,
nimeesi vain ajatukseni
kiertää, tarttuu, eksyy.
Minä luovutinko toivomasta,
ystävyyttä, lujaa pitävää.
Minä yksin tässä ikävässä,
minä ja se kadonnut langanpää.

Hän joka tunteitansa pelkää,
hän helposti katuojaan oksentaa.
Sä et jaksa kauaa eteenpäin,
jos sulla on tunteiden tilalla,
se viinalla sekaisin puudutettu
yläpää.

Liian aikaisin


Niin helppoa on vetää hartiat
korviin, kävellä tilanteesta pois.
Vuodet jotka luovin karikkojen
välissä, pohjakosketusta peläten.
Ylpeä sydämeni, aaltojen
välissä tuuliajolla.
Heräsin liian aikaisin,
ajatusteni myrskyssä,
en osaa lopettaa.
Kylkiluihini ei kasva
kukaan kiinni,
kukaan ei tarraudu nivusiini.
Olen se epäröivä villiviini,
hukun omiin unelmiin.

Aika luovuttaa


Löysin paikan rakkauden,
sinne tieni suljettiin.
Minä, sekä maailma
eri suuntiin kuljettiin.
Nyt minä tiedän,
on aika luovuttaa.
Minä tahtoisin, sulkea
jo silmäni, ikiuneen.
Nyt maailma liikaa
minua uuvuttaa.
Löysin sydämen ihmisen,
niin epäilevän,
sydämen särkyneen.
Ei häntä voi
kukaan auttaa,
onnellisena lentämään.

sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Joulurauhaa


Hiljaisuus se saapui jälleen,
näin nainen sanoi sydänystävälleen.
Talo hiljeni äänistä elämän,
jätti jäljelleen vain
joulun helinän.
Hei glögiä kylmyyteen,
sydämeeni sinulle pesän teen.
Filosofian helinää avaruuden
tuulien vietävänä.
Pistävät sanat kuin väittelyjen
terävämiekka.

Halkomassa hiuksia,
viiltämässä minuuden
itsepäisiä oivalluksia.
Joulurauhaa, riisipuuroa monta kauhaa.
Lapsille, ja lapsenmielisille
turvaa, ei kriisejä
joulun keskelle.

Rakkautta ravitsevaa
ihmisille maailmaan, niin
myös joka sinkulle ja leskelle.
Päässäni aisakellot kilkattaa,
sinusta en koskaan tekisi
aisan kannattajaa.


perjantai 21. joulukuuta 2012

Rakkaudenkerjäläinen


Olen kerjäläinen rakkauden,
kuppi kourassani.
Tänään taas heräsin
tätä horrosta maailman
kiertämään.
Olisin ehkä halunnut
vain jäädä vuoteeseeni
nukkumaan.
Pidän paperille punaisen
sydämen,
minä kaipaan rakkautta
mukaani kulkemaan.

Kuljen matkaani yksin,
joukossa ystävien,
laulan, tanssin, nauran
läpi kyynelten.
Täällä rakkauden sodissa
kerta kerran jälkeen,
uudestaan haavoitutaan.
En voi jäädä rakkauden
juoksuhautaan makaamaan.
Tänään nousen taas
uudestaan taistelemaan.
Olen tänään täällä
joukossanne, etsin
pariani, repaleista patajätkää
sen korttipakan loppuun pelatun.


Rehellisyyttä


Oi vallan, oivallan,
sen sisälläni soivan
sointujen, riimien vallan.
Polkujani taivallan,
läpi lumen, ja hallan.
Joulun alla, maailmalla
tunteiden tulkkina,
helisyttämässä
omantunnon tiukuja.
Rehellisyydellä menetin
jotain, jonka olisin
halunnut pitää.
Se saattoi olla
kalleinta, mitä
olla voi. Rehellisyydelleni
en vain mahda mitään.


Loppumaton on avaruus


Tahdon levätä hetken
sylissä rakkaani.
Tiedän kuinka virkistävää
voi olla virkistävä hymysi.
Se on tie minun sydämeeni,
siihen jäin syvästi kiinni,
sisälle unelmiini.
Katsomalla silmiisi tummansinisiin,
saan tunteesta
kiinni mitenkä syvä, ja
loppumaton on avaruus.
Tahdon tanssia kanssasi
joukossa muiden,
maistaa elämän lasista
viinin sen helmeilevän.
Mikä sekoittaa pään,
ja sulattaa sydämestäni
roudan, jään.

Tahdon yhtyä yhteiseen
lauluun elämän,
laulaa yhdessä sen
falsetissa. Minä ja hän,
se maaliskuun aidalla
mouruava kissa.


torstai 20. joulukuuta 2012

Tunteita


Tunteiden suuri tulkki, ihmisarvonsa
alta salaa vaivihkaa kurkki.
Tunsi olonsa arvottomaksi,
lastuksi laineiden, virran vietävänä.
Kaipauksen sisällänsä,
ikuisena ikävänä.
Terve mies, surullinen, ikinuori,
puolikkaasti poikanen.
Sydämessäni ajan kanssa
painia lyöt, päivä päivän
jälkeen järkeäni pois syöt.
Olen liehuva liekinvarsi,
antaa virran viedä.
En sano koskaan sinulle
hyvästi, vain näkemiin.
Sinut sydämeeni akanaksi
joskus suljettiin,
siellä tuskaa aikaan saat.

Sä olet komea mies, sen silmäni
heti ensikatseellani sinuun ties.
Alkoi sisälläni perhosien tanssi,
vuosia kestänyt päättymätön
pasianssi. Kekäleitä keräsit
minun sisälleni, kipunoiva
ajankehdon keinuttava valssi.
Sinut nähdä, kun saan
jalkojeni alla maa keinuttaa.
Katseellasi saat liian löysälle
mun ruuvit, katseesi voimasta
olen kuin grillissä pyörivä broileri.
Yö riimejänsä sisälläni viritti,
sanojeni kanssa painin,
olen uneton
kohta on taas aamuyö.



keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Jouluruno


Vierelleni riennä ystäväin,
joulu joutuu kohta luokseni.
Se huoneeseeni sytyttää
niin monta kynttilää,
ne hetken lämmittää.
Silti sydämeni on joskus
hetken lohduton.
Luokseni jos hetkeksi
jäät, tuot rauhan suloisen.

Niin monta runoa sinusta
kai salaa kirjoitin.
Vain yhden jouluksi
sinulle lähetin.
Elämässä lujasti tänään
kiinni olen, katson aamuaurinkoon.
Yön pimeys, huoneestani
pois väistyköön.

Sua odotin turhaan niin,
sinut kätkin runoihin
eilisiin. Ne sanat kätken
sisälleni sydämeen,
ne sanat on tie rakkauteen.
Niin paljon aina täällä oivallan,
aisteillani läpi elämän taivallan.
Sinulle en koskaan sano hyvästi,
sanon vain näkemiin.

Sinä


Sinä olet se maanalainen maahinen,
sisälläni sielussani asustelet.
Sydämeni lyönnit kuuntelet,
huuliani öisin nukkuessani suutelet.
Minä musiikin virran annan
ajatukseni pimeät viedä, yli
virran Olavin.
Ajatusteni kanssa painia lyön,
läpi synkän pitkän yön.

Mistä sen hulluuden heikon hetken
sulkemiseen tarvittavan riimin
löytää osaan.
Järjetön rakkaus sisälläni
yhä roihuaa, en sitä millään
sammutetuksi saa.
Vaikenen, olen hiljaa,
en jaksa enää edes valittaa.
Voin nämä tunteeni vain
kyynelten helminauhaksi
pujottaa.

tiistai 18. joulukuuta 2012

Ujouteni murtuessa


Ujouteni muurin sortuessa,
olen puhunut kaiken tärkeimmän
kertonut ketä rakastan.
Raastanut sydämeni riekaleiksi.
Polttanut viuluni
taiteiden alttarilla
uhrilahjaksi elämän.
Palanein sormin,
tuhotuin sydämin.
Minä haaksirikkoinen elämän
paikallani emmin.
Suru silmissäni asuu,
joukossa ilon, sekä rakkauden.
Rinnakkain kulkevat melankolia,
ja rakkaus käsikkäin.
Ajan rattaiden väliin yksinäni jäin?
Otanko sinut kulkemaan vierelläin,
osaanko olla sinulle se
luotettava turvallinen ihminen.


Mieleni


Mieleni on unelmilla täyteen lastattu.
Ei kaikkiin kysymyksiini
milloinkaan vastattu,
hiljaisuus sulki huulesi.
Minä korvani höristin,
kuullakseni pienimmänkin kuiskaukseen.
Sielusi sylissä valveunta näen,
olen öisillä retkillä,
näillä ajatusten herkillä hetkillä.
Oinaat sarvistaan voi jäädä,
toisiinsa roikkumaan,
kun vallasta taistellaan.

Yhdessä kohta kevätilmaa haistellaan.
Matahari on matkallaan,
öisillä vakoiluretkillään.
Me kuinka toisiamme tuomitaan,
virheitä toisistamme suomitaan.
Me Suomalaiset, ja Suomen
yksinäisten ihmisten nukkuva maa.
Meillä on kansamme, joskus
äänekkäästi puhuvat huulet ihmisten.
Joskus toivon kuulevani
tärkeän kuiskauksen.
Ylläni avaruus tänä yönä vain humisee,
oudot revontulien äänet korvissani
muistoissani Raja-joosepin raunioilla kumisee.
Lauluaan laulaa yö, sekä avaruus.


Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto