Rakkauden haikuja marraskuussa

Näin minä mieheni sinulle

laulan, äänellä sellaisella,

kuin olisin saanut joutsenen kaulan.

Äänen ilman impien,

seireenien kuoron lumoavan

helinän. Laulan aikakirjojen yli,

niin kauan kunnes minulle

lämpiää sinun syli.

Sydämeesi syttyy rakkauden

rajaton autiomaa,

jossa sielusi minun sieluuni

kiinni kasvaa.

Suljen silmäni, niin näen

halki vuosisatojen.

Näen kristallin kirkkauden,

olin ollut niin pitkään

poissa, eksyksissä jossakin.

Pohjoinen tuuli on sisälläni nyt.

Tehnyt pesänsä minuun, minut kylmentänyt.

Silti tule etsi sisältäni se rakkauteni

sinuun. Ajatukseni punainen lanka,

on hukkunut, karannut tuuleen,

villin virtauksen vietäväksi.

Minä alistuinko jo, kylmänvirran

sietäjäksi ?