Niin sielultansa tyhjä
nainen pyörtyy,
kaatuu lattiaan.
On ilta baarissa
aikaan valomerkin.
Hetken viimeisen,
joukko humalaisten
ryntää narikkaan.
Ihminen, joka on
särjetty, sammutettu
kuin savuke.
Kun bändi illan
roudaa kamojaan.
Niin silloin on hetki
sammuneiden
unelmien.
Minä hiljaa ulos
kävelen,
askelistani
kuulen vielä sen
melankolisen
sävelen.
Tili tuli, tili meni,
kapakka sen
tuoppeihinsa imi.
Hetkeen viimeiseen
toivoi hän,
että löytäisi sen
prinssin keskeltä
stumppien, ja sirpaleisten
ihmisten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti