Hyvää huomenta

 Hetken nukkui puoli maailmaa

hetken vielä satoi lunta valkeaa.
Pienen hetken sain unelmissani
leijuvissa levähtää. 
Kaikki ehkä päivän hetken valvovat
unettomat untaan palvovat.
Marraskuinen yön,
pimeys peitti Otavan tähtivyön.

Niin viikot vierii ja pian on täällä kevät taas,
joulu välistä, kun pois eletään.
Minä sinua odotin yksin päivää kaksi
ja kyselin ystäviltä, maailma vain muuttui pahemmaksi.
Ne ystävät vain näytti sääliviltä,
luihuilta koirilta,
joilta luu varastettiin.
Yksinäisyyttä nyt soi
ääni banjoni, äiti kai senkin pois piilotti.

Kadunvarret automerta kasvattaa,
likaista on hetken se vähä lumi,
mitä siellä täällä pilkottaa.
Kansa kaamoksessa, kumarassa
aamuun vaeltaa.
Himo tuntemattomaan
kutsuu meitä tänäänkin.
Kalenterin välissä on outo kuva.

Talvivaarassa siipensä sotkeneen

enkelin.