Tänään tunnen oloni
liian pieneksi.
Aika ylitseni kulkee,
kaiken alistaa,
alleen polkee.
Niin minä täältä
pohjalta koetan
ylös ponnistaa.
Niin mustaa on marraskuinen
maa, vain ystävyyden
rakkautta sydämeni
kantaa saa.
Toivon voimaa siivilleni,
ilmaan nostattavaa.
Minä olen pieni kuin
maan matonen,
näkymättömänä
roudassa marraskuun
ryömien.
Tiedän tunteen
yksinäisyyden,
se sisälläni
paikan saa.
Painaa sydänalaa,
lämpö rakkauden , se
jo lensi pois
myrskyn matkaan.
Minä ja minun sydän,
me yhdessä käymme
yksinäisyyttä vastaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti