Pahaa mieltä,
mustaa ovenpieltä.
Riitaa vihaan,
tapellaanko,
suututaanko.
Mustiksi muututaanko,
emmekö voi anteeksi
antaa, ystävyyttä rakentaa?
Minä häpeänkö, sitä
että mennään aina
siitä yli
mistä aita on
kaikkein matalin.
Sovintoa toivon minä,
ei haukku haavaa tee.
Se on vanha klisee,
joka mielessäni kilisee.
ANTEEKSI olemassaololle,
anteeksi elämälle,
loukkaamattomuus
se on suuri avaruus.
Ei anneta virran viedä,
saastuttaa vihalla mieltä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti