Translate

torstai 12. elokuuta 2021

Päivänkorennon tanssi



Se hetki , kun kesä ei laula
enää lauluja niin silti
sisälleni kesän saan säilymään
kuljen huomiseen häilyvään.
Sinä teet maailmasta kauniimman
sen värit sävyt elän paremmin,
ja huomiseen kuljen askelin
aremmin. Tänään vielä
päivänkorento tanssii
päällä neliapiloiden nurmikon,
ja minä koen sisäisen
hurmion, se vaikka voi
olla alku oudon turmion.
Sisälläni soi häämarssi
yksinäisten ihmisten
yltiöpäisten. Rakkaus se voi
niin lyhyt hetki kuin tähdenlento
halki avaruuden suuren.
Syksyyn kasvatan sisälleni
jonkun toivon siemenen
missä yhteinen tiemme on
löydänkö sen jostakin ?
Tunnen sisälläni suuntaa
antavan huomiseen kasvavan
tukevan juuren.

Niin kauan

 Niin kauan kun on

maailmassa rakkautta
kuka silloin pelkää
sadun pahaa sutta
jokainen päivä olla
voi erilainen ei haittaa
oletko mies vai nainen
tai sekoitus molempia.
Voi olla hetkiä jolloin
olet valmis kaiken
luovuttamaan, ja
yllätten saapuukin
elämän myyntimies.
Hän sinun ovellesi
koputtaa kukaties ?

torstai 29. huhtikuuta 2021

Naisen silmin

Nainen odottaa sairaalassa,

uutta elämää
lapsen sydämenlyönnit ovat Seita rummun ääntä,
joka unessa muuttuu hullun huuhkajan huhuiluksi.
Poltot lyövät ilman lapsivettävettä, saadaan viivaa
laitteeen sinuskäyrälle.
Sinisessä valossa, saturaatiomittariin kytkettynä, lapsi
odottaa, ponnistusta vailla. Aurinko ei lainaa valuttaa
kenellekään. Kipu repii päivän vekselit ja sopimukset.
Kahden maailman välillä,on hetki aikaa
ohittaa elämän, ja kuoleman virta.
Olla pelkäämättä elämää joka on sisälläni.
Olen yrittänyt tehdä tätä jo kauan.
Hikoillut mielettömästi ,
elänyt unessa jossa sinä saat lapsen.
Pyydän anteeksi, mahdollisuutta tasa-arvoiseen elämään,
jos se on tyttö.
Olen ihmetellyt miten sanot ei rakkaudelle
ilman järjestettyjä lapsiavioliittoja
miksi ei
koskaan anneta ihmis-arvoa kaikille tyttärille
kaikissa maissa.
Minun
luuni lihani jänteeni ,
tikapuuhermoni,kohtuun kylvetty elämä.
Se raastaa ja repii kunnes
syntymän hetket ovat ohitse.
Sen jälkeen alkaa toisenlaiden
äitiyden tuska.

maanantai 22. helmikuuta 2021

Sydämen hedelmän armaat vuodet

 Sydämen hedelmän armaat vuodet,

eihän kiirettä vielä oisi.
Miksi viipyä en vierelläsi vielä voisi,
hymyillä, hehkua pienen hetkisen,
ja jälkeen vasta sen
kuihtua pois?- kuin ruusu viimeinen
Me synnyimmekö, vähäosaiset,
vain hetken iloksi, huomaan maan.
Hyvästi toisillemme kuiskaamaan?
Miksi rakkauden Luoja loi
näyttää se vain kummallisesti voi,
vie se järjen kokonaan.
Sen tiedätte, ken sen joutuu
kokemaan eläen koko tarinan.
Se mikä hetken täällä on loistossaan,
se kohta korjataan
pois haudataan. © tanninen satu 21.2.2021

torstai 28. tammikuuta 2021

Liikaa hetkiä

 On liikaa niitä hetkiä kun olkapäitäni

kumaaraan painaa koko maailma
silloin sydämeni voima minua soimaa
bluesin tahtiin tanssii Äiti maa
melankoliani tähden kyynel vierii
poskellaan pieni sadekuuro
sademetsiä silloin hellästi ravistaa
mitä onkaan rinnakkaistodellisuus
se onko sitä että maapallo
on elollinen olio
ja isämerta vaivaa muovisaateiden
takia polio
virtuaalisaasteidelta suojautumiseen
riittääkö pelkkä alumiinifolio ?
Joskus mietin liikaa turhia
ei siihen ole täysin viisasta selitystä
miksi terroristit tekevät pommeilla
väkijoukoissa itsemurhia
filosofia juuret minuun kasvattaa
maailma se on jotain mikä
salaa näkymättömyydessä ratsastaa
kuka maapallon viallisen korjauskelvolliseksi
osaa katsastaa
minä liikaa aina pohdin ramadan kestää
iltayöstä aamuaurinkoon
Lauri Viita kuolleista nousee runoineen
taas Pispalassa taivanranta punottaa
aamurusko maalaa päivään nousevaa
maailmaa
sanon tillin tallin muistan Joensuusta
edes menneen Mato Allin minkkiturkkeineen
anomassa vekseliä luona hevostallin
kuka tänne tosi ison lekan sekä pallin
niin maailman tyhmimmästä miehestä
ruunan teen ettei jatkuisi politiikkojen
tyhmyys sukupolville huomiseen
(c) tanninen satu
1

sunnuntai 3. tammikuuta 2021

ATMOSFÄÄRI

 Minä vielä muistan sen

mummon vihaisen.
Hän ristejänsä pistäviä,
teräviä, suustaan
uskonvarjolla sinkoilee.
Minä hänelle säälivästi
hymyilen, ei haukku
haavaa sisälleni tee.
Taas odotan sitä aikaa,
kevätpurojen nyt taikaa.
Vesi tammikuussakin,
nyt lumen keskellä
valuu, lirisee.
Se onko hetki heikon luonnon,
hetki saasteen mustan huonon.
Saastutimme sen luonnon vuonon.
Öljyläikkä sotkee villiketun kuonon,
minä saan siitä omatunnon huonon.
Annan riimien, sointujen, mennä
jonoon ulospääsyänsä odottamaan.
Maailma se kohtelee mua väärin,
kusettaa saa mielin määrin,
minä taisteluun hihojani käärin.
Muistan Juicen luoman sanojen
atmosfäärin, niiden jäljillä
kuljen vikkelin soinnuin, säärin.
Nyt aika talven ohi voit jo mennä,
toivon kevääseen jo tuulet lennä.
© satu tanninen

Hyvää Uutta Vuotta

 Muistoja

Muistojen aarteet
kesäiset hetket
hellät silitykset
valokuviksi muuttuvat pumpulipilvet.
Taivaan sinestä palan talven
neuleeseen laitan.
Auringon lämpöä sitä kaipaan,
tämä tammikuun pian väistyvä pimeys
sai sen aikaan.
Veden peilistä maiseman vangitsin,
ylväänä uivat joutsenet runoon
kirjoitin.
Kedon kukkien herkkä kauneus,
ja hellepäivän ihanan raukeus.
Lintujen aamuyön konsertin,
mielikuvien aarteena tallennin.
Kastepisaroiden helmivyön,
ja pöllön huhuilun keskellä
kesäyön.
Ja elokuun pilkkaavan hämärän,
kun kuu loi hohdetta ylle maailman.
Nyt veden pintaa peittää jäähuntu
ja ilmassa on purevan
pakkasen hallainen tuntu.
Minä kylmillä sormilla naulaan
jäänauloja talven arkkuun,
ja kevät sen odotan saapuvan jälleen.© satu tanninen

Patajätkä

Patajätkä
Patajätkä

Blogiarkisto