Hän hymyili minulle,
hän tiesi sen,
mitä hän ystävänä
minulle merkitsee.
Se on jotain käsittämätöntä,
hän on silmissäni täydellinen
vikoineen päivineen.
Siitä olen varma,
että olen tehnyt
jonkinlaisen pysyvän
vaikutuksen häneen.
Toivoisin toista
aikaa, toista elämää,
jolloin olisimme
samalla aaltopituudella
samaan aikaan.
Sillä sieluni on
varastoinut ne yhteiset
muistot, kuin maailman
kalleimman aarteen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti